Kuolemattomuuden äärimmäisyys, S

[hymykuoppa]

// Alaotsikko: S-raapale >> Voldemort

Title: Kuolemattomuuden äärimmäisyys.
Genre: Angst
Author: hymykuoppa
Paring: Voldemort vain
Raiting: S
Summary: Jokaisella meillä laukkaa mielikuvitus pimeässä.
Disclaimer(?): Rowlingin hahmo ja Suvin otsikko.
A/N: Viikottainen raapale -haaste, Voldemort. Ei tämä ole mikään actionficci, sen voin sanoa jo ihan suoraan, että turha lukea jos seikkailuja kaipaat, klikkaa vain edelliselle sivulle.




Kuolemattomuuden äärimmäisyys

Hänen katseensa kiertää pimeyttä. Ei ääniä, ei liikettä, ei valoa. Ilmassa leijuu meriveden suolainen tuoksu, tuuli liikuttelee kuivia lehtiä paljaiden varpaiden päältä ja viereltä.

Se kutittaa.

Hiljaisuus raastaa jo rikkonaista sielua, se ei satuta, pikemmin huvittaa. Se sielu on revitty jo palasiksi ja heitetty tuulen mukaan, se hiljaisuus on osa hänen sieluaan.

Yksinäisyys.

Hän ottaa askeleen, liikuttaa paljasta jalkateräänsä rahisevien lehtien päällä. Rahina, hiljaisuuden ainoa ääni. Edes hänen hengityksensä ei kuulu, rintakaan ei kohoa, silmätkään eivät räpsähdä, suukaan ei liikahda.

Kuolematon.

Sitä hän on. Kuolematon. Se sana on tarpeeksi mahtipontinen ja pelottava kuvaamaan häntä. Se värisyttää, herättää kunnioitusta, armahtaa.

Voldemort.




A/N2: sanoinhan, jos joku seikkailija tänne asti ennätti. Ja anteeksi, summaryyn lipsahti jo omaa huumoria. : D

[hymykuoppa]

Kiitos Riiku Alexa. (:

[Belsissa]

Yhdyn Riiku Alexaan siinä, että tämä oli jollakin oudolla tapaa suloinen.

Tämän kyllä huomaa heti sinun tekstiksesi, vaikka olen niistä vain muutamia lukenut, jotenkin kirjoitustyylisi vain on niin omanlaisesi.
Olit luonut oikeanlaisen tunnelman vähin sanoin, joka on taito, jonka varmasti moni haluaisi omata. Voldemortin tuntemuksetkin välittyvät oikein mainiosti.
Ficci oli juuri sopivan pituinen ja mielestäni virheetön.

Kiitos lukukokemuksesta.

[Eeta]

Hoo. Tämä oli tunnelmallinen, rivitystä vaille runo. Jännä, kuvaava, erikoinen. Mykistyin.

Äsh, en osaa sanoa mitään järkevämpää, joten en edes yritä.

[hymykuoppa]

Voi kiitos Belsissa ja Eeta (: Halusin tehdä jotain vähän erilaisempaa, en yleensä kirjoita mitään synkkää tai muuta, mutta raapaleisiin tykkään luoda sitä synkkyyttä ja mystisyyttä. En tiedä mikä siinä viehättää, mutta.. kiitos kovasti. (:

[Pöllölän Puuskupuh]

Minäkin yhdyn Riiku Alexaan. 

[hymykuoppa]

kreit, tack (:

[Amanecer]

Ohhoh, Voldusta kirjoitettu ficinpoikanen – heti lukemaan! Tässä on jotenkin hyvin voldemortmainen tunnelma, mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan. Hyvin mukavaa luettavaa. Paljon tunnetta vähäisessä sanamäärässä; todellakin mahtava taito osata kirjoittaa tällä tavalla. Kiitoksia.

[Salmiakkisydän]

Vielä joskus minä vien stalkkaus-nappulan alttarille kanssani. Mitä tähän voi enää sanoa? Upea tunnelma, riipaisevan Voldemortimaista tekstiä. Mykistyin. Ihan tosissaan.

Sitä hän on. Kuolematon. Se sana on tarpeeksi mahtipontinen ja pelottava kuvaamaan häntä. Se värisyttää, herättää kunnioitusta, armahtaa.

Tämä oli suosikkini koko raapaleesta. Jotenkin tuo armahtaa-sana tuossa lauseen lopussa kokosi koko aapaleen yhteen. Voldemort on ikään kuin kuoleman Herra, joka on pelottava, mutta voi myös armahtaa sinua päästämällä pois tästä pahasta maailmasta, josta kukaan ei selviä hengissä.

En osaa sanoa tähän muuta, todella upeaa tekstiä, suurenmoinen taidonnäyte. Kiitos!

[hymykuoppa]

Voi kiitos molemmille!