Title: Hiljaisuuksista
Author: contessa
Genre: angst
Rating: S
Pairing: sirius / remus
Summary:
Masennuslääkepurkkeja yksi toisensa jälkeen, psykologin mielestä vakava masennus. Musta vakava huoli lähimmäisestä. Disclaimer: Rowling omistaa siriuksen ja
jameksen remuksen
:D mistähä toi james tänne ilmesty, laulun sanat puolestaan taylor swift. kappale on nimeltään the story of us.
Me ei olla enää sitä, mitä me totuttiin olemaan.
Silloin kolme vuotta sitten meidän tarina kääntyi alamäkeen, mä en tiennyt mitä tehdä. Niin, johan James ja jopa Peter oli alkanut ihmettelemään meidän alati täydellistä elämää, me oltiin niiiiiiin rakastuneita. Mä en tiedä, miksi kävi niin kuin kävi, päällepäin ei mikään näyttänyt muuttuneen, mutta me jotenkin vaan erkaannuttiin toisistamme. Sä et kai aluksi huomannut sitä, täydellinen Sirius Musta, mitä sä olisitkaan huomannut, jollei se olisi ollut jotain todella järisyttävää. Ei kai sua siitä voinut syyttääkään, sä oot aina ollut taiteilijasielu, taivaanrannanmaalari, vähän hupsu. Aikaansaamaton loinen, kuten vanhempasi hyväntahtoisesti sinua nimittävät.
Sitä paitsi sulla oli liikaa ajateltavaa muutenkin.
[Oh, a simple complication,
Miscommunications lead to fall-out.
Too many things that I wish you knew,
so many walls that I can't break through]
Parhainakin päivinä me ollaan lähinnä kuin ystäviä, mitä en koskaan meistä halunnut. Toki pakon sanelemana jouduin olemaan sinulle sellainen lähes neljä vuotta, mutta se oli sen arvoista. Loppujen lopuksi me päädyttiin yhteen, eikö? Huonoimpina päivinä sä et edes puhu mulle. Joskus hiljaisuus on pelkkää hiljaisuutta, siinä hiljaisuudessa pääsen pakenemaan kirjaan, pyykkeihin, mihin tahansa muuhun. Mutta sitten on se ahdistunut hiljaisuus, jota ei tunnu rikkovan mikään. Mutta jopa se hiljaisuus on parempi, kuin väkinäinen keskustelu, jota yritin pitää vielä pari vuotta sitten yllä.
'Mitäs sulle' 'Ihan hyvää' 'Hyvä, mullekki ihan hyvää' olivat jotain mitä en kestänyt yhtään sen paremmin kuin sitä hiljaisuuttakaan. Lopulta minäkin väsyin, hiljaisuus alkoi tuntua paremmalta vaihtoehdolta. Enää ei. Mutta en tiedä, miten saan sen karkotettua. Aikoja sitten lupasin pitää susta aina huolta.
En tiedä enää, osaanko karkottaa kaikki möröt sun sängyn alta.
[Now I'm standing alone in a crowded room and we're not speaking,
And I'm dying to know is it killing you like it's killing me, yeah.
I don't know what to say, since the twist of fate when it all broke down,
And the story of us looks a lot like a tragedy now.]
Oikeastaan on aika ironista, miten aluksi se olit sinä, joka ei osannut olla hiljaisuuden kanssa, sinun oli pakko saada sanoa jotain, kiskoa takin huppu toisen kasvoille, heittää lumipallolla tai tehdä jotain yhtä älytöntä. Sä et kai koskaan tajunnut, että hiljaisuus voi olla hyväkin asia.
Roolit kääntyivät päälaelleen jossain vaiheessa, kun sä tunnuit jotenkin väsyvän. Mä en missään nimessä halunnut antaa sulle aikaa olla hiljaa, kahden kesken ajatustesi kanssa – luoja tietää mitä ajattelet, minulle et enää kerro. Et ole kertonut kolmeen vuoteen. Ne ei voinut olla mitenkään valoisia, sun olemuksesta näki sen.
Jos vaan kertoisit, niin asiat vois olla paremmin.
[Oh, I'm scared to see the ending,
why are we pretending this is nothing?
I'd tell you I miss you but I don't know how,
I've never heard silence quite this loud.]
Sä et kai tiedä, mitä se hiljaisuus tekee mulle, tai sitten et vain jaksa välittää. Masennuslääkepurkkeja yksi toisensa jälkeen, psykologin mielestä vakava masennus. Musta vakava huoli lähimmäisestä. Tahdoin joka kerta huutaa, kuka niitä oikeasti tarvitsisi, mutta sä olet aina ollut sellainen, ettet missään nimessä tahdo ottaa vastaan apua. Koskaan. Milloinkaan.
Tiedätkö, kaikki ihmiset tarvitsevat joskus apua. Sä et osaa myöntää sitä itsellesi.
------
Taylor Swift - The Story Of Us
I used to think one day we'd tell the story of us,
How we met and the sparks flew instantly,
People would say they're the lucky ones.
I used to know my place was a spot next to you,
Now I'm searching the room for an empty seat,
'Cause lately I don't even know what page you're on.
Oh, a simple complication,
Miscommunications lead to fall-out.
Too many things that I wish you knew,
so many walls that I can't break through.
[Chorus:]
Now I'm standing alone in a crowded room and we're not speaking,
And I'm dying to know is it killing you like it's killing me, yeah.
I don't know what to say, since the twist of fate when it all broke down,
And the story of us looks a lot like a tragedy now.
Next chapter
how’d we end up this way?
See me nervously pulling at my clothes and trying to look busy,
You're doing your best to avoid me.
I started to think one day I'd tell the story of us,
How I was losing my mind when I saw you here,
But you held your pride like you should've held me.
Oh, I'm scared to see the ending,
why are we pretending this is nothing?
I'd tell you I miss you but I don't know how,
I've never heard silence quite this loud.
Now I'm standing alone in a crowded room and we're not speaking,
And I'm dying to know is it killing you like it's killing me, yeah.
I don't know what to say, since the twist of fate when it all broke down,
and the story of us looks a lot like a tragedy now.
This is looking like a contest,
Of who can act like the careless,
But I liked it better when you were on my side.
The battle's in your hands now,
But I would lay my armor down
If you say you'd rather love than fight.
So many things that you wish I knew,
But the story of us might be ending soon.
Now I'm standing alone in a crowded room and we're not speaking,
And I'm dying to know is it killing you like it's killing me, yeah.
I don't know what to say, since the twist of fate when it all broke down,
And the story of us looks a lot like a tragedy now, now, now.
And we're not speaking,
And I'm dying to know is it killing you like it's killing me, yeah.
I don't know what to say, since the twist of fate 'cause we're going down,
And the story of us looks a lot like a tragedy now.
The end.
