Title: Kolme syytä, miksi Rabastanilta pitäisi kieltää viina
Author: Jillian
Fandom: Harry Potter
Genre: Drama, het, “humor”
Pairing: Rabastan/Bellatrix
Rating: K-11
Summary:
Rodolphus tiesi, että hänen veljellään oli kolme suuntaa humalassa, ja hän todisti siitä pahinta: känniangstia.Warnings: Huonoa parodiaa känniangsteista, Gwynethin Rodolphuksesta, väsynyt!kikatus!Rabastania sekä ignore!Narcissaa.
Disclaimer: Kaikki hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille, en saa tämän ficin kirjoittamisesta rahallista korvausta. I osassa esiintyvä Rodolphus päänpudisteluineen kuuluu ainoastaan Gwynethille - minä vain parodisoin hänen herkullista tulkintaansa.
Beta: -
Tapahtuma-aika: Rabastanin nuoruudessa.
Inspiraatio: Anna-Liisan haaste.
Words: ~ 390
Tense: I & II imperfekti, III preesens.
Status: 3/3, valmis.
A/N: Anteeksi, oikeasti.
Kirjoitettu 3.8 klo 3.55 – 4.24 välisenä aikana – kaikesta oudosta saa syyttää vain ja ainoastaan minua. Osallistuja ”3 kertaa kun…” –haasteeseen Anna-Liisan haasteella: " 3 syytä, miksi Rabastanilta pitäisi kieltää viina."
IRodolphus pudisti päätään. Jo lapsuudessa Rabastan oli ollut toivoton, mutta tämä vei kyllä voiton aivan kaikesta. Rodolphus tiesi, että hänen veljellään oli kolme suuntaa humalassa, ja hän todisti siitä pahinta: känniangstia.
”Rab, nouse sieltä lattialta ja mene nukkumaan. Tämä on jo naurettavaa.”
Lattialta kuului teatraalinen, angstinen huokaus.
”Jos et olisi veljeni, olisin jo kuristanut sinut siihen, ja usko pois, se ei ole nytkään kaukana.” Rabastan nosti päänsä matosta kasvoillaan surullinen ilme. Rodolphus näki kyyneleet Rabastanin silmissä ja kauhistui.
”Älä – vain – itke!” hän sähähti ja Rabastanin huuli alkoi väpättää uhkaavasti.
”Sinä vi-vihaat minua!” Rabastan rääkäisi ja vajosi taas matolle.
Rodolphus ei tiennyt, itkeäkö itsekin vai huutaa. Hän päätyi jälkimmäiseen.
”Enkä vihaa! Nouse nyt ylös sieltä ja lopeta se vollotus! Merlin, onneksi kukaan ei ole näkemässä, sinähän olisit häpeäksi jopa kotitontulle!” Se oli kohtalokas virhe. Matosta kuului ”vufuffuu” ja Rabastan takoi nyrkillään lattiaa. Rodolphus käveli veljensä luo, nosti tämän pystyyn ja alkoi taluttaa kohti sänkyä. Rabastan yritti protestoida riuhtomalla eri suuntiin, mutta Rodolphus sai talutettua hänet sängylle.
Vaatteiden riisuminen oli katastrofaalista. Rabastan yritti vieriä pois sängyltä niin monta kertaa, että Rodolphus alkoi harkita itsekin muutamaa ryyppyä. Lopulta, vain alushousuissa makaava Rabastan alkoi rauhoittua.
”Nyt nukut”, Rodolphus sanoi ja veti peiton veljensä ylle.
”Muttakun…”
”Ei mitään muttia, nyt.” Joko se johtui Rodolphuksen äänensävystä tai Rabastanin väsymyksestä, mutta Rabastan nyökkäsi hitaasti ja sulki silmänsä.
Parinkymmenen minuutin kuluttua Rodolphus lisäsi ajatuseulaan uuden muiston, höystettynä Rabastanin kuorsauksella.
IIRabastan oli juonut aivan liikaa – taas.
”Voitko kuvitella, Cissy? Sitten minä vain löin häntä!” Rabastan huudahti ja repesi sen jälkeen räkänauruun. Mies hautasi päänsä käsiinsä ja hakkasi pöytää nyrkillään. Narcissa istui paikoillaan vaivaantuneena ja katseli ympärilleen kuin apua hakien.
Rabastanin nauru yltyi, ja kun hän nosti päätään, Narcissa näki naurunkyyneleet tämän silmissä.
”Hyvä juttu, eikö?” Ja lisää naurua.
”Se oli ihan… siedettävä.”
Narcissan onneksi Rodolphus käveli pöydän ohi.
”Dolph, veisitkö minut tanssimaan?” Cissyn katse oli niin vetoava, ettei Rodolphus voinut kieltäytyä.
”Tietysti.” Hän hymyili.
”Hei, epäreilua! Entäs minä?” Rabastan huudahti ja päästi suustaan luonnottoman kuuloisen äänen, joka kuulosti aivan kikatukselta.
”Ömm… Ensi kerralla sitten”, Narcissa sanoi ja lisäsi mielessään,
jota ei koskaan tule. IIIKuumuus. Väreilevä ilma, kaksi vartaloa kietoutunut toisiinsa. Huulia ja jalkoja, käsiä ja lukkiutuneita katseita. Täydellisyys.
Rabastan kohoaa Bellatrixin ylle, valmiina aloittamaan kiivaan kaksintaistelun. He katsovat toisiinsa, sitten hiljalleen Rabastanin katse valuu hänen jalkoväliinsä.
”Hemmetti, taas.” Häpeää. Bellan kyllästynyt huokaus.
”Rab, sinun pitää oikeasti lopettaa juominen.”
