Rating: K-11
Pairing: Severus/Lily
Genre: Romance, Drama
Disclaimer: Tarina perustuu hahmoihin, asioihin ja tilanteisiin, jotka on luonut & omistaa J.K. Rowling kustantajineen, joihin kuuluvat esim. Scholastic Books, Bloomsbury Books, Warner Bros sekä Suomessa Tammi. Tarinan avulla ei ansaita rahaa, eikä tarkoitus ole rikkoa kenenkään tekijänoikeuksia. Myöskään Antti Tuiskun musiikkiin minulla ei ole oikeuksia.
Summary: Mustan joulun mulle teit, sä et tullutkaan ja lahjan ainoon multa veit, jäin sua kaipaamaan… Mustan joulun sulta sain, jäin kyyneliin. Kuin hiutaleina maailmain putoaa niin…
A/V: Vaikka itse sanonkin, tämä songfic on top! : DDDD Mää vaan yhtenä iltana kuuntelin tuota Mustaa joulua ja tiesin, että minun täytyy kirjoittaa jouluun liittyvä Sev/Lily ja minäpä pomppasin sängystä ylös ja kirjoitin ylös:
Musta joulu-songfic Sevistä ja Lilystä.
Ja loppuhan on sitten suoraan Rowlingin kirjasta. : DDDD Aika mielikuvituksetonta.
Mutta näin tällä kertaa. : DDDDD Että mä oon ylpee ittestäni. :DDDD
Kiitokset betarille. <33 Mitä minulle tapahtuisikaan ilman sinua? : DDD
Lepää rauhassa Sev. Me kaikki näimme, että sinullakin on sydän. Love you, Sev! </3
Nyt jäi kyl aikas haikea olo, kun tämän olen kirjoittanut.
ja tää on sitten OMA SUOMENNOS, tää on kirjotettu silloin heinäkuussa 2007 joten käännös on vähän vapaa
Musta joulu
Me heinäkuussa näin tavattiin
Jo elokuussa jäin sinuun kii...
Syysmyrskyt vaihtui kuumiin suudelmiin
Mä uskoin joulun enkeliin... Päiviä kestänyt lumisade oli tehnyt Tylyahosta kauniin joulukortin. Jouluun oli vain muutama päivä aikaa, ja suurin osa Tylypahkan oppilaista vietti viikonlopun Tylyahossa ostamassa joululahjoja ystävilleen ja rakkailleen. Jotkut olivat päättäneet järjestää kahdenkeskisen juhlan tyttö- tai poikaystävänsä kanssa. Kaikkien näiden ihmisten seassa oli myös yksi, joka tiesi mitä teki, mutta hänen mielessään kaihersi pelko siitä, että hänen rakkaansa ei tulisi.
***
Severus kiiruhti pitkin Tylyahon kauppakatua. Hän oli lähettänyt kutsun Lilylle, enää vain pitäisi järjestää juhla.
Severus kiersi kaupasta toiseen ja hänellä alkoivat olla kädet täynnä. Hänellä oli koristeita, hän oli tilannut ruokaa ja juomaa, jotain häneltä vielä puuttui. Lahja Lilylle. Hän tiesi, oli tiennyt jo kauan mitä ostaisi. Hän tiesi että Lily pitäisi siitä, he olivat usein kulkeneet yhdessä Tylyahossa ja katselleet kauniita kaulakoruja.
Hän avasi Tylyahon ainoan kultasepän liikkeen oven. Kello oven yllä helisi ja kertoi Severuksen astuneen sisään. Hän jätti kassit lattialle ja etsi katseellaan erästä tiettyä korua. Se oli kaunis kaulakoru, joka oli kultaa ja siinä oli suuri punainen rubiini. Se sopisi hyvin Lilylle, joka oli Rohkelikossa. Sitten Severus näki sen, koru oli aseteltu punaiselle tyynylle näyteikkunalle.
”Päivää, voinko auttaa teitä?”
”Minä haluaisin ostaa tuon korun tuolta näyteikkunalta jossa on tuo punainen kivi.”
”Hyvä valinta poikaseni. Onko se jollekulle erityiselle henkilölle?”
”Öh…on.”
Kauppias otti korun ikkunalta ja asetteli sen kauniiseen korurasiaan.
”Tässä ole hyvä. Se tekee sitten 82 kaljuunaa 13 sirppiä ja 3 sulmua.”
”Olkaa hyvä.”
”Kiitoksia. Hyvää päivän jatkoa.”
”Samoin.”
Severus lähti kävelemään takaisin Tylypahkaan.
***
Severus ripusti koristeita ympäri tyhjää luokkahuonetta. Huoneen takassa palava tuli loi pitkiä varjoja. Takan ja kynttilöiden luomassa valossa koristeet ja koristenauhat kimalsivat kauniisti. Severus tunsi ylittäneensä itsensä, hän tunsi ylpeyttä siitä että oli saanut luotua jotain niin kaunista. Enää puuttuivat ruuat ja juomat…ja Lily.
Severus oli pukeutunut parhaimpiinsa, ruoat ja juomat olivat tulleet hetkeä aiemmin. Lily ei ollut vieläkään saapunut.
Vielä tunteja myöhemmin, kun ruuat olivat jäähtyneet. Severus istui hiipuvan valkean ääressä, tuleen tuijottaen ja hänen silmäkulmassaan oli kyyneliä.
Vaan mustan joulun mulle
teit, sä et tullutkaan
ja lahjan ainoon multa veit, jäin sua
kaipaamaan...
Mustan joulun sulta sain, jäin kyyneliin
Kuin hiutaleina maailmain putoaa niin... ***
Lily vietti romanttista iltaan James Potterin kanssa. Kynttilöitä, hyvää ruokaa, kaunista musiikkia ja tanssia. Lily oli juuri ennen joulua ymmärtänyt rakastavansa Jamesia. Tyttö ei ollut vielä löytänyt sanoja, joilla kertoa Seville, että heidän suhteensa oli ohitse. Heti seuraavana päivänä Lily lähettäisi Seville kirjeen ja kertoisi kaiken. Sev ymmärtäisi, ymmärtäisi kyllä. Poika oli kyllä pyytänyt Lilyä viettämään joulun kanssaan, mutta Lily oli valinnut Jamesin.
***
Rakas Sev.
En tiedä miten tämän kertoisin, mutta minä rakastan Jamesia. Meitä ei ole enää Sev. Minä rakastin sinua, minä todella rakastin sinua. Mutta James…James on erilainen, minä minä… Ei mitään. Olen hyvin, hyvin pahoillani. En koskaan unohda meitä. Toivottavasti voimme olla silti ystäviä.
Rakkaudella Lily ***
Mä tammikuussa saan kirjeen sen
vaan helmikuussakaan avaa en…
Vielä huhtikuussa muistan rakkausen
Ei tullut joulu valkoinen… ***
Vielä Severuksen pakatessa matka-arkkuaan lähteäkseen Tylypahkasta viimeisen kerran, Lilyn kirje oli avaamattomana hänen arkkunsa pohjalla. Hän ei ollut lukenut sitä, mutta tiesi mitä se sisälsi. Poika oli nähnyt Lilyn useaan kertaan James Potterin kanssa. He olivat suudelleet, kaulailleet ja nauraneet yhdessä koulun käytävillä ja tiluksilla. Muutamia kertoja tyttö oli yrittänyt puhua Severukselle, mutta poika oli kävellyt pois. Hänellä ei ollut mitään puhuttavaa tytölle. Hän ei halunnut kuulla ainuttakaan selitystä. Lily oli valinnut Jamesin.
Vielä kauan Severus muisti heidän ainutlaatuisen rakkautensa.
***
Muutamia vuosia myöhemmin Severus sai tiedon, että Lily oli nainut Jamesin ja he olivat saaneet pojan, jonka nimi oli Harry.
Severus oli kauan sitten liittynyt Kuolonsyöjiin. Hän oli kuullut Pimeyden lordin suunnitelmat ja oli kauhuissaan.
***
”No, mikä viesti Voldemortilla on minulle?”
”Minä-minä tulin varoittamaan-ei, pyyntö-ole kiltti-”
”Minkä pyynnön Kuolonsyöjä voi minulle esittää?”
”Ennustus…”
”Aaa. Kuinka paljon luotit lordi Voldemortiin?”
”Kaiken minkä kuulin. Se on miksi-se on tämän syy-hän ajattelee sen tarkoittavan Lily Evansia.”
”Ennustus ei tarkoita naista. Se puhui pojasta joka syntyy heinäkuun lopulla-”
”Hän ajatteleen sen tarkoittavan hänen poikaansa, hän aikoo etsiä hänet-tappaa heidät kaikki.”
”Jos hän merkitsee sinulle niin paljon, hän varmasti säästää hänet. Etkö voi pyytää armoa äidille, vaihdoksi poikaan?”
”Olen-olen kysynyt häneltä.”
”Sinä kuvotat minua, et välitä hänen miehensä ja poikansa kuolemasta, kunhan saat haluamasi.”
Severus ei sanonut mitään, katsoi vain Dumbledorea.
”Piilota sitten heidät kaikki. Pidä hänet-heidät-turvassa.”
”Mitä annat minulle vastineeksi?”
Severus mietti hetken, kunnes vastasi.
”Kaiken.”
***
Lilyn ja Jamesin kuoleman jälkeen Severus oli jälleen tapaamassa Dumbledorea.
”Luulin…että sinä…pitäisit heidät turvassa.”
”He uskoutuivat väärälle henkilölle, mutta hänen poikansa selviää. Hänen poikansa elää. Hänellä on Lilyn silmät, täydellisesti Lilyn silmät. Sinä muistat Lily Evansin silmien muodon ja värin. Olenko oikeassa?”
”ÄLÄ! Poissa…kuollut…”
”Onko tämä katumusta Severus?”
”Minä toivoisin-minä toivoisin, että minä olisin kuollut.”
”Mitä hyötyä siitä olisi ollut kellekään? Jos sinä rakastit Lily Evansia, jos sinä todella rakastit häntä, sitten sinun tiesi eteenpäin on selvä.”
”Mitä-mitä sinä tarkoitat?”
”Sinä tiedät miten ja miksi hän kuoli. Varmista, ettei se ollut turhaa. Auta minua suojelemaan hänen poikaansa.”
”Ei hän tarvitse suojelua. Pimeyden lordi on poissa-”
”-hän palaa ja kun se tapahtuu, Harry Potter on suuressa vaarassa.”
”Minä suojelen häntä, mutta lupaa että kukaan ei saa tietää siitä.”
”Minä lupaan.”
***
Jälleen eräänä päivänä Severus oli Dumbledoren luona.
”…Olen vakoillut sinulle ja valehdellut takiasi. Olen laittanut itseni kuolemanvaaraan sinun takiasi. Kaiken piti olla pitääksemme Lily Potterin pojan turvassa. Nyt sinä kerrot minulle, että aiot kohottaa hänet kuin porsaan teurastettavaksi-”
”Tämä on koskettavaa Severus. Oletko kuitenkaan kasvanut huolehtimaan pojasta?”
”Hänestä? Odotum suojelius!”
Hänen sauvansa päästä purkautui hopeinen naarashirvi; hän laskeutui kanslian lattialle, kulki kerran kanslian läpi ja meni ulos ikkunasta. Dumbledore katsoi hänen lentävän pois ja kun hänen hopeinen hehkunsa häipyi, hän kääntyi Severukseen päin.
”Kaiken tämän jälkeen.”
”Aina.”
Severuksen suojelius oli naarashirvi, sillä Lilynkin oli ollut.
***
Severus oli polvillaan Siriuksen vanhassa makuuhuoneessa. Kyyneleet putosivat hänen nenänsä päästä, kun hän luki vanhaa kirjettä Lilyltä. Toisella sivulla oli vain muutama sana:
voisi ikinä olla ystävä Gellert Grindelwaldin kanssa. Luulen että hän on sekaisin!
Rakkaudella,
LilySeverus otti sivun, jolla oli Lilyn allekirjoitus ja hänen rakkautensa ja taittoi sen viittansa sisään.
***
…
”Katso…minua…” hän kuiskasi.
Vihreät silmät löysivät mustat, mutta yhden sekunnin jälkeen jotain tummissa silmissä näytti häviävän, jättäen ne jähmettyneiksi, sisällöttömiksi ja tyhjiksi. Käsi joka piteli Harrya, tömähti maahan, eikä Severus liikkunut enää.
