Kirjoittaja: Furumuun
Nimi: Hymyn takana
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Sisäistä tuskaa ja fyysistä kipua!
Genre: angst/draama
A/N: Eli siis joo teki mieli räpeltää jotn angstia! EN oo varma onko oikeessa paikassa! Jossain määrin myös totta tuo teksti ja joidenki osalla kokonaan. Ja tää nyt oli vähä räpellys. Haluan kaikkien tajuavan että cheerleading ei ole pelkkää hymyä ja pientä tanssia. Se on kova työtä ja toisinsanoen verta, hikeä ja pompomeja !
Hymyn takana Kävelin takaisin harkoista kotiin, jalkojani särki ja niskani oli kipeä. Valmentaja oli haukkunut minua taas ja vain koska en
taipunut yhtä hyvin kuin muut tytöt. Niin se oli ollut aina. Kuulun cheerleaderjoukkueeseen. Esityksissä pitää aina hymyillä.
Aina pitää olla iloinen, murjottava cheerleader, mikä se nyt muka on? Kukaan ei voisi arvatakkaan mitä kaiken tuon hymyn
ja reippailun takana on. Sieltä pimeästä nurkasta kaiken valoisan imevästä paikasta löydät kipua, masentumista ja verta.
Jalkojen pakottaminen oikeaan paikkaan hirveän kivun iskiessä jalkaasi, mutta et voi pysähtyä. Epäonnistuneet heitot ja
lödät itsesi sairaallasta tai pahimmassa tapauksessa ikuisesta pimeydestä. Jos istut katsomassa jalkapallopeliä ja huomaat
kentälle tulevat cheerleaderit. Suurin osa miettii kuinka iloisilta me näytämme ja pitävät meitä oleellisina. Mutta, meille se ei
ole pelkkä puoli-aika. Meille se on koko elämä!
