Nimi: Masentunut ilmavaiva
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
A/N: Tämän olen kirjoittanut jo kauan sitten, mutta en ole julkaissut jostain syystä. En tiedä itsekään pidänkö tästä vai en, mutta päätin, että julkaisen silti, koska miksei
Masentunut ilmavaivaHarry makoili sängyllään tuijottaen kattoa, vieressään Draco, joka oli juuri herännyt yöuniltaan. Harry käänsi katseensa tuoreeseen poikaystäväänsä.
”Huomenta, unikeko”, Harry toivotti ja kääntyi kyljelleen Dracoa kohti.
”Mmmmh-” Draco mutisi ja veti peiton kasvoilleen. Harry hymyili ja nosti kätensä Dracon kyljelle. Tämä oli ollut kolmas yö peräjälkeen, kun Draco oli hänen luonaan. Harry ei olisi voinut olla onnellisempi.
Harry tiesi, että Draco oli erittäin aamu-uninen. Hän oli itse ollut jo tunnin tai pari hereillä, mutta ei ollut halunnut nousta Dracon viereltä. Hän silitti Dracon kylkeä.
”Hei!” Draco parkaisi ja kavahti kauemmas. ”Kutittaa!”
Harry virnisti. Hän työnsi kätensä Dracon peiton alle ja kutitti tämän kylkiä. Draco nauroi katketakseen. Harry ei tiennyt, että Draco kutisi niin helposti. Hän hyökkäsi poikaystävänsä kimppuun ja kutitti tätä armottomasti. Draco yritti myös kutittaa Harrya, mutta ei kiermurtelultaan pystynyt.
Silloin Draco nauroi niin paljon, että häneltä pääsi pieru.
”Lopeta, lopeta!”, Draco huudahti ja hautasi taas kasvonsa peittoon.
Harry lopetti, mutta naurahti. ”Olipas masentunut ilmavaiva.”
”Lopeta”, Draco toisti mutisten peittoonsa. Harry hymyili, joskaan Draco ei nähnyt sitä.
”Hei”, Harry sanoi rauhoitellen ja halasi Dracoa ”Hei.”
Draco laski peittoaan niin että hänen silmänsä näkyivät. Niistä näkyi, että hän oli vaivaantunut.
”Sinun ei tarvitse hävetä mitään minun seurassani”, Harry sanoi. ”Koskaan.”
Draco paljasti kasvonsa peiton alta, mutta oli silti hieman nolostuneen näköinen. Harry painoi huulensa tämän omille. Ilmavaivat unohtuivat kummankin mielestä.