Author: Tuhisija
Title: Kissa ja hiiri -leikkiä
Pairing: Albus Severus/Scorpius
Rating: S
Genre: fluff, draama, slash, ficlet
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa hahmot ja Harry Potter maailman, mie vain leikin.
Summary: Scorpius on kyllästynyt leikkimään kissa ja hiiri -leikkiä.
A/N: Päätin viimein astua tällekin maaperälle ficcaamisessa, kun on tehnyt mieli jo muutaman vuoden. Mutta siis, AS/S:ää, miun uusi OTP:ni. Tämmöinen lyhyt ficletti lähinnä kokeilumielessä, kun eka Potter ficci kerta on...
Kissa ja hiiri -leikkiä
Kissa ja hiiri -leikki, sitä se on, mitä he pelaavat, vaikka Scorpius on varma, että Albus ei ole sitä vielä tajunnut. Mutta hän itse on ja pitää itseään kissana, joka kuljeskelee käytävillä hiiren lähettyvillä pysytellen, kuten aina ennenkin, kyntensä piilossa pitäen. Jokin on kuitenkin muuttunut, jännite parhaiden ystävien välillä on tihentynyt, ja ennen ystävällistä lämpöä hehkuneet katseet ovat muuttuneet hämyisemmiksi, salaperäisiksi vilkaisuiksi, joita he vaihtavat Suuressa salissa.
Scorpius on se, jonka katse kiusoittelee eniten, saa tummatukkaisen Albuksen hämmentymään ja vihreät silmät lipumaan äkkiä hänestä pois, mutta joskus tämä, jota hän pitää hiirenä, yllättää. Joskus Albus heittää suustaan sanoja, jotka lamauttavat Scorpiuksen sanavalmiuden tyystin. Niinä hetkinä jännite on aluksi lähes veitsellä leikattavaa, ja vaalean pojan löytäessä kielensä se vain tihenee. Hän kuiskaa samalla mitalla takaisin ja tuhraa toisen poskille väriä sanoillaan, jotka käyvät hetki hetkeltä vihjaavimmiksi. Scorpius odottaa aina, että Albus tarttuisi hänen vihjauksiinsa, mutta niin ei käy koskaan, sillä tumma poika laskee toisen heittämän pallon käsistään kääntäen heidän ajatuksensa muualle.
Siitä Scorpius ei pidä. Hän ei halua pitää kynsiään piilossa enää, hän haluaa käyttää niitä. Ja täydessä turhautuneisuudessaan hän lopulta toteuttaa halunsa. Tyhjentyneellä käytävällä hän tavoittaa Albuksen ja tarraa tämän kaavun kauluksesta kiinni tämän säikäyttäen. Vihreät silmät tuijottavat harmaisiin suurina ennen kuin tummatukan suu rävähtää auki tiukkaamiseen, jota Scorpius ei ota kuullakseen. Hän puskee pienikokoisemman pojan läheiseen tyhjään luokkahuoneeseen, jonka oven takana painaa tämän seinää vasten ja tukahduttaa huulilta singahtelevat sanat. Vastustelua ei leijaile ilmassa, pikemminkin purkautuvaa halua ja kaipausta, joka hohtaa heidän silmissään vielä illalla Luihuisen oleskeluhuoneessa.
