Kirjoittaja Aihe: Hetalia, Yksinäisyyspäivä K-11 | SuFin, Itsenäisyyspäivä-fic  (Luettu 2823 kertaa)

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 234
Title: Yksinäisyyspäivä
Author: Violet Baudelaire
Fandom: Hetalia
Paritus: Suomi/Ruotsi alias SuFin<3
Genre: Angst, Romance(?)
Rating: K-11
Summary: On Suomen itsenäisyyspäivä ja Ruotsilla on jotain sydämellään.

Disclaimer: Hidekaz omistaa hahmot, minä vain rakastan lainaan niitä.

A/N: Historian kannalta tämä on AU, mutta älkää välittäkö. Idea lähti periaatteessa liikkeelle Daniel Bedingfieldin kappaleesta "If you're not the one", aivan ihana kappale ja sopii melkeinpä täydellisesti Ruotsille.
Tämä on toinen valmistunut Suomi/Ruotsi-ficcini, eikä idea varmaan ole ihan uusimmasta päästä, mutta tämä vain... syntyi. Ei minkäänlaista vaikeutta kirjoittaa, sanat vain virtasivat. Ja tunteet.
Mietin pitkään, että laitanko Ruotsin puhumaan suomea vai ruotsia, mutta lopulta se mokoma puhui ruotsia (<3).
Käännökset löytyvät lopusta.



Yksinäisyyspäivä


Käsivarressa oli kylmä ja Tino vapisi hienoisesti tuiskun sekoittaessa hänen hiuksiaan ja siinä samalla ajatuksiaan. Oli kuudes joulukuuta ja Berwald – Ruotsi – oli halunnut tavata hänet täällä, valtioiden rajalla, joka oli melkein vasta vedetty ja vahvistettu uudelleen.

Ei ollut enää Ruotsi-Suomea, eikä Ruotsin Suomea. Oli vain Suomi omana kokonaisuutenaan, Ruotsi omanaan. Tinoa värisytti taas, kun pieni henkäys pohjantuulta livahti hänen kauluksestaan sisään.

Juuri samaan aikaan saapui Ruotsi, polvenkorkuisessa hangessa kahlaten, kasvot ilmeettöminä, mutta tavanomaisen pelottavina. Tinoa alkoi heti hermostuttaa, vaikka hän huiskauttikin toiselle kättään esittäen rauhallista.

Berwald murahti jotain, jonka Tino tulkitsi tervehdykseksi. Hetken vallitsi kiusallinen hiljaisuus, jonka aikana Berwald katseli Tinoa, joka katsoi jalkojaan, jotka olivat alkaneet upota hankeen suksista huolimatta.

”Minä olen nyt sitten itsenäinen”, Tino avasi suunsa, kun ei enää kestänyt painavaa hiljaisuutta. Hän uskaltautui vilkaisemaan Berwaldia sivusilmällä ja väikkyvä tunne vanhemman miehen silmissä yllätti Tinon täysin.

Berwald nyökkäsi hitaasti ja pyydysti sitten Tinon levottoman katseen silmillään. Tino odotti, eikä ollut aivan varma pitäisikö hänen olla onnellinen vai peloissaan.  Mitä Berwald – Ruotsi – aikoi sanoa hänelle? Vetäisikö tämä hyväksyntänsä pois? Tino värisi hienoisesti, mutta nämä ajatukset keskeytyivät, kun Berwald rykäisi ja avasi vihdoin suunsa.

”Jag vet, att jag inte kan äga dig. Tino. Finland. Jag accepterar det. ”

Tino oli jo aikeissa hymyillä, kiittää ja huokaista helpotuksesta, mutta Berwald kohotti kätensä, miehellä oli vielä sanottavaa. Tässä vaiheessa Berwaldin vakaaseen ääneen hiipi särö, joka sai aikaan piston Tinon sydämessä. Oliko tämä toiselle niin vaikeaa? Tinolle tuli melkein huono omatunto itsenäistymisestä, hän ei halunnut, että kenelläkään olisi hänen takiaan paha olla.

”Minä – ” Tino aloitti jonkinnäköistä hätäistä anteeksipyyntöä, selitystä, mutta Berwald laski kätensä – paljaan kätensä – hänen poskelleen ja pudisti päätään. Tino sulki suunsa ja vei paksuun lapaseen hautautuneen kätensä Berwaldin käden päälle.

Äkkiä haavoittuvaisuus oli hävinnyt ruotsalaisen silmistä ja niissä paloi melkein pelottava tuli.
”Du tillhör inte mig … då vill jag inte att någon annan heller ska äga dig”, Berwald näytti vaaralliselta, kun hänen katseensa sinkosi jäätäviä tikareita itään, Venäjää kohti.
Tino ei tiennyt mitä sanoa.

”Ryssland, Ivan – ” Berwaldin ääni oli täynnä vihaa, ja Tinon teki melkein mieli ottaa askel taaksepäin Berwaldin auran ollessa niin synkkä. Hanki ei kuitenkaan antanut myöten ja huomattuaan Tinon ilmeen Berwald päätti vihanjulistusta muistuttavan lauseensa hiljaiseen mutinaan.
”Han bryr sig inte om dig, han vill bara beröva så många som möjligt…”

”Tiedän”, Tino sanoi saatuaan äänensä takaisin. ”Olen itsenäinen, en aio kuulua kenellekään enää. Vain itselleni”, vaikka jokaisessa sanassa kaikui suomalainen sisu, Tino tunsi silti olonsa hiukan surulliseksi. Sanat kuulostivat niin yksinäisiltä.
Berwald nyökkäsi taas. Suomalaisen näkeminen niin varmana itsestään sai hänet tuntemaan toisesta suurta ylpeyttä, vaikka ei se kokonaan vanhaa hellyyttä kyennyt syrjäyttämään. Tinon silmät paloivat päättäväisinä ja posket olivat pakkasesta punaiset.

”Men en sak ska alltid tillhöra mig”, Berwald katsoi Tinoa syvälle silmiin, astui vielä yhden askeleen lähemmäs ja suuteli pojan hämmästyksestä auenneita huulia.
Tino henkäisi pehmeästi ja vastasi suudelmaan. Kun Berwald suudelman päätyttyä lähti tarpomaan takaisin omaa maataan kohti, jäi suomalainen samalle paikalle seisomaan pitkäksi aikaa.

Jollei Tino olisi ollut valtio, jos hän olisi ollut kuka tahansa muu, hän olisi huutanut ruotsalaisen perään ja ottanut tämän kiinni. Hän olisi painautunut Berwaldin rintaa vasten jaa vaatinut saada kuulua hänelle ja vain hänelle, aina. Ja hänen kyyneleensä olisi kuivattu, suudeltu pois.

Nyt Tino tunsi virtojen hiljalleen jäätyvän poskilleen, kun hän kääntyi, lähti takaisin kohti asutusta, vain revontulten valaistessa hämärtyvää iltaa. Lumituisku oli lakannut ja kaikkialla oli hiljaista, ainoa ääni oli hiljainen niiskutus, jonka Tino tiesi kuuluvan hänestä itsestään.

Mutta vielä hän nousisi jaloilleen, olihan hän sentään Itsenäinen Suomi.


*
*
*
**************************************************************

Käännökset:


*”Jag vet, att jag inte kan äga dig. Tino. Finland. Jag accepterar det. ” = ”Tiedän, en voi omistaa sinua. Tino. Suomi. Hyväksyn sen.”

*”Du tillhör inte mig … då vill jag inte att någon annan heller ska äga dig” = ”Et kuulu minulle… enkä halua sinun kuuluvan myöskään kenellekään toiselle.

Ryssland = Venäjä

*”Han bryr sig inte om dig, han vill bara beröva så många som möjligt…” = ”Hän ei välitä sinusta, hän haluaa vain valloittaa mahdollisimman monta…”

*”Men en sak ska alltid tillhöra mig” = ”Mutta yksi asia tulee aina kuulumaan minulle.”

**********************
Palautetta?
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 16:33:43 kirjoittanut Yukimura »

I am enough.
.

Pakkasneito

  • Vieras
Vs: Yksinäisyyspäivä K-11
« Vastaus #1 : 02.12.2010 07:54:17 »
Voaah! Vaikken suuri SuFin fani olekkaan, Hetalia valloittaa aina! ;)
Lisäksi tämä oli niin koskettava ja lähes ajankohtainen (itsenäisyspäivä ensi maanantainaa...), että ilahdutti ankeaa torstaitani ihanasti. Ihanaa saada tälläistä söpöä angstia koesumailun keskelle.

Kiitos loistavasta fikistä, jatka samaa rataa (Hetaliasta ei KOSKAAN ole liikaa fikkeä)

~Pakkasneito

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Yksinäisyyspäivä K-11
« Vastaus #2 : 12.01.2011 13:50:55 »
Kommentointikampanjasta hei. He minun fandomien valloitukseni lukemisen saralla jatkuu ja päätin sitten vihdoin ja viimein poimia Hetalia fikin luettavakseni, vaikka fandomia en sinänsä tunnekaan, tiedän vain sen suosiosta ja olemassa olosta. :> Kyllä kannatta fandomiin tutustua fikkien kautta, sillä tahdon ehdottomasti lukea lisää Hetaliaa ainakin jos tuo valtioiden välinen asetelma on noin mielenkiintoinen jne. ^^

Awws fikki oli suloinen ja jotenkin samalla angstinen ja vahva, joka koski Suomen itsenäistymistä ja tätä saattoi lukea historiallisessakin mielessä, vaikka A/N:ssä sanoitkin, että menee AU:ksi historian osalta, no ei se haittaa suomenitsenäistyminen tuli kuitenkin vahvasti selkeäksi ja siitä oli tehty mukavasti paritusta. Hahmojen välinen kuvailu toimi mielestäni todella hyvin ja yllätyksenä tuli tuo, että fikissä on repliikkejä kokonaan muilla kielillä joskus olen lukenut sellaista, missä osa oli tsekiksi eikä toinen sitten ymmärtänyt niitä, joten lukijankaan ei välttämättä tarvinnut, mutta tässä katsoin hieman kieroon itseäni "mitä, luen ruotsia heti aamusta?" :D No se kuitenkin sopi tähän fikkiin hyvin ja toi uutta ulottuvuutta tekstiin ja maiden välille, vaikka itse kielestä en niin pidäkään saati osannut sanaakaan ilman että katsoin suomennokset tuolta alhaalta. :)

Ainut asia oikeastaan mikä minua tämän kanssa häiritsee on tuo Suomen herkkyys ja muutenkin hahmo Hetaliassa on mitä on, enkä osaa ymmärtää söpöä pikkusuomea. :D No sekään ei ole sinun fikasi vaan kuuulu ihan fandomiinkin, Ruotsi taas on ihan Ruotsi - ainakin minun mielestäni. Muutenkin noiden kahden välit olivat mahtavia ja siinä samalla sitten tuo itsenäistyminen, joka oli voimakas osa fikkiä, kuten jo sanoin hee mahtavaa ja etenkin tuo loppu oli mieleeni.

Lainaus
Lumituisku oli lakannut ja kaikkialla oli hiljaista, ainoa ääni oli hiljainen niiskutus, jonka Tino tiesi kuuluvan hänestä itsestään.

Mutta vielä hän nousisi jaloilleen, olihan hän sentään Itsenäinen Suomi.
Hii, itsenäinen ja vahva suomi! Tuo suomalaisen sisunkin mainitsiminen tekstissä, jee.!

Teksti itsessäänkin oli sujuvaa luettavaa, eikä niitä virheitä tainnut hypätä ainuttakaan silmille tai sitten olin vain niin keskittynyt tekstiin etten huomannut niitä. Eli selkeää ja mukavaa luettavaa, kappalejaot olivat kuin piti eikä ollut virheitä keskeyttämässä hyvää lukuhetkeä. Missä mun rakentavat taas on?  ::)

Kiittäen siis tästä, Odoshi
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Noruz

  • pandafanaatikko
  • ***
  • Viestejä: 136
  • KH-kaudella
    • Love♥Shine- Noruzin blogi
Vs: Yksinäisyyspäivä K-11
« Vastaus #3 : 12.01.2011 21:24:58 »
Ni-niin söpöä... ♥

Suoraan sanottuna sait mut kyyneliin. Tino oli vaan tosi sulonen katuessaan itseäisyyttään ja Sve-san on aina ihana!

Mä en löyd pääst mitään järkevää kommentoitavaa, mieles pelkkää epämääräst fanitusta ja Ranska.

Yritetään silti. Ei virheitä, kuvailu oli hyvin toteutettu ja ideaa en ollu ennen huomannut missään. (Ei sillä et oisin kauheesti APH-ficcejä viel lukenu. ;D )

Kiitos~
Nyt se on virallista. ♥

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Tää olli aivan ihana<3

Kuvailit todella kauniisti, Tino oli niin ihana samoin kuin Berwaldkin. Heidän mietteensä ja keskustelunsa oli syvällinen ja täynnä tunnetta, olin aivan myyty todella kaunis :)

”Tiedän”, Tino sanoi saatuaan äänensä takaisin. ”Olen itsenäinen, en aio kuulua kenellekään enää. Vain itselleni”, vaikka jokaisessa sanassa kaikui suomalainen sisu, Tino tunsi silti olonsa hiukan surulliseksi. Sanat kuulostivat niin yksinäisiltä.
Niin kaunis lause, varsinkin tuo Tinon aate yksinäisyydestä, niin söpö.
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 807
Aloin nukkumisen sijaan penkoa finin hetaliaficcejä, ja tätä täytyy kyllä nyt kellonajasta huolimatta kommentoida. :)
Ensiksikin mun mielestä on mielenkiintoinen lähtöasetelma ja ajatus, että itsenäisyys voi aiheuttaa myös yksinäisyyttä. Ihan loogistahan se on, kun miettii, että nämä ovat kuitenkin valtioita, mutta ei sitä aina tule ajatelleeksikaan. Itsenäistymisen kaksijakoisuus näkyykin kivasti siinä, kun Tinosta selvästi huomaa, että hän on iloinen saavutetusta itsenäisyydestä, mutta toisaalta myös surullinen sen mukanaan tuomasta yksinäisyydestä.
Berwaldin ja Tinon suhde oli myös kiehtovaa luettavaa. Hienosti mun mielestä oot tässä kuvannut suhteen ongelmallisuutta, kun kaikki ei aina ole niin helppoa kuin toivoisi. Lopussa tulee erityisen kivasti esiin myös se, miten juuri valtiona oleminen aiheuttaa suhdeongelmia Tinon miettiessä, että lähtisi Berwaldin perään, jos ei vain sattuisi olemaan valtio.
Ihana myös, miten Berwald oli valmis hyväksymään Suomen itsenäisyyden ja antamaan siten Tinolle vapaudenkin ihan sen ääneen sanomalla. Tykkäsin myös todella paljon ympäristöstä, jossa tämä tapahtui, koska SuFin ja pohjoinen, talvinen luonto sopii niin hyvin yhteen. Okei, nyt sisäinen SuFin-kirjoittajani sai tästä mielettömän inspiraation kirjoittaa taas pitkästä aikaa jotain näistä kahdesta, koska kiinnostava ja monipuolinenhan tää pari on kuten tuntuu olevan kaikki Hetalian ihanat hahmot kiinnostavine suhteineen.
Kiitos näin hiukkasen myöhässä tästä yön piristyksestä! :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin