Title: Vauhdissa taas
Author: SnowBlind
Genre: General, humour, sanoilla leikittelyä
Rating: Sallittu
Beta: Penelope
Fandom: 101 Dalmatialaista
Summary: Cruella DeVil on juuri päässyt vankilasta.
A/N: Hehe, mitenköhän tätä kuvailisin. En kai mitenkään, hoitakaa te se puolestani. Minulla ainakin oli hauskaa tätä kirjoittaessani :'D Saa nyt nähdä pureeko tämä teihin ja jos puree, niin millä tavalla.
Mä en sitten mitenkään muistanut, kumpi roistoista on Jasper ja kumpi Jesper, mutta toivotaan että se menee nyt näin ^^".
Tämähän on sitten ollut osana tähden
halloweenkalenteriaVauhdissa taas
Kiiltävänpunaiset, kalliit korkokengät astuivat ulos vitivalkoisesta autosta paljastaen vaaleat, virheettömät, verkkosukkahousujen peittämät karvattomat sääret ja kiinteät pohkeet.
"Hyvää päivänjatkoa neiti DeVil", autonkuljettaja toivotti astuessaan takaisin autoon kaasuttaen pois.
"Hyvää päivänjatkoa... Sitä tulevat eräät pian tarvitsemaan", Cruella mutisi.
Kengät kopisivat katukivetystä vasten, persialaiskissaturkki laahasi maata ja sinikettupuuhka heilui edestakaisin Cruellan kävellessä eteenpäin. Joku tarkkaavainen olisi silti saattanut huomata hänen suupielensä sattumanvaraiset nykimisliikkeet muuten kivikovilla kasvoilla, tai nilkkojensa nuljumisen kostealla katukivetyksellä.
Vankilan kurjien kokemuksien jälkeen Cruellan ylitsepääsemätön ylpeys oli pakosta päässyt hieman kolhiintumaan. Niin hyvin hän tosin yritti parasta aikaa palauttaa samaa vanhaa, mysteerisen murskaavaa, auktoriteettiä täynnä olevaa, hienostuneen kopeaa katsettaan, että sitä harva huomasi. Mielen maskiin oli tullut reikä, reikä mitä hän parasta aikaa yritti rakentaa umpeen.
Lontoon kallein tavaratalo oli näin lauantaina täynnä ihmisiä. Myyjät pinkoivat paikasta paikaan autellessaan ahdistuneita asiakkaita ostamaan juuri oikeanlaisia tarvikkeita. Sinisiä samettiverhoja, jotka sopisivat täydellisesti soopelinväriseen sohvaan tai punaisia puutarhatonttuja petuniapensaiden sekaan. Tämän ihmisvilinän keskellä käveli itse neiti DeVil nilkat enemmän tai vähemmän nuljuen.
"Haluan palvelua!", Cruella rääkäisi ja pian myymälän sisuksista pinkoi paikalle puuskuttava, pullea mies hikeä otsaltaan pyyhkien, silmät vilkkuen neuroottisesti ympärinsä.
"Miten voin auttaa rouvaa?"
"Puhuttele minua neitinä. Haluan löytää tieni hattuosastolle. Saat näyttää minulle missä se on."
Sopivan hatun löydettyään Cruella asteli kassalle, jonka komea kassamies näytti enemmän tai vähemmän tavanomaisen tutulta.
"SINÄ!"
Ruskeatukkainen mies katsoi häntä vähintään pelästyneen pöllämystyneenä.
"Oi, Reagan.. Hauska nähdä sinuakin! Mitenkäs pennut voivat?"
"Eh, hyvin. Isoja koiriahan ne", Roger ähki. "Nimeni on kyllä edelleen..."
"Entäs rakas Anita?" Cruella keskeytti. "Voi Rugert, häntäkin olisi niin ihana nähdä!"
"Anitakin voi oikein hyvin... Tuota pitikö sinun ostaakin jotain?"
"Kyllä, Ragwald, tämä hattu. Niin, ja piippu."
"Oletko vaihtanut vaaleanpunaisen löyhkänpesäsi niinkin miehekkääseen keuhkojentuhoajaan, kuin piippuun?"
"Voi en, Rigunth! Tämä on Jasperille, muistathan hänet?"
"Valitettavasti."
"Voi Rydel, älä ole noin hapan! Aijon totta tosisesti nauttia vapaudestani."
"Kyllä. Se tekisi sitten..." Rogerin ilme venähti vakavasti katsoessaan kassakoneen kiiltävää ruutua. "...satayksi euroa, tasan."
Cruellan kaivellessa liilaa lompakkoaan, mies kirosi katalasti tulleensa töihin tähän työntäytteisen toivottomaan paikkaan.
Ovikello soi erään rönsyilevästi ränsistyneen kerrostalon kostean kellarikerroksen ovella ja pönäkkä, lyhyt mies tuli avaamaan sen hiirenharmaassa, vapauttavan väljässä paidassaan ja mustissa konnanraitakalsareissaan.
"Päivää, madame."
"Päivää", Cruella sanoi rynnistäessään Jesperin ohi törkkäisten tämän töykeästi sivuun.
"Onko Jasper täällä?"
"Täällä olen, madame", kuului tuttu ääni keittiössä, jossa liituraitahousuihin ja nuhjuiseen, röyhkeän repaleiseen, ruskeaan samettivakotakkiin pukeutunut pitkä mies käristi pekonia ja munia, jotka tirisivät parasta aikaa valurautapaistinpannulla.
"Haluaisitteko ruokaa, tämä alkaa olla jo valmista?" Jasper kysyi kiltin kohteliaasti. "Jesper, ota tämä pannu ja kata pöytä."
Cruellan vaarallisen verenpunaiset, pitkät petolinnunkynnet pureutuivat pirullisesti Jasperin poskeen, kun tämä tuli tervehtimään häntä hermostuneella hymyllä.
"Minulla on sinulle lahja", hän sanoi antaen piipun Jasperille.
"Mutta tämähän on jo liikaa! En minä voi..."
"Suu kiinni, kylläpäs voit. Tiedän, että sinulla on addiktio piippuihin ja tämä saa olla pieni palkkio työstä, mitä minä teillä teetän. Minulla on suunnitelma rouva Harrodsin siamilaiskissojen varalle. Tiedättekös, minulla on tällä hetkellä kova kissabuumi päällä ja hänellä..."
Jasper ja Jesper katsoivat toisiaan järkyttyneenä. Cruella DeVil oli vauhdissa taas.
