Kirjoittaja: PeruNamnam
Genre: oneshot, huumori(?), slice of life, tämmöne pätkänovelli, viittaa slashiin, OC. OTP<3
Ikäraja: S tai niin ainakin varmuuden vuoksi luulisin.
Paritus/Päähenkilöt: Antoni ja Thomas, rakkaat vakkarini <3
Yhteenveto: Tiedän ettei suurin osa varmaan tajua tän tarkoitusta, mutta tää nyt on vaa tämmöne päähnpisto joka tuntu mukavalta kirjottaa. Tuun varmaan kirjottamaan näistä tyypeistä enemmänkin, onhan mulla kunnon juoni tähän kuitenki takana (hohooo).
"He eivät ansaitse minun puhtauttani"
A/N: Oookeei. Nä on mun rakkaat vakiotyypit jotka keksin n. 2 vuotta sitten, ja aloin kirjoittamaan heistä. On tässä enemmänkin hahmoja, mut tässä mainitaan vaan 3. Joanna on Thomin lapsuudenystävä, ja Toni poikaystävä. (ne jotka on lukenu sitä mun spamanoa täällä, mä revin hiukset päästäni kun kuulin et espanja on antonio. keksin tonin paljon aikasemmin kun kuulin hetaliasta, ja nyt nolottaa kirjottaa xD) Tällä ei oo mitään varsinaista syytä tai juonta, tämmöne pätkäisy vaan, mutta täs kuvastuu niiden luonteet aika hyvin. (piirrän heitä myös, ja jos julkasen joskus jossain kuvii niin linkkaan.) Enjoy~
Kun Antoni heräsi, ensimmäinen asia mitä hän näki asuntonsa ikkunasta, oli vitivalkoinen talviaamu. Tammikuu oli ehtinyt jo puoliväliin. Oikeastaan Toni ei edes välittänyt ulkona olevasta paukkupakkasesta, sisällä muutenkin läkähtyi lämmityksen takia.. Thomas oli ihana poikaystävä ja sääti lämmön kahteenkymmeneen kolmeen asteeseen. Tänään ilma ulkona oli kuitenkin kylmentynyt entisestään, ja sisällä ei tietenkään ollut enää niin kuuma. Makailtuaan hetken sängyssä hän päätti nousta, ja vaikka lakanoiden lämpö ja pehmeät tyynyt kutsuivat houkuttelevasti jäämään pitemmäksi aikaa, hän sai kuin saikin raahattua itsensä ylös.
Thomas ja hän olivat menossa tänään Joannan luokse muuttoavuksi. Tämän uusi kämppä sijaitsi lähempänä keskustaa, joskin se oli hankittu työn vuoksi. Syynä oli se, ettei Joannalla ollut varaa metrolippuun jokaisena päivänä.
Toni asteli keittiöön. Thomas istui pöydän ääressä katsellen ikkunasta. Hän joi kahviaan vanhasta ja hiukan reunalta haljenneesta marimekon mukista.
"Huomenta", tämä mumisi unenpöpperössä ja heilautti kättään hajamielisesti. Tonia alkoi hymyilyttää, hänen rakkaansa näytti hauskalta aamuisin. Kello viiden sänkineen ja turvonneine silmineen kaikkineen. Ja silti onnistui näyttämään niin pirun suloiselta. Kuten aina.
"Huomenta, könsikäs", Toni vastasi hymyillen ilkikurisesti. Thomas reagoi tähän murhaavalla katseella ja hörppäsi mukistaan. Toni istui pöytään mutustamaan ruisleipää.
"Se sano et jos me tultais joskus yheltätoista", Thomas sanoi nielaistuaan.
"Kuka minne? Ai joo niin. Kai sillä on pakettiauto?"
"No on."
"Sithän voidaan mennä kiertelee koulujen pihoilla. Opettajat soittaa poliisit jos meet ton näkösenä", Toni naureskeli ja sai kurkkusiivun naamaansa.
Vähän ajan kuluttua Thomas meni suihkuun. Antoni painoi korvansa vasten ovea, kuullakseen lauloiko Thom vai ei. Tällä kertaa ei. Joskus, joo. Silloin Toni jäi kuuntelemaan.
Thomas tuli makuuhuoneeseen suihkunraikkaana ja virkistyneemmän näköisenä.
"Etkö sä mee?" tämä kysyi ja piti ovea auki.
"En, ne ei ansaitse mun puhtautta." Toni otti sukkansa pois.
"Ääk, täällä on ihan jäiset lattiat!" hän huudahti ja hyppäsi istumaan patjalle, joka oli vielä hiukan lämmin. Toni tuijotti Thomasia intensiivisesti tämän pukiessa alushousuja.
"Taas sä tuijotat... Pue nopeesti, meillä on vähän kiire. Täytyy olla siel ihan just", Thomas kääntyi hetkeksi puhumaan kohteelle, mutta kääntyi takaisin pukemaan farkkuja.
"Hei nyt oikeesti lopetat ton kyyläämisen, anna mun laittaa vaatteet päälle!" Thomas alkoi jo hiukan ärsyyntyä.
"Et sä tarvitse vaatteita."
"Tulee kylmä ilman", Thomas hymyili. Antoni se vain jaksoi puhua tuollaisia. Hän oli aina ollut vapaamielinen vaatteiden suhteen.
"Ei tuu kylmä jos on peiton alla", Toni virnisti unisen oloisesti ja yritti heittää peittoa Thomasin naamaan - huonolla menestyksellä.
"En mä jaksais pukea", Toni huokaisi.
"Taidat tykätä enemmän riisumisesta", Thomas naurahti. Antoni nauroi myös, ja sen jälkeen katseli Thomia taas.
"Ei mennä, jäädään tänne", Toni ehdotti ja veti tyynyä päälleen, luultavasti katuen sitä, etä heitti peiton lattialle eikä jaksanut nostaa sitä.
"Joanna tappaa meidät jos ei tulla, ja kamoon ei me voida olla menemättä. Me luvattiin."
"Mä tulen, jos saan illalla", Antoni virnuili.
"No way José, ja muuten tuut."
"Tuut tuut tuut kuuluu mun autosta kun hakkaan päätäni rattiin."
Thomas alkoi hekottaa turhan kommentin takia.
"Tossa ei kyllä ollut mitään hauskaa."
Toni alkoi pukea päällen, siinä toivossa, että illalla pääsisi peiton alle lämpimään.
