Lasista rakkautta 4/4+EPILOGI (K-11, DM/HG, FW/HG, angst, romance, songficcijatkis)

[Swizzy]

Title: Lasista rakkautta
Author: Swizzy
Beta: Nelxis
Genre: angst, romance, fluff, draama
Rating: K-11
Pairing: Hermione/Draco, Hermione/Fred
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterit, Liian kaukana ja Varkain se saapuu kuuluvat Kristiina Braskille, Send you packing Anna Abreulle ja Lasirakkaus Gimmelille.
A/N: Tämän ficin joka lukuun liittyy joku biisi, eli jatkoficci songficeistä. Hermionen näkökulmasta, kolmessa ekassa Dracoa puhutellaan sinuna. Trailerissa on laulunsanoja, toivottavasti ei liian sekava. One True Something 20 -haasteeseen Hermionella.

Traileri:

Kun rakkaus pettää...
”All of this time you were lying
you were trickin me”
”Victoria! Olisiko sinulla jotain kerrottavaa?”

...jäljelle jää vain tyhjää.
”Katoamaan
Sait kaiken kuin helmet hiekkaan”
Suljen oven nenäsi edestä ja patoutunut suru ja viha purkautuu kyynelinä.

Voiko kukaan enää...
”Silloin mä muistan sä oot liian kaukana
Kuinka voit vielä kerran pyytää odottamaan”
Rohkaisen itseni ja kävelen etuovelle, nostan käteni koputukseen.

...korjata särkyneen sydämen?
”Jätit sirpaleet vain
Niistä haavoja sain”
Fred on vapauttanut minut Dracon kahleista.

Ja jos niin...
”Sä edes tiedätkö että tahtoisin
tänä iltana sun syliin nukahtaa”
Hänen olemuksensa on iloa ja kaakaonkuumia tunteita.

...kuka siihen pystyy...
”Yllättäen
Oon onnellinen”
Näen hänessä kaiken sen mitä Draco ei ollut.

...saati miten?
”Saapuu se aivan hiljaa
sydämeen varaamattomaan”
Fredin sydän loimuaa lämpimänä, valmiina roihahtamaan kunnon liekkiin, liekkiin minun vuokseni.

Swizzy esittää...
”You keep saying that you're just friends
But I know better”
Miksi luvata, antaa minun toivoa, ja pettää lupauksensa?

Lasista rakkautta

[Roosa]

Aloita,ole hyvä

[Swizzy]

Roosa, aloitan
Tässä luvussa Kristiina Braskin Liian kaukana.

Luku 1, Liian kaukana

On syksy. Istun kotona keittiön tuolilla. Draco, sinä olet töissä, sinä olet nykyään aina töissä. Sinä lähetät aina iltaisin viestin, että yövyt Vuotavassa noidankattilassa, että et ehdi tulla tänne. Etkä sinä tule. En tiedä tuletko sinä enää ikinä. Sinä et ole käynyt täällä kuukauteen. Kuukauteen, jota ennen kaikki oli hyvin. Kuinka paljon minä loppujen lopuksi merkitsen sinulle, kun sinä et tule koskaan luokseni?
Alkaa sataa. Minä masennun vielä enemmän. Jostain syystä sää vaikuttaa mielialoihini. Sade myös kuvaa tämänhetkistä tunnettani täydellisesti. Kyyneleet valuvat silmistäni.

Taas iltaa kohti kylmenee
Kun lehdet tippuu, huomaan syksyn alkaneen
Ja se saa sateet palaamaan
Ne hakkaa aina uudestaan mun ikkunaan

Ikävöin sinua. Rakastan sinua yhä. Sinä vain et taida rakastaa minua. Aina viestisi lopussa väität tulevasi huomenna. Se olisi suunnilleen yhtä todennäköistä kuin se, että minä voittaisin huispauksen maailmanmestaruuden.
Lupaat aina tulevasi, mutta et koskaan tule. Miksi luvata, antaa minun toivoa, ja pettää lupauksensa? Aina.
Minä odotan. Aina turhaan. Jos et tule, et tule, ja minun pitäisi päästää sinusta irti. En vain pysty.

Silloin mä muistan sä oot liian kaukana
Kuinka voit vielä kerran pyytää odottamaan
Sun lupaukset jää meidän pieneen huoneeseen
Vuoteemme ympärille kuin vaatteet kuluneet

Olen istunut tässä kauan. En tiedä kuinka kauan. Minun ajantajuni on mennyttä. En tiedä onko nyt aamu vai ilta, yö vai päivä. En välitä.
Haluan päästää sinusta irti. Minun pitäisi päästää sinusta irti. Haluan ja pitäisi, en vain pysty. Rakastan sinua yhä. Tarvitsen sinua. Kaiken sen jälkeen, mitä olet minulle tehnyt. Minun olisi pitänyt tietää, ettet ollut muuttunut, olit edelleen se sama ärsyttävä luihuispoika. Vilkaisen kelloa. Haluan tietää ajan, jotta tiedän, milloin odottaa viestiäsi. On ilta. Sinun viestisi pitäisi saapua nyt. Ehkä sinä et edes jaksa enää kirjoittaa minulle. Taivas on pöllötön.
Keittiön pöydälle olen koonnut kaikki viestisi. Luen ne uudelleen, turhaan odottaessani.

Tiktak taas tunnit pitenee
Haluisin tahtoo elää yksin itsekseen
Mut kaikki jää vaan ennalleen
Mä luen sun viestit uudelleen ja uudelleen

Tiedän totuuden. Ja totuus on että et halua minua, et rakasta minua. Et enää välitä, olet poissa, lähtenyt. Välititkö edes koskaan? En voi tietää. Pöllösi lennähtää avoimesta ikkunasta sisälle. Sen jalkaan on sidottu lappu. Irrotan lapun haparoivin käsin, ja luen sen läpi. Arvasinhan minä tämän. Sanot, ettet pääse tänäänkään. Ei muuta. Ei edes eropyyntöä. Ei edes allekirjoitusta. Tiedätkö, että tunnistan käsialasi ja pöllösi aina? Ehkä.
Odottamiseni kohde on saapunut, tai toinen niistä. Kirjeesi. Mutta sinä puutut. Se tärkeämpi puuttuu, sinä. Suljen ikkunan ja selailen läpi muita viestejäsi. Kaikissa on sama sanoma.

Silloin mä muistan sä oot liian kaukana
Kuinka voit vielä kerran pyytää odottamaan
Sun lupaukset jää meidän pieneen huoneeseen
Vuoteemme ympärille kuin vaatteet kuluneet

Menen nukkumaan. Mietin, milloin viimeksi olen saanut nukahtaa syliisi. Siitä on kauan. Niin kauan, etten jaksa laskea. Viikkoja, ehkä kuukausia. Haluaisin että voisin palata ajassa taaksepäin. Nähdä, mitä tein väärin. Nähdä, miksi jätit minut. Et ole koskaan sanonut jättäneesi, mutta huomaan sen kyllä.
Toivon, että voisin vielä kerran maata sylissäsi, tuntien että sinäkin rakastaisit minua. Ei, en voi, tiedän. Olet poissa.

Vaan tiedätkö mitä toivoisin
Sä edes tiedätkö että tahtoisin
tänä iltana sun syliin nukahtaa

Käyn makaamaan kylmälle sängylle. Olen jo tottunut siihen. Sinä et ole täällä. Silti minun sattuu, kun tiedän, mitä meillä joskus oli, ja voisi olla vieläkin. Oliko sen minun virheeni? Vai sinun? En tiedä, enkä tule tietämään. Saa nähdä, tapaanko sinua enää koskaan. Ja jos joskus tapamme, toivon että voin korjata tapahtuneen. Tai lopultakin päästää irti.
Olet liian kaukana.

Silloin mä muistan sä oot liian kaukana
Silloin se sattuu sä oot liian kaukana
Kuinka voit vielä kerran pyytää odottamaan
Aina sä soitat ettet päässyt tänäänkään
Mun täytyy lopettaa mutta susta unta nään

[Roosa]

Bravo,Swizzy!

Loistava ficci!

Mä lauloin samalla kun luin

Rakentavaa:
.....
----
.....
----
=ei mitään

[Swizzy]

Roosa, kiitos! Mullakin on tapana laulaa lukiessani (ei kuitenkaan kovin äänekkäästi, jokuhan voisi vaikka kuulla ).
Tässä luvussa Gimmelin Lasirakkaus, josta koko ficci onkin saanut nimensä.

Luku 2, Lasirakkaus

Ovi käy. Astut sisään. Tänään en saanut viestiäsi, osasin odottaa sinua. Tosin vain toivoin, enkä uskonut että tulisit. Kun katsot minuun, silmäsi ovat kylmät. En enää näe niissä mitään tunnnetta. Tervehdit minua vaisusti. En ole varma, haluanko tätä enää. Koska sinä et. Silti minua satuttaa jo ajatuskin erosta. Sinä et suutele minua, et edes koske. Menet suoraan nukkumaan, niin sängyn reunaan kuin tippumatta voit. Sinä et rakasta minua. Se on totuus, tiesin sen jo odottaessani. Miksi edes toivoin?

Niin kuin peili paljastaa
Katseesi palo ei oo enää oikeaa
Ootin jotain kestävää
Kuin kiveä
Haurasta vain sain, en enempää

Minä toivoin, koska rakastan sinua yhä. Sekin on totuus. Mutta mitä tehdä? Olen varma että kun aikani odotan, sinä jätät minut, viet koko maailman mennessäsi. Jos itse jätän sinut, kadun sitä myöhemmin. Silloin kuitenkin voisin säästyä pahemmalta tuskalta. Minä menen myös nukkumaan, sängyn reunalle minäkin. Naurettavaa, välissämme on ainakin metri. En voi puhua sinulle nyt, nukut, tai ainakin teeskentelet. Mutta kun heräät, voit odottaa oikeaa ristikuulustelua. Tai ei nyt sentään. Täytyy käydä selkeästi, mutta kuitenkin hienovaraisesti asiaan.

Katoamaan
Sait kaiken kuin helmet hiekkaan

Kuinka voit tulla tänne noin vain, tyynenä nukkumaan, kuin minua ei olisikaan? Sinun olisi pitänyt sanoa jotain muutakin kuin vain 'moi'. Etkö sinä ymmärrä, että satutat minua? Tai jos ymmärrät, teetkö sen tahallasi, aivan kuin kiusasit minua Tylypahkassa? Itken itseni uneen, en välitä vaikka kuulisit. Ennen olit lohduttava olkapää, jota vasten itkin, nyt olet syy, jonka vuoksi itken.

Lasirakkaus tää
Oli niin särkyvää
Jätit sirpaleet vain
Niistä haavoja sain

Kun herään, sänky on tyhjä. Lähden etsimään sinua. Et ole makuuhuoneessa, et vessassa, vaan keittiössä. Istut keittiön tuolilla, sillä samalla jolla minä aina odotin viestejäsi, juot kahvia. Silmäilet pinossa olevia lappuja, sinun kirjoittamiasi. Varot katsomasta minuun.
”Huomenta”, tokaisen sinulle. Nyökäytät päätäsi, etkä vieläkään katso minuun. Aiotko jossain vaiheessa huomioida minut kunnolla? Tiedän jo vastauksen. Et.

Lasirakkaus jää
Kaikki muu häviää
Läpi valheiden näin
Niihin viiltoihin jäin

Minäkin otan konemaisesti kahvia ja istun sinua vastapäätä. Olet kuin et huomasi mitään, kuin olisin pelkkää ilmaa. Minun on pakko avata suuni.
”Pääsit sitten tänne.”
”Joo”, mutiset katse kahvissasi, niin kuin se olisi kovinkin kiinnostava. No vau, mikä keskustelu.
”Draco, katso minuun. Minä en tiedä mitä sinä tunnet, vai tunnetko mitään. En tiedä tuleeko tämä enää toimimaan.” Ei vastausta.

Vaikkei rakkaus ollutkaan sileää
Uskoin, että saan sut palaamaan
Jätit mulle pelkkää vain
Pimeää
Särön sulta sydämeeni sain

”Säälittävää”, sanon sinulle. Se herättää jo jonkin reaktion.
”Ai mikä?” kysyt vihdoin katsoen minua silmiin.
”Sinä, suhteemme, kaikki!” huudan, en jaksa enää pitää tuskaa sisälläni.
”Ymmärrätkö sinä, että minulla on töitä?” Sinäkin korotat ääntäsi.
”Ymmärrän, että sinulla on töitä, mutta onko niitä noin paljon?”
”On.” En tiedä, valehteletko sinä, katseesi on taas pöydän pinnassa.

Katoavaa
On kaikki, kuin lentohiekkaa

Juon kahvini loppuun ja palaan takaisin makuuhuoneeseen. Heittäydyn sängylle makaamaan. En luota sinuun, sinun sanoihisi. Olet valehdellut minulle. Olet tarkoituksella jäänyt Lontooseen. Et rakasta minua. Se kaikki on totta. Minä taas rakastan sinua. En pysty päästämään irti, en myöskään halua jumittua tähän tilanteeseen. Minulla on vain kaksi vaihtoehtoa.

Lasirakkaus tää
Oli niin särkyvää
Jätit sirpaleet vain
Niistä haavoja sain

Tehdä jotain. Tai jättää tekemättä. Minä en tiedä kumpi on parempi. Kumpikaan ei ole hyvä. Jos saisin puhua sinulle, voisimme puhua asiat selviksi. Et vastaa puheeseeni, katseeseeni, mihinkään. Minä en tunne sinua kunnolla. Mutta tarpeeksi hyvin lukeakseni tosiasiat kasvoiltasi ja silmistäsi. Minä päätän taas yrittää puhua sinulle, ikään kuin luulisin että sinä kuuntelet tai välität.

Lasirakkaus jää
Kaikki muu häviää
Läpi valheiden näin
Niihin viiltoihin jäin

”Draco?” Ei vastausta.
”Draco, meidän täytyy puhua asiat selviksi.”
”Mitä selvitettävää meillä muka on?” murahdat. Toivotonta. Minä tuhahdan ja palaan takaisin makuuhuoneeseen, kun et ole osoittanut minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä. Olen suoraan sanottuna pettynyt sinuun.

Katoavaa
On kaikki, kuin lentohiekkaa

Jos jättämisesi olisi oikea ratkaisu, olisin valmis tekemään sen. Ja kestämään kaiken surun mitä siitä seuraisi. Minä en ole valmis. Mihinkään, varsinkaan päätökseen. Jos odotan, sinä päätät puolestani. Silloin tulos on sama. Tai enhän minä voi sitä tietää. Minä vain luulen. Kyyneleet valuvat jälleen silmistäni, mutta en välitä. Se on nykyään melkein normaalia.

Lasirakkaus tää
Oli niin särkyvää
Jätit sirpaleet vain
Niistä haavoja sain

Luulin että rakastat minua. Niin asia ei kuitenkaan ollut. Tai ehkä joskus rakastit, nyt et enää. Olen neuvoton. Kukaan ei ole kertonut, miten tälläisissa tilanteissa menetellään. Minun on otettava itse selvää. En ole varma, mitä teen, mutta se on varmaa, etten jaksa tätä enää kauaa.

Lasirakkaus jää
Kaikki muu häviää
Läpi valheiden näin
Niihin viiltoihin jäin

[Swizzy]

Tässä luvussa Anna Abreun Send you packing.

Luku 3, Send you packing

Tiedän. Tiedän mitä teen sinun kanssasi. Mielestäni tein oikean valinnan. Koskaan ei kuitenkaan voi olla täysin varma. Mutta nyt olen niin varma kuin mahdollista. En tiedä mitä sinä olisit halunnut, vain olisitko edes halunnut mitään? Minua se ei häiritse. Ei enää. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Valitsin toisen. Ja toteutan sen. Jätän sinut.

All of the photos on my phone
They don't look that good no more
Imma hit delete
All of this time you were lying
You were tricking me

Olet keittiössä. Näytät silmissäni upeammalta kuin koskaan aikaisemmin, platinainen tukkasi kiiltää ikkunasta tulevassa auringonvalossa. Katson sinua, hetken sallin vielä itseni rakastaa sinua. Vilkaiset minua ihmeissäsi, et uskonut että vielä katsoisin sinua täten. Kylmä katseesi kohtaa omani, ja mieleeni muistuuu taas mitä olinkaan tekemässä ja miksi. Mutta en pysty siihen. Halaan sinua, tipautat astiat lattialle hämmästyksestä. Yllätyn itsekin teostani, irtaudun sinusta ja yritän pitää itseni kasassa. Olin kaivannut juuri tuota.

Broken dishes on the floor
You got no business here no more
Cus it's over now
Don't give a shit, all your gifts
Imma throw them out

Et sano mitään, mutta katsot sitäkin pahemmin, jos katseesi joskus oli kylmä, nyt se on umpijäässä. Istut takaisin pöydän ääreen ja tuijotat ikkunasta ulos. Kumarrun nostamaan suurimmat sirpaleet lattialta. Kerään myös itseni. Olen päättänyt jättää sinut, ja päätöksessäni pysyn. Nyt en kuitenkaan ole siinä mielentilassa että pystyisin tekemään sen. Palaan takaisin makuuhuoneeseen. Yritän saada mieleni vakuuttumaan siitä, että tein oikean päätöksen. Näin minuun sattuu vähemmän. Mutta rakkauteni sinua kohtaan on vahva.

All I can say
(It's over)
So now you gone pay
Imma send you packing, yeah
Aint no use coming back in here
Better keep running

Ja sillä hetkellä kuulen sen. Oven kolauksen. Sinä lähdit. Joko lähdit lopullisesti, tai sitten vain väliaikaisesti jonkun tytön luo tai baariin tai jonnekin vastaavaan. Hitaasti astelen eteiseen. Takkisi ja kenkäsi ovat poissa. Aiot palata. Et olisi jättänyt kaikkia arvokkaita tavaroitasi minulle. Sinä petät minua, yksinkertainen totuus. Nyt olen varma päätöksestäni. Jos jätän sinut itse, minuun sattuu vähemmän. Enkä jaksa kärsien odottaa sitä että jätät minut. Näin on parempi.

Out of my life, and I
Won't tell you twice
Imma send you packing, yeah
Aint no use coming back in here
Better keep running
Surprise, surprise, now I'm
Cold as ice

Odotan sinua kotiin. Ties kuinka kauan. Sekunteja, minuutteja, tunteja. Mieleni on tyhjä kaikista muista ajatuksista paitsi sinusta. Aikojen kuluttua kuulen askeleita eteisestä. Konemaisesti kävelen sinne. Katsot minua, silmistäsi voi melkein nähdä lentävän salamoita. Lähestyn sinua. Yllätyn, haistan takistasi hajuveden, se ei ole minun. Henkäisen. Tuijotamme toisiamme vihaisesti. Lopulta sinä avaat suusi.
”Mitä?” tokaiset tylysti.
”Sinun takkisi tuoksuu hajuvedeltä.”
”Öh...öh...öh... Se on minun.”
”Hah! Tuoko muka sinun? Minä tiedän miltä sinun partavetesi tuoksuu.”
”Minulla on uusi.” Kumarrun lähemmäs ja haistan sinua itseäsi. Sinä tuoksut oman partavetesi ja hajuveden sekoitukselta.
”Ei ole.” sanon ja alistut, huokaiset kun pöllö koputtaa ikkunaan.

You always told me I'm your girl
If you could you'd buy me the world
Caught you stepping out
You starting to sound like a broken record now

Avaat ikkunan ja otat pöllöltä kirjeen. Luettuasi sen laitat sen takkisi taskuun. Tiedän, ettei niin saisi tehdä, enkä normaalioloissa tekisikään, mutta sieppaan kirjeen taskustasi ja luen sen pikaisesti läpi.

Rakas Draco,
Maltan tuskin odottaa lauantaina olevia treffejämme. Tiedän että lähetän tämän heti kun lähdit, mutta en voinut tunteilleni mitään. Toivon että vastaat, vaikkei minulla mitään järkevää sanottavaa ollutkaan. Rakastan sinua. Kaivaten,
Victoria

Sisälläni kuohahtaa. Tavallaan tiesin tämän, mutta sen suora todiste edessäni viiltelee haavoja minuun, vain koska vieläkin rakastan sinua. En uskonut joutuvani näkemään sitä mitä tiesin. Vähän niin kuin tietää että ihmisiä murhataan, sitä ei vain halua todistaa, ei halua tietää, ei halua nähdä että asia on oikeasti totta. Ja satuttavaa.
”Victoria! Olisiko sinulla jotain kerrottavaa?” tiuskaisen sinulle.
”Itsepähän sen luit!”
”Se oli ehkä väärin, mutta sinä petät minua, ja se on vielä pahempaa! Jos olisit sanonut, olisimme voineet keskustella asiasta, ehkä erota ystävinä, pysyä yhdessä. Ja nyt, häivy! Et kertonut, et antanut syytä luottaa. Olin jättämässä sinut muutenkin, tämä oli vain viimeinen pisara. Ulos!”
”Hyvä on!” Paiskaat oven kiiinni jäljessäsi, ja vihdoin olet poissa.

So why she send that sms?
You keep saying that you're just friends
But I know better
You came home with perfume smell on your sweater

Tai niin luulin, luulin ettet palaisi. Kuitenkin koputat oveen vain muutamaa sekuntia sen jälkeen kun suljit sen. En avaa. Ei kiinnosta.
”Anna tavarani takaisin!” huudat niin että varmasti koko naapurusto kuulee. Pikaisesti kerään vaatteesi, rahasi, ja muun vastaavan. Avaan oven ja työnnän ne syliisi.
”Muut saat myöhemmin, ja esimerkiksi kalusteiden maksusta ja tällaisista pitää keskustella. Valitettavasti näkemiin!” Suljen oven nenäsi edestä ja patoutunut suru ja viha purkautuu kyynelinä.

All I can say
(It's over)
So now you gone pay
Imma send you packing, yeah
Aint no use coming back in here
Better keep running

Haluan pois tästä talosta. Täällä on liikaa muistoja sinusta. Keskityn Kotikoloon, mietin määränpäätäni määrätietoisesti. Kuuluu poksahdus, ja ilmestyn Kotikolon pihamaalle. Talo näyttää lämpimältä, kutsuvalta. Siellä on rakkautta. Siellä olisivat Molly ja Arthur, hyvällä tuurilla myös Ron tai Ginny. En tiedä heidän nykyisiä osoitteitaan, olin typerästi unhotanut ystäväni sinun myötäsi. Rohkaisen itseni ja kävelen etuovelle, nostan käteni koputukseen.

Out of my life, and I
Won't tell you twice
Imma send you packing, yeah
Aint no use coming back in here
Better keep running
Surprise, surprise, now I'm
Cold as ice
Don't let me catch you in the street, catch you in the street

[Tonks]

Ihana, jatkoajatkoajatkoa! <3

Draco on tässä vähän enemmän "tavallinen" kirjoihin verrattuna. Kuitenki se on ihan erilainen. Hermione on onneks järkevä ku heitää sen ulos, mä olisin tehny saman. Tää on muuten yks sun parhaista ficeistä

Rakentava meni etuajassa joululomalle, mun pitää siis pärjätä ilman sitä.

Ihanan angst (tiiän et nii ei sais sanoo, mut angst sopii tähän tarinaan tosi hyvin), ja drama on ihan mahtava. Jos mun pitäis ilmaista itteni järkevästi, lainaisin kaikki kolme lukuu, mut oon varma et se ei oo ihan välttämätöntä. Sä kirjotat tosi hyvin. Biisin lyriikat oli valittu loistavasti

Älä syytä mua rakentavattomasta kommentista, yleensä mun kommentit on sellasia. Tää komma on jopa yllättävän pitkä

~Tonks

[Swizzy]

Tonks, kiitos! Oon itsekin sitä mieltä että tämä on mun parhaita, kiva jos joku muukin ajattelee niin. Ihanaa angstia ei kyllä tässä viimeisessä luvussa ole juurikaan. Kiitos vielä!
ÄLKÄÄKÄ VIELÄ HEITTÄKÖ TOIVOANNE KANKKULAN KAIVOON, TÄHÄN ON EPILOGI TULOSSA!

Luku 4, Varkain se saapuu

Juuri kun olen koputtamassa, ovi aukeaa ja Fred kurkistaa ulos. Huomatessaan minut hänen etsivä ilmeensä muuttuu hymyksi.
”Olinkin kuulevinani jotain.” hän toteaa. Olemme hetken hiljaa. Minä sivelen hajamielisesti käsivarttani ja katselen Fredin kasvoja, en ole nähnyt häntä sitten Tylypahkan taistelun. Hänen hymynsä on samanlainen kuin aikaisemminkin, hän on samanpituinen ja yhtä iloinen kuin Tylypahkan vuosinani. Näen hänessä kaiken sen mitä Draco ei ollut.

Ei sanoja
Ei suunnitelmaa

”Miksi sinä täällä olet? Kuvittelin että hylkäsit Ronin Malfoysi vuoksi?”
”Olen pahoillani siitä, olin typerä. Draco ja minä erosimme.”
”Ai.” Hän katsahtaa minua jotenkin myötätuntoisesti, mutta hänen silmänsä hyppivät riemusta.
”Tuletko sisään, vai aiommeko seisoa täällä, varttua vanhoiksi ja ryppyisiksi?” Naurahdan ja seuraan Frediä sisään. Hän saa minut tuntemaan iloa, jopa nauramaan, vain hetkeä eroni jälkeen. Hän on uskomaton.

Yllättäen
Se tapahtuu

Lämpimässä keittiössä ei ole ketään, mutta tyhjänäkin se näyttää kodikkaalta. Molly, Arthur ja George tulevat olohuoneesta.
”Hermione!”
”Anteeksi.”
”Mitäs tuosta, tule tänne ja kerro miksi olet täällä”, Molly sanoo. Kyyneleet kihoavat silmiini. Draco.
”Hän erosi juuri Malfoysta”, Fred selittää muille huomattuaan tunteeni aiheen muistuessa mieleeni.
”Voi kulta pieni...” Molly ottaa minut hellään syleilyynsä. Tunnen oloni vieraaksi, vaikka minua kohdellaankin kuin perhettä.
”Hermione, tulisitko hetkeksi huoneeseeni?” Fred kysyy. George vislaa ja Fred mulkaisee tätä epätavallisen pahasti. Fred viittaa minut mukaansa, tarttuu käteeni ja johdattaa ylös portaita.

Ei tekoja
Ei tavoitetta
Yhtäkkiä vain rakastun

Oven sulkeuduttua perässämme Fred istuu sängylleen ja taputtaa paikkaa vieressään. Istuttuani hän alkaa puhua.
”Haluaisitko kertoa siitä Mal- Dracosta?”
”Kutsu Malfoyksi vain. En minä enää välitä hänestä.”
”Et vai?”
”Miksi sinun pitää olla noin tarkka? En kuitenkaan halua puhua siitä.”
”Ymmärrän.” Fred kietoo kätensä ympärilleni ja ottaa minut syliinsä. Minut valtaa outo tunne. Vapauden tunne. Fred on vapauttanut minut Dracon kahleista.

Kuin varkain se saapuu ja vangikseen mielen viettelee
Varkain sen valtaan mä vaivun ja vangiks antaudun

Fred tuoksuu kodille, lämmölle ja rakkaudelle. Hänen olemuksensa on iloa ja kaakaonkuumia tunteita. Yllättäen, myös minä lämpenen. Tunteeni lämpenevät. Frediä kohtaan, Dracoon olevat siteet haurastuvat, ennen pitkää katkeavat kokonaan. Draco ja Fred ovat vastakohtia, Fred on lämpöä, tulta porkkananpunaisine hiuksineen, Draco on kylmyyttä, pakkasta jäädyttävine silmineen. Draco on jäädyttänyt sydämensä. Fredin sydän loimuaa lämpimänä, valmiina roihahtamaan kunnon liekkiin, liekkiin minun vuokseni.

Ei vaateita
Ei valvomista
Yllättäen
Oon onnellinen

En olisi uskonut, että voisin näin nopeati eron jälkeen tuntea jotain muuta kuin surua tai vihaa. Hiljalleen kyyneleet alkavat valua kasvoillani, Dracon jättämät haavat vuotavat valuvina suolavesipisaroina. Fred vetää minut tiukemmin itseensä kiinni, kastelen hänen paitaansa. Hän haluaa vain lohduttaa.
Hetken kuluttua pyydän anteeksi, ja tiedän että Fred antaa. Draco ei tekisi niin, siksi tiedän että Fred tekee.

Kuin varkain se saapuu ja vangikseen mielen viettelee
Varkain sen valtaan mä vaivun ja vangiks antudun

Fred silittelee tukkaani ja pitää minua lähellään. Tätä minä tarvitsen, tähän minä kuulun. Ja kun Fredin sormet hipaisevat poskeani, minä tiedän. En voi vastustaa häntä. Hamuan hänen huuliaan omillani, tunnen hänen vastavaan suudelmaani yllättyneenä. Sormeni eksyvät hänen hiuksiinsa, hänen kätensä ovat vyötärölläni. Kun avaamme silmämme, katson hänen silmiinsä ja hän säteilee, on iloisempi kuin koskaan ennen olen nähnyt. Luulen näyttäväni samalta, sillä Fred suutelee minua uudestaan.
Olen rakastunut, jälleen. Mutta tällä kertaa olen valinnut oikein. Sen tuntee.

Saapuu se aivan hiljaa
Sydämeen varaamattomaan
-- siitä sen mä huomaan kun aamulla ilman syytä hymyilen

[Tonks]

Tosi ihana luku <3

Rakentava leikkii ittensä kanssa piiloa, ni täytyy TAAS selvitä ilman sitä.

Ei ollu kirjotusvirhietä, paitsi et tää oli vähä outo:

vai aiommeko seisoa varttua täällä vanhoiksi ja ryppyisiksi

Eli siis siin on sekä seisoa että varttua, ja ne menee vähän päällekkäin... sen voi laittaa vaik sillee

vai aiommeko seisoa täällä, varttua vanhoiksi ja ryppyisiksi
Se on muuten ihana kohta, Fred se rentouttaa aina tunnelmaa <33

Mutta niin.
Tää luku oli jotenki tosi sulonen, ei yhtään angstia, ei yhtään surua (jos ei lasketa siel keittiössä, mut sehän menee yli), ja Fred on ihana <3 (ainahan se on...) kaksoset on täs erityisen söpöjä:

George vislaaa ja Fred mulkaisee tätä epätavallisen pahasti.

awwwws <3


Ja tää oli ihanasti kuvailtu:

Draco ja Fred ovat vastakohtia, Fred on lämpöä, tulta porkkananpunaisine hiuksineen, Draco on kylmyyttä, pakkasta jäädyttävine silmineen.

Ihanainen Fred <33

Epilogia oottelen -- innolla!

~Tonks

//Käytänks mä paljon <3 -merkkiä?

[Swizzy]

Tonks, kiitos! Joo korjaan tuon, mitenköhän se on edes sinne päässyt?  Epilogia olisin aloitellut tänään, mutta oli vähän kiireitä. (kauhee inspiraatio, miljoona ajatusta, liian vähän aikaa) Jaa että <3 -merkkiä? Ihan normaalilla tasolla vielä. Ja megaekstrakiitos siitä että onnistuin kuvailussa, mä en mielestäni oo siinä hyvä. Kiitos!

[Swizzy]

Tässä nyt sitten vihdoin se epilogi, ja anteeksi että kesti.

Epilogi

Draco PoV

Kevyt tihkusade kastelee minua. Pisarat iskeytyvät terävinä kasvoihini, ja saavat vaatteeni kostumaan. Sataa lähes vaakasuoraan, tuuli sekoittaa hiukseni. Kuljeskelen autiolla kujalla. Minua ei pelota, en koskaan myöntäisi pelkoa edes itselleni. Olen yllättynyt Hermionen päätöksestä jättää minut. Hän tuntui siltä, kuin olisi vielä halunnut pitää kiinni. Ja uskonkin, että häneen sattui. Luultavasti hän katuu. Mutta hän tiesi, mitä minä tein, miten minä petin, miten minä vaikenin. Kaikesta.
Kun katulampun valo osuu kirkkaana silmiini, tiedän tulleeni oikeaan paikkaan. Näen naisen siluetin valaistussa huoneessa, ja hymy ilmestyy kasvoilleni. Häntä minä oikeasti rakastan. Victoriaa.

***

Hermione PoV

Mietin Dracoa. Mietin sitä kaikkea, minkä tietoisesti jätin taakseni. En halunnut tuskaa, en halunnut Dracoa. Rakastin häntä, mutta halusin, ettei minun tarvitsisi kärsiä miehestä, joka ei rakasta minua. Jos en olisi tehnyt sitä valintaa, olisin vieläkin hänen kanssaan, ehkä jopa loppuelämäni. Enkä haluaisi käyttää elämääni siihen.
Fred vieressäni vilkaisee minuun, hän tunnistaa mietteliään katseeni. Hän taitaa arvata, ketä ajattelin, koska selvästi terästäytyy vastaanottamaan joko kyyneleet tai Dracon vihaista lyttyyn haukkumista. En kuitenkaan aio kumpaakaan, kaipaan vain turvaa ja läheisyyttä, varmuutta että liekki Fredin sydämessä palaa vieläkin. Palaa ikuisesti.

***

Kun kohtaamme, Draco viiltää jo umpeutuneet haavani auki katseellaan. Hänen silmissään on sama kylmyys kuin ennenkin, hänen jäänharmaat silmänsä, jäätynyt sydämensä. Jäätynyt minun kohdaltani. Haavat aukeavat, vuotavat, ja kyyneleet ilmestyvät silmäkulmiini. Fred pyyhkii ne pois. Lopullisesti.