Title: Heikkoja kaikki
Author: senna
Beta: ei ole, joten mahdollisista virheistä saa ilmoitella
Genre: drama
Rating: S
Pairing: ei ole, mutta päätähtinämme tänään ovat Bellatrix, Narcissa, Andromeda ja Druella Musta
Disclaimer: J.K. Rowlingin hahmot, minun juoni, eipä kai mitään muuta.
Quote: Bellatrix katsoi hieman epäröiden ympärilleen, mutta kun ketään muuta ei näkynyt, tämä otti pikkusiskon varovasti syliinsä.
Warnings: liian viisaita nelivuotiaita
A/N: Koska eräs nimeltä mainitsematon henkilö eli Natural pakotti minut laittamaan tämän tänne niin teenpä sitten niin, kun ei ole pitkään aikaan tullut mitään ihan uutta tullut laitettua. Otsikosta en itse pidä yhtään, mutta kai se kelpaa. Menee FF50:een sanalla 047. Koti.
Heikkoja kaikki
Druella Musta saapui olohuoneeseen, jossa hänen vanhin tyttärensä istui lattialla selailemassa kirjaa. Tytön tummat kiharat valuivat tekstin päälle ja ärtyneenä tämä huitaisi hiuksensa sivuun aina kerta toisensa jälkeen. Kuullessaan jonkun tulevan nelivuotias Bellatrix kuitenkin kohotti katseensa.
”Äiti, minä en ymmärrä mitä tässä lukee”, Bellatrix marmatti ja osoitti sormellaan kirjaa.
Druella tuli Bellatrixin luo.
”Mitä sinä luet?” Druella kysyi.
”En minä tiedä”, Bellatrix tokaisi. ”Otin vain tämän kirjan hyllystä, kun oli niin tylsää. Mitä sinulla on sylissäsi?”
”Katso, Bella”, Druella kehotti. ”Tässä on pikkusiskosi Narcissa.”
Bellatrix nousi seisomaan ja kurkotti katsomaan nyyttiä äitinsä sylissä. Siniset silmät ja vaalea, untuvainen tukka. Pyöreät, punaiset posket ja pienet kädet, jotka kurottelivat kaikkea ympärillään olevaa kuin yrittäen tarttua johonkin.
”Tuo rääpälekö muka?” Bellatrix tuhahti. ”Sehän on heikko, sen näkee jo nyt. Minun siskoni ei ole heikko. Ja mikä nimi Narcissa muka on?”
”Siskosi nimi”, Druella huokaisi. ”Narcissa on nimi siinä missä Bellatrix ja Andromedakin.”
”Mistä te oikein keksitte näin typeriä nimiä?” Bellatrix kysyi. ”En ole koskaan kuullut, että jonkun nimi olisi Narcissa. Saati sitten Bellatrix tai Andromeda. Typeriä nimiä kaikki.”
”Mikä sitten haluaisit olla jos et Bellatrix?” Druella kysyi.
”En minä vaan tiedä”, Bellatrix tokaisi. ”Mikä tahansa muu. Vihaan nimeäni. Miksi minusta edes tuli tyttö? Minä haluan olla poika.”
”Nyt et ole tosissasi”, Druella hymähti.
Bellatrix vaikeni ja muuttui mietteliääksi. Hän laittoi sormen suuhunsa ja katsoi äitiään kulmat kurtussa.
”Olet oikeassa”, Bellatrix myönsi viimein sellaisella vakavuudella, joka vain nelivuotiaalla saattoi olla. ”En haluaisikaan. Pojat ovat tyhmiä.”
”Missä Meda muuten on?” Druella kysyi.
”En minä vaan tiedä”, Bellatrix sanoi.
”Minun pitänee siis etsiä hänet”, Druella totesi. ”Pidä huoli siskostasi sillä aikaa.”
Druella laski Narcissan lattialle saman peiton päälle, jolla Bellatrix oli makoillut lukemassa kirjaa. Bellatrix lysähti istualleen pikkusiskonsa viereen samalla, kun Druella lähti huoneesta.
”Pyhä Andromeda...” Bellatrix mutisi, laittoi kätensä puuskaan ja katseli kaikkialle muualle paitsi lattialla makaavaan siskoonsa.
Narcissa potki ja kurotteli käsillään ylöspäin kuin havitellen jotakin. Viimein vauvan kädet tavoittivatkin isosiskon hiukset, joista nykäisivät lujasti.
”Auh!” Bellatrix parkaisi. ”Päästä irti!”
Bellatrix joutui hetken aikaa ponnistelemaan, jotta sai Narcissan sormet irti tukastaan.
”Et taidakaan olla yhtä heikko kuin miltä näytät”, Bellatrix tokaisi. ”Ainakin sormissa sinulla on voimaa. Mutta älä silti kuvittele, että minä pitäisin sinusta. Olet ihan yhtä typerä kuin Medakin. Sitäpaitsi Narcissa on typerä nimi. Saat luvan olla Cissy ja sillä hyvä. Jos ei kelpaa niin ei, mutta Cissy sinä joka tapauksessa olet. Ihan niin kuin Andromedakin on vain Meda, ja minä olen Bella. Parempi tietenkin olisi, jos et olisi kukaan. Silloin sinua ei olisi. Voi kunpa olisin ainoa lapsi.”
Narcissan kasvot vääntyivät kummalliseen irvistykseen ja sitten tämä alkoi itkeä.
”Mitä sinä nyt?” Bellatrix säikähti. ”En minä tarkoittanut mitä sanoin. Tietenkin minä pidän sinusta, mutta älä huuda, kiltti.”
Narcissa ei kuitenkaan vaiennut. Bellatrix katsoi hieman epäröiden ympärilleen, mutta kun ketään muuta ei näkynyt, tämä otti pikkusiskon varovasti syliinsä. Pikkuhiljaa huuto lakkasi, ja Narcissan sormet kietoutuivat taas nykimään Bellatrixin hiuksia. Tällä kertaa Bellatrix ei välittänyt siitä.
”No hiljenithän sinä viimein”, Bellatrix totesi omahyväisesti. ”Olen varmasti maailman paras lapsenvahti. Mutta tiedätkö, vain heikot itkevät. Ja minä en itke koskaan. Jos haluat tulla yhtä vahvaksi kuin minä olen, sinä et saa itkeä.”
”Bella?” kuului kysymys huoneen ovelta. ”Onko kaikki hyvin? Olin kuulevinani huutoa.”
”Kaikki on hyvin, äiti”, Bellatrix vastasi.
Nyt Druella vasta näki heidät ja lämmin hymy nousi naisen huulille.
”Hienoa, että pidät siskoa hyvänä”, Druella sanoi. ”Olen ylpeä sinusta, kultaseni.”
Bellatrix nosti hieman leukaansa ja hymyili ylimielisenä niin että se sai väkisinkin Druellan nauramaan lapsen vakavuudelle. Bellatrixin suu mutristui ja silmät katsoivat äitiä uhmakkaina. Hän ei pitänyt lainkaan siitä, että joku nauroi hänelle.
”Mitä sinä naurat?” Bellatrix tivasi silmät sirrillään.
”En yhtään mitään”, Druella vakuutteli.
Druellan takaa huoneeseen taapersi vuoden vanha Andromeda, jonka pyöreitä lapsenkasvoja reunusti suklaanruskea kiharapilvi. Ruskeissa silmissä oli pilke, joka sai ne näyttämään siltä kuin ihmettelisivät kaikkea ympärillä olevaa. Druella tarttui lasta kädestä ja vei tämän siskojen luo.
”Tässä on pikkusiskosi Narcissa”, Druella selitti ja kyykistyi lasten viereen.
”Sisko”, Andromeda totesi ja silitti hellästi vauvan päälakea.
Kyynel vierähti Druellan poskelle. Bellatrix katsoi äitiään pitkään ja tuhahti sitten halveksuvasti. Niin typerää, heikkoa. Heikkoja he olivatkin kaikki. Kaikki paitsi hän itse.
