Mä lupaan, K-11

[Merci]

Nimi: Mä lupaan.
Kirjoittaja: Mie. 
Ikäraja: K-11 flawless nosti ja lisäsi otsikkoon
Genre: Draama, slash, angst
Paritus: Jani/Arttu
Varoitukset: Lievä väkivalta.
Beta: sannamAuh (aka. kuukivi)
Disclaimer: Omistan juonen ja hahmot.
A/N: Joo tota, tää on nyt mun toinen teksti jonka julkasen. Tästäkään ei tullut nyt pitkää. ^^’ Kuuntelin tossa Musen Unintendediä ja päätin kirjottaa tälläsen. (8 Hope you like. (8 One-shottina tämän kirjoitin. : D

Mä lupaan

Kuulen, kuinka lasi lentää seinään. Pirstoutuu satoihin eri osiin. Mä istua könötän Janin sängyllä. Odotan, että sen isä pyytäisi anteeksi ja antaisi meidän suhteelle siunauksen.

”Luonnonoikku!” siunausta ei kannata edes toivoa.

Suljen silmäni ja vedän polvet rintakehääni vasten.

Lisää huutoa. Janin isä lyö tätä kasvoihin. Pari kyyneltä vierähtää mun poskelle.

'Mun vika. Miksi mä ikinä suutelemaan Jania ja sanomaan sille, että haluan olla sen kanssa. Miksi se meni ikinä suostumaan!? Mun takia sen isä hakkaa sen harva se päivä.' pelkkä ajatuskin saa mut potemaan itseinhoa.

Jani huutaa isälleen. Kysyy miksei hän voi hyväksyä poikaansa sellaisen kun on.

“Koska se ei ole tervettä! Sä olet sairas! Poika sairas! Jos et olisi ikinä tutustunutkaan siihen taudin tartuttajaan, minulla olisi vielä terve poika!” Janin isä huutaa takaisin ja mä lyön käteni korvieni suojaksi.
Mut on vedetty taas tähän keskusteluun. Kyllä mä tiedän, että Jani puolustaa mua. Mutta ei sen sanoilla ole mitään merkitystä. Se puhuu kuuroille korville.

Jani anelee isäänsä, ettei vetäisi mua mukaan keskusteluun, mutta isä ei reagoi mitenkään. Solvaa vaan mua poikansa kuunnellessa vieressä.

“Sä et puhu Artusta tuohon sävyyn!” Janin vaimea huuto kuuluu yläkertaan.
“Sä et helvetti soikoon puhu ihmisestä, ketä mä rakastan, tuohon sävyyn!”

Mä kuulen vielä kovaa huutoa, jonka jälkeen ovi pamahtaa kuuluvasti kiinni. 


Hetken on aivan hiljaista, kunnes joku laahautuu rappuset yläkertaan.

Mä siirrän käteni korviltani syliini, samalla kääntäen katseeni oveen.

Ovi avautuu hennosti narahtaen ja sisään astuu mustahiuksinen poika. Janin toinen silmä on jo hieman turvonnut ja se pitelee kättä vatsallaan.

Mä kävelen toisen luokse, suljen sen halaukseen ja puristan tiukasti itseäni vasten.
Jani päästää pienen niiskaisun samalla valahtaen täysin rennoksi.

Sinisilmä kiertää kätensä mun lantioni ympärille ja mä tunnen kuinka märkä läikkä alkaa muodostua mun paitani rinnukselle.

Jani vapisee mua halatessaan, joten mä lasken käteni toisen hiuksiin, alkaen hellästi silittää tämän mustaa hiuspehkoa.
Toinen tiukentaa otettaan entisestään, mikä veloittaa mun huulilta pienen inahduksen. Mä en osaa lohduttaa muita.

Hetken päästä Jani päästää musta irti ja istahtaa maahan, nojaten selkänsä seinään. Mä istahdan mustahiuksisen viereen ja suljen toisen käden omaani.

Jani kääntää itkuiset silmänsä muhun.
“Mä en jaksa tätä enää… Mä en ihan oikeasti jaksa…” sinisilmä kuiskaa.
Mä hivuttaudun ihan toisen viereen ja otan tämän kainalooni.
“Me lähdetään täältä tänään”, mä kuiskaan vieressäni kyyhöttävälle pojalle takaisin.
“Sä olet sanonut noin ennenkin”, Jani vastaa ja pettymys kuultaa sen äänestä.
“Mutta nyt mä lupaan että me lähdetään.”

Mä lupaan.

[Stubastian]

Tämä oli aivan ihana. Herkkä, surullinen ja niin kaunis <3 Wää ;___:
Myönnän, että lopussa tuli pieni itku. Satun olemaan tälläinen herkkis, sille kai sitten mitään mahda. Itken jokaisessa leffassa ja kirjassa jossain vaiheessa jokatapauksessa.
Tää oli niin suloinen tarina. Arttu ja Jani oli molemmat ihania. Ja Janin isä on ihan kakki ;__:
Lopetus oli liikuttava.
Kiitos tästä <3

[Merci]

Stubastian: Oi kommentti, ihanaa ! Kiitos kommentista, tuli jotenkin kiva olo kun jaksoit kommentoida ja tykkäsit. ^^ Joo, mäkin rakastan Arttua ja Jania, mä olen yrittänyt kirjottaa niistä enemmänkin, mutta aina se on vähän tökkinyt. Tänään kuumeessa makasin sängyssä ja kuuntelin Musea, sitten alko inspaamaan. : D
Anyway, kiitos kommentista! (:

[thehanna]

heipssa (: , anniina linkkas mulle tän sun ficcis ,  ja mä en oikeesti osaa sanoo tähän mitään muuta kun AAA
koska siis 8'DD ihana ♥ kiitoskiitoskiitoskiitos ,, josset viellä tajunnut niin ; TYKKÄSIN :'3
kirjotat tosi kauniisti ja selkeesti , oli kiva lukee (:
olen pahoillani , tää ny oli vähän tällänen epämääränen kommentti 

thehanna

[It`sSamBitch!]

Paska mies tuo Janin isä!  >8((

Mut joo Jani ja Arttu. Ihania tyypperöitä. :3  Kirjoita lisää niistä ja hieman pitempiä pätkiä. :DD
Mä tykkäsin tästä koska tää oli tämmönen surullinen ja hieman masentava. Väkivalta toimii aina. (olen hieman outo hehe)

ANYWAY. Mä en oikee osaa kirjottaa hyvää kommenttia (kuten näkyy) joten tästä tuli ny tällänen. ^^''

ps. Kirjotat iha helvetin hyvin. (ENTOKIOLESANONUTSITÄKOSKAAN)

Kiitän ja kumarran.
-Sam

[Merci]

thehanna: Ai sie luit tän. :3 (kiitos anniinan, jolle ensin ragesin ö,ö) Mutjoo, kiva kun tykkäsit. ^^' Whii, on kans ihan nasta juttu, että tykkäät mun kirjotustyylistä. Uarghjg, en osaa vastata näihinnn. >: Anyway, kiitti kommentista~

It'sSamBitch!: Niin on. ): Tyhmä isä. Mäkin rakastan Jania ja Arttua. :3 Njom, minun pojat.
HEI, en kirjoita mitään pitkää näistä. Mulla on nyt Sa-... Femme projekti kesken! o.O Kiva että tykkästi tästä piskuinen~
(en sanois noista kirjotustaidoista mitään :3)

[Aapo]

Ensimmäinen lukemani ficci jostain muusta kun HP-fandomista, ja mun on pakko sanoa, että rakastuin ihan täysillä! Tosi upee ficci, kauniisti kirjotettu. Ehkä muutama sanavalinta oli mielestäni hassu, mutta tapansa kullakin En siis ala nyt mitään korjailemaan.

Sait jopa pienen inspiraationkipinän syttymään tyhjään päähäni tällä ficillä! Tää oli oikeesti tosi surullinen ja söpö samaan aikaan. (Olen ikuinen homoliittojen kannattaja<3)

Ihan upea. Kiitos tästä.

~annicamaria

[Merci]

annicamaria: Oi! Mukavaa, että tykkäsit. c: Heh, joo jotku sanavalinnat saattaa olla hieman hassuja. ^^'
Oon ittekkin pistäny merkille, että sattuu joskus tulemaa jotaki ihan omituista kirjotettua. : D
Voivoi, tässähän ihan punastuu kun tämän kirjotelman avulla sait insipiraation.
Kiitti kehuista & siitä, että edes ylipäänsä kommentoit tätä. (':

[gabriela]

Oi, olipas nätti. Nättiä tekstiä, raaka aihe. Tai miten sen nyt sanois niin, ettei tulis väärinymmärretyks. Kuitenkin, tajuat varmaan mitä tuolla tarkoitan. Suloinen tarina, slash on aina ollu mun mieleen, varsinkin itse keksityillä parituksilla (vihaan kaikkia Edward/Jacob ym. parituksia, tai no.. en ole suuri fani.). Sopivan lyhyt setti, en itse toivoisi tuosta yhtään pidempää, enkä edes jatkoa. Jotenkin tähän sopii se, että tarina loppuu tuohon. Oikeastaan, minä en ainakaan jää edes odottamaan mitään muuta. Tykkäsin kovasti.

Kuitenkin, huomasin tekstissä kirjoitusvirheitä, ja mun on ihan pakko ne tähän listata, koska mua ne pienesti häiritsi siellä lukemisen ohella :> En tiedä onko täällä enää betaussysteemi käytössä, mutta suosittelen luetuttamaan tekstin jollakulla ennen julkaisua (vaikka tiedän, että tämmösiä tekstejä ei tee mieli luetuttaa kellään ja odottaa, että sais julkaistua, kun tekee vaan mieli laittaa heti esiin ja odottaa kommentteja - tuttu tunne!).

Kuulen, kuinka lasi lentää seinään.

'Mun vika. Miksi mä ikinä suutelemaan Jania ja sanomaan sille, että haluan olla sen kanssa.

Kysyy, miksei hän voi hyväksyä poikaansa sellaisen kun on.

Kyllä mä tiedän, että Jani puolustaa mua.

“Sä et helvetti soikoon puhu ihmisestä, ketä mä rakastan, tuohon sävyyn!”

Pilkku puuttuu, kun erotetaan päälause ja sivulause. Näitä oli tekstissä enemmänkin, joten listasin ne tohon allekkain.

Jani huutaa isälleen. Kysyy miksei hän voi hyväksyä poikaansa sellaisen kun on.

Tätä lausetta mä myös mietin, että pitäiskö toisessa lauseessa olla tekijä. Esimerkiks että 'hän kysyy ...'. Mutta toisaalta, kyllä tuostakin ymmärtää. Jotenkin se vaan särähtää korvaan. En tiedä, kieliopillisestihan tuo käytännössä on oikein, joten siihen nyt ei kuitenkaan enempää mussutusta.

“Koska se ei ole tervettä! Sä olet sairas! Poika sairas!

Tätä mä myös mietin. Mitä sä haet tolla Poika sairas-muodolla ? Puuttuuko siitä verbi, vai mikä on homman nimi, koska ite tipahdin siinä kohdalla, että mikäs tän tarkotus on.

Mä kävelen toisen luokse, suljen sen halaukseen ja puristan tiukasti itseäni vasten.

Tässä tapauksessa sen olis parempi. Asian kyllä ymmärtää, mutta toi toinen kävis enemmin kun puhutaan jollekin muulle, eikä niinkään itse kerrota tarinaa. (Tai toista vois tietty saada käsityksen, että toi jamppa kävelee jonkun toisen kuin rakkaansa luo? Mut se nyt taas on tätä mun kieroutunutta mieltäni.)

Toinen tiukentaa otettaan entisestään, mikä veloittaa mun huulilta pienen inahduksen

Tähän toinen taas käy. Oikein mainiosti. Mut tota veloittaa mä mietin, et oisko siihen ollu jotain toista, vähän paremmin kuvaavampaa verbiä. Veloittaa-verbi tuo ainakin mulle vaan maksamisen/ostamisen mieleen, eikä niinkään sen mitä tekstissä haetaan.

Lopussa toistellaan aika runsaasti just tota toinen-sanaa, jonka vois jossain kohdissa muuttaa jokskuks muuksikin. Mutta muuten ihan kieliopillisesti jees loppu.
Äläkä ota ittees näistä, tää vaan on mun tapa, että takerrun kaikkiin pikkufiboihin kun luen tekstejä. Enkä voi olla korjaamatta ;>

Hyvä teksti kuitenkin, tykkäsin kovasti !

[Merci]

Mekkoju: Khikhi kiva kun tykkäsit. :3 Heh, totta. En kyllä itsekään tiedä miksen pistänyt Arttua menemään riidan väliin. :c On tuosta kyllä jonkun aikaa kun tämän kirjotin. Nyt uudestaan lukiessani tuon, muokkaisin moniakin kohtia jos sen nyt vasta kirjottaisin. :'D Oh, en kyllä ole ajatellut kirjoittaa Janista ja Artusta tämän enempää. o: Kiva kuitenkin kun tykkäsit! (:

Tiia: JESTAS! En mie itte ole edes tajunnut, että noita pilkku- ja kirjotusvirheitä on tuolla noin runsaasti. : D Taidanki muokkailla noita hieman.
Mikään pilkkujen parasystävä en kuitenkaan ole niin ne vähän joskus lentelee minne millonkin. ^^'
Joo, kyllä mie olen tän betalla käyttänyt mutta ehkä sekään ei noita pilkkuvirheitä hoksannut?
(tuo huudahdus "Sairas! Poika sairas!" < 'Poika sairas' on vain toistaminen sanotulle.)
Kiitos kuitenkin kommentista. c:

[pieni pinkki poni]

Heipsan! Satuimpa lukemaan tän otiskkonsa ansiosta ja onneks luinkin! Eka reaktio ku tajus ton isän roolin: ei oo totta! kauheeta, se isähän hakkaa sitä!! ÄÄ!:o*järkytys .. loppua kohden tosi herkkä ja tuommone tosi koskettavalla tavalla kirjotettu ! Kirjotat hyvin, enkä kirjotusvirheisiin sortunu laisinkaan ku tarina vetäs mukaansa vaik tais niit muutama olla. mut jatkoajatkoaa!! ihana alku, kiitos! (:

[Merci]

pieni pinkki poni: Heivain. (': Oh, kiva, että otsikko oli vetävä. ^^ Joo, tuosta Janin isästä nyt tuli tuollainen...
Oivoi, enhän mie ole ajatellut kirjottavani tähän minkäänlaista jatkoa. : D En oikeasti edes osaa kirjottaa sellasta.
Ne jää sitten aina tökkimään tosi pahasti. En olekaan tossa ilmoittanut tämän olevan one-shot joten tää saattaa olla hieman harhaanjohtava. Anyway, en kuitenkaan ole ajatellut kirjoittavani tälle jatkoa. :c anteeksi siitä.
Kiitos kommentista ! :3

[Spock]

hei meri, näin kovasti kinusit kommenttia joten ajattelin nyt tehdä niin. 8'))))))

Voisin ekan kerran elämässäni kirjoittaa kunnollisen kommentin isoilla alkukirjaimilla, pilkuilla ja niillä söpöillä palloi pisteillä. Jos vain yrittäisin. Ja voisin analysoida tätä kunnolla ja olla sitten iloinen - nähdessäsi kuinka rageat minulle siitä.

Mä pidin tosta että tässä ollaan Artun pään sisällä eikä kirjoiteta kaikkitietävästä. Sen tunteet tulee esille ja jonkinlainen epätoivo tuntuu? Toi kohta

”Luonnonoikku!” siunausta ei kannata edes toivoa.

on eka lause mikä iskee muhun kunnolla. Se on hieno ja se on kaikkea.

Sekin, että tässä nyt Arttu tuntee huonoa omatuntoa tästä kaikesta tuo sulle lisäpropsei. Lisäksi se että tää Jani puolustaa sitä, muttei voi vaikuttaa asioihin tai isänsä mielipiteisiin on jotenkin niin kovin suloinen omalla tapaansa. Se on katkeransuloista.

Rakastin tota että noi pitävät toisistaan huolta ja rakastavat muiden mielipiteistä huolimatta. KIRJOTA JATKOA koska hei, tosta ois pirun hyvä jatkaa o__O

en tiedä, pidin tästä. KIITOS.

[Merci]

sannamauh: Ai miekö kinusin kommenttia ? Kuka se vasta sanoi, että; 'Miepä kommentoin nyt kaikkia näitä sun kirjotelmia.' < ei, et ainakaan sie. OK ei se mitää. c: ... Onko pisteet sulle nykyään söpöjä palloja ?
Onpas tosi söpöjä, aika epämääräsiä. Kiva, että tykkästi Artun näkökulmasta kirjotettuna heh.
Khekhe, kiva, että tykkäsit. C: KIITOS KOMMENTISTA MUROKOIRA.