Litiläpimärkä, S

[Kizutin]

Litiläpimärkä

Kirjoittaja: Kizutin
Ikäraja: S
Paritus: Tulkinnanvarainen
Genre: Hankala määrittää... pohtivan sateista fluffia?
A/N: Syntyi yhtäkkisestä yöllisestä inspiraatiokohtauksesta tajunnanvirtana. Taaskaan emme saa tietää henkilöistä suoraan mitään, mutta tulkinoja saa ja pitääkin tehdä. Pituudeltaan jotain tupla- ja triplaraapaleen välistä (266 sanaa). Puhekielisyys tulee luonnostaan, älkää pelästykö.

----------------------------

Mä vain olin ja roikotin jalkojani tyhjän päällä.
Satoi eikä mulla ollu sateenvarjoa. Mihin mä nyt sellasta?
Tuuli vielä tarttuisi ja veisi mut mukanaan. Lennättäisi ylös pois kaikkien ulottuvilta.
Joku vois sanoa, että mä oon järjiltäni.
Istua nyt kaatosateessa rautatiesillalla ilman sen kummempaa syytä.
Tai no oli mulla syy, muttei se tuntunu enää tärkeältä.
Mitä parista särkyneestä lautasesta, uusia saa kaupasta.

Mä olin istunu siinä kai jo aika kauan ko sä tulit.
Sulla oli mukana se punainen muffinssikuvioinen sateenvarjo.
Sä olit ostanu sen jostain kirpparilta ko sun mielestä se oli söpö. En mä voi väittää vastaan.
Sä pysähdyit sen sillan alle ja katsoit ylös.
Huusit: "Idiootti... tuu alas sieltä!"
Hetken mä mietin pitäskö hypätä. Kokeilla kasvasko mulle siivet sillä matkalla.
Liukua vain kaiteen ali ja antaa mennä. Sulkea silmät ja sukeltaa.
Sen sijaan: "Ei huvita... tuu ite tänne!"
Ja jostain ihmeen syystä sä tottelit. Kiipesit ylös ja istuit mun viereen.
Siirsit sateenvarjoasi niin, että mäkin mahduin sen alle, vaikkei se mitenkään iso ollutkaan.
Valitit, että mä oon ihan märkä.
Mä vaan istun enkä vastannu.
Mitä siihen pitäs sanoa? Märkä olen joo. Yltä, alta ja päältä hupparista alushousuihin. Litiläpimärkä.

Juna ajoi ohi.
Ikkunasta mä näin, kuinka joku pikkulapsi oli litystäny naamansa lasiin.
Se tuijotti meitä pienen hetken ja oli poissa.
Sä painoi pään mun olkapäähän ja piilotit naamas.
Mutisit: "Väsyttää"
Mä pörrötin sun hiuksia ja hymyilin.
Kysyin, kuinka paljon.
"Ihan vähän vain"
Annoin sun olla ja katselin vain kuinka hämärä hiipi salakavalasti piilottaen kaiken.
Meidätkin?
Keneltä?
Eihän meissä ole mitään, mitä piilottaa. Ei mitään, mitä peitellä.
Vain minä, sinä ja muffinssit.

Ohiajavien junien suhina ja kiitävät valot.

[Inu-Chan]

Tää oli tosi söpö.
Sulla on sellainen ihanan surumielisenpohtivaisen söpö kirjoitustyyli ja jotenkin mun tekis aina mieli halata noita päähenkilöitä ja viedä ne kotiin ja pitää niistä huolta. Emmä tiiä mistä se olo tulee... se vaan tulee.
Emmä huomannut myöskään mitään kirjoitusvihreitä, enkä mä oikeastaan usko että niitä onkaan ko oot aina niin huolellinen ^^

~Inu

[Kizutin]

Inu-Chan: Kiitos kommentista (Taas) ja mukavaa, että pidät miin tyylistä edelleenki. Itseä se välillä ärsyttää, kun siitä ei pääse eroon ja sitten on hankaluuksia kirjottaa muuten ^^''
Päähenkilöitäni saa toki kaappailla henkisesti halittaviksi jos tahtoo xD
En mä tunne niitä itekkään sen paremmin, mistä johtuen en vaivaudu nimeämäänkään.

Giril: Kiitos hänellekin. Yritän olla toistamatta, mitä vastasin jo Inulle, joten tyylistä en puhu enää mitään ^^''
Pakko mainita kuitenkin erikseen, etten nykyään enää melkeinpä saa kirjoittaa kirjakieltä, ellen keskity tosissani.

Tapahtumapaikka on muuten oikein hyvin itsellä mielessä. Kirjoittaessa ajattelin erästä oikeaa rautatiesiltaa Oulussa ^^'' (Tullu istuskeltua siellä joskus). Kirjoittaessa myös ajattelin, että henkilöt tuntevat toisensa, sillä miten muuten päähenkilö tietäisi, mistä sateenvarjo todennäköisesti on ostettu?
Ventovierailla myöskään harvemmin on tapana nojailla toisiinsa. Sen, mitä henkilöiden välillä on jätin tahallani hieman hämäräksi. Tosin näin jälkikäteen ajatellen.... voihan olla ettei ne tunnekaan ja toinen on vain poikkeuksellisen tuttavallinen kaikille ^^

Lainaamasi virke muuten oli alunperin viimeinen. Tekstiä viimeistä kertaa läpikäydessäni tuntui kuitenkin, että se kaipaa vielä jotain. Se vain ei näyttänyt valmiilta ilman tuota oikeasti viimeistä virkettä.
Lisääkin toki tulee (ehkä) kunhan taas iskee jokin yllättävä inspiraatio, jonka tuloksen uskaltaa julkaistakin.