Halusin nähdä tuulen tanssin täydellisillä huulillasi
kirjoittaja: annicamaria
beta:noup
ikäraja: S
paritus: annicamaria/Gilderoy Lockhart 12 vee.
en omista J.k Rowlingin hahmoja, tai paikkoja, enkä saa sen puoleen hopeasirppejä, kuin kultakaljuunoitakaan krjoituksistani. Elkää lähettäkö räyhääjiä 
haasteet: Het10-haaste, Tunne10-haaste, Sinun Potterisi-haaste
A/N: Jotta pääsisit lukemisen makuun, suosittelen kuuntelemaan samalla tämän
Siinä sinä makasit. Vieressäni. Kullanvaaleat hiuksesi olivat sekoittuneet syksyn lehtien värimeren sekamelskaan ja silmäsi säihkyivät kilpaa auringon kanssa, kun kerroit minulle tarinoitasi.
”Oikeasti, se metsinkäinen oli isoin, mitä on kuunaan nähty! Ja peittosin sen, ihan yksin.”Minä en kuunnellut. Katselin vain sinua ja hymyilin. Juuri nämä hetket kanssasi olivat minulle ne elämääkin tärkeämmät, syy hengittää.
Omatuntoni oli puhdas, vaikka valehtelin sinulle joka päivä. Valehtelin, että haluan kuulla lisää seikkailuistasi.
Hitot metsinkäisistä ja muista mönkiäisistä.
Halusin vain nähdä sinut.
Halusin nähdä täydelliset kasvonpiirteesi ja purevan sään punertavat poskesi. Halusin nähdä tuulen tanssin täydellisillä huulillasi, sekä tuntea pulppuilevan naurusi aiheuttamat kylmänväreet selässäni.
Yksinäinen vaahtera luovutti kellastuneen lehtensä, ja se leijaili alas meitä kohti. Kurotit kätesi, ja nappasit kiinni lehdestä. Pujotit sen punaisten hiuksieni sekaan. Nauroit.
”Näytät ihan syksyiseltä prinsessalta, tiesitkö sen?” Ei. En tiennyt.
Vihreä villahansikas sujahti harmaaseen, ja hetken pidimme toisistamme kiinni. Lujaa.
Hengitys huurusi raikkaassa ilmassa. Harmaa usva kietoutui ympärillemme, ja tuuditti meidät pehmoiseen syleilyyn.
”Gilderoy?””Niin?””Entä jos joskus joudumme eroon toisistamme?””Mikään mahti ei voi erottaa meitä. Seuraan rinnallasi aina.”Puristin kättäsi hieman lujemmin.
”Lupaatko?””Kyllä, sillä niin prinssit tekevät prinsessoille.”
