Luku 3.He istuivat siinä koko päivän. Välillä puhuivat jotain pientä, mutta enimmäkseen vain olivat lähekkäin. Molemmilla oli käsittämätön hyvänolontunne toisen lähellä. Kun ilta hämärtyi, heidän alkoi jo hieman tulla kylmä.
”Mennään takaisin linnaan”, Ginny pyysi ja katsoi Dracon hopeanharmaisiin silmiin. Poika silitti hänen poskeaan hellästi ja sanakaan sanomatta nousi ylös ja veti Ginnynkin mukanaan. Käsi kädessä he kävelivät linnaan.
Ginny ei enää epäröinyt. Hän ei pelännyt näyttää tunteitaan Dracolle, eikä epäröinyt omia tunteitaan. Dracon käsi niin hellästi puristui hänen omansa ympärille, ja se oli paras tunne mitä tyttö oli koskaan tuntenut. Harry. Se iski Ginnyn tajuntaan kuin nuoli. Vielä oli Harry. Draco auttaisi häntä, hän auttaisi, Ginny lohdutti itseään ja puristi Dracon kättä tiukemmin. Poika katsoi häntä hämmästyneenä.
”Onko kaikki kunnossa?” hän kysyi.
”On. Kaikki on ihan okei”, Ginny mutisi ja hänen teki mieli lyödä itseään. Miksei hän voinut kertoa Dracolle? Johtuiko se siitä ettei Ginny luottanut häneen? Ei. Ginny katsoi vieressään kävelevää poikaa. Kyllä hän luotti Dracoon. Mutta toisaalta... miksi hän yhtäkkiä alkoi käyttäytyä noin ystävällisesti minua kohtaan? Ginny repäisi kätensä irti pojan otteesta.
”Ginny?” Draco ihmetteli.
”Draco. Miksi? Miksi juuri nyt?”
”Miksi juuri nyt mitä?” Draco sanoi ymmällään.
”Miksi sinä juuri nyt aloit pitää minusta? Olemme inhonneet toisiamme about 4 vuotta, ja nyt sinä vaan tulet ja sanot rakastavasi minua.”
”Etkö sinä rakasta minua?”
”Älä kiertele, Malfoy.” Draco meni järkyttyneen näköiseksi.
”Kutsuit minua sukunimelläni!”
”So? Olen sanonut sinua Malfoyksi neljän vuoden ajan. Miten se nyt liikuuttaa?”
”Koska ehdin tottua siihen ett äsanot minua Dracoksi. Sinun suustasi se kuulostaa niin kauniilta...” Draco nojautui lähemmäs, mutta Ginny työnsi hänet pois. Mikä poikaa oikein vaivasi?
”Malfoy. Siis Draco. Vastaa kysymykseeni.”
”Mihin kysymykseen?”
”AARGH!” Ginny kiljahti ja marssi pois.
”Ginny! Odota!” Draco huusi, ja se jotenkin sai Ginnyn pysähtymään vasten tahtooan. Kääntymättä hän sanoi:
”Mitä?”
”Että miksikö aloin pitää sinusta. Vastaan rehellisesti. En kertakaikkiaan tiedä. Etkö ole iloinen siitä?” Draco sanoi ja kuulosti pettyneeltä. Ginnyä alkoi kaduttaa, ja hän käännähti poikaa päin. Draco oli lähtemässä pois, kun Ginny hyppäsi hänen kaulaansa.
”Voi Draco, olen ollut todella typerä. Anna anteeksi”, hän nyyhkytti.
”Minun se tässä kuuluisi anteeksi pyytää”, Draco lohdutti ja kietoi kätensä Ginnyn ympärille. Ah, miten hyvältä tytön lämpö tuntui häntä vasten.
”Draco?”
”Niin Ginny?”
”Minun on kerrottava sinulle jotain. Kerron sen, koska luotan sinuun. Älä kysy minulta, miksi luotan sinuun. En tiedä itsekään.” Itseasiassa Ginny tiesi. Hän luotti Dracoon, koska rakasti häntä koko sydämestään. Sitä hän ei ikinä kertoisi.
”Kyse on... Harrysta.”
”Harrysta? Voi paska, Ginny! Ei kai teillä ole salasuhdetta?!” Draco huudahti mutta katsoi Ginnyä lempeästi.
”Ei tietenkään. Hän...” ja niin Ginny kertoi kaiken. Jokaikisen tunteen ja tapahtuman hän vuodatti Dracolle.
”Ei hitto! Ginny, voi luoja mitä olet joutunut kestämään!” Draco huusi kun Ginny itki vanhoille muistoille.
”Älä itke, pyydän. Minä autan sinua.
”Lupaatko?”
”Lupaan. Koska rakastan sinua.” Ginny tuojotti Draco silmät ihmetyksestä suurina.
”Auts. Ei vastausta”, Draco vitsaili.
”Niin minäkin sinua,” Ginny huudahti. Draco kohotti Ginnyn vieläkin hieman itkuisia kasvoja kunnes katsoi suoraan hänen ruskeisiin silmiinsä. Sitten hän suuteli Ginnyä. He molemmat äännähtivät yllättyneenä Dracon teosta ja hetken aikaa vain seisoivat siinä huulet kiinni toisissa. Sitten Ginny kietoi kätensä Dracon hiuksiin, ja he alkoivat suudella toden teolla.
Kukaan muu (paitsi Harry, mutta sitä ei lasketa) ei ollut ikinä suudellut Ginnyä. Dracon huulet olivat viileät ja pehmeät, kun ne painautuivat vasten Ginnyn huulia. Ginny henkäisi ja puristi Dracoa tiukemmin lähelleen. Poika teki samoin, ja painoi Ginnyn seinää vasten. Se oli virhe, sillä juuri silloin kulman takaa astui Harry, joka juoksi heidän luokseen.
”Irti hänestä Malfoy!!” hän karjui ja riuhtaisi Dracon pois Ginnyn luota ja asettui tämän eteen suojelevasti.
”Senkin paskiainen! Älä sinä koske häneen sen jälkeen mitä olet tehnyt!” Draco huusi ja kaatoi Harryn maahan.
”Mitä? Mistä sinä... Ginny!” Harry karjahti rajusti ja melkein kävi Ginnyn kimppuun. Draco hyökkäsi hänen eteensä ja pojat kaatuivat painien lattialle.
”Ei! Draco! Voi, lopettakaa, pyydän!” Ginny huusi itkien. Harry nuosi maasta, pyyhkäisi vaatteitaan ja loi Ginnyyn vertahyytävän katseen. Se viestitti: Nähdään illalla. Draco makasi lattialla, hänen toinen silmänsä oli turvonnut umpeen ja nenästä valui verta.
”Hyvä luoja! Puhdistuos!” Ginny sanoi ja osoitti taikasauvalla pojan kasvoja. Draco ei avannut silmiään.
”Herää, ole kiltti! Draco herää!” Draco raotti silmiäänsä ja näki Ginnyn itkevän kasvojensa päällä.
”Draco!” Tämä huudahti iloisesti.
”Suudelma jäi kesken”, Draco valitti ja nousi nojaamaan käteensä. Ginny nauroi ja painoi huulensa pojan huulille. Nyt juuri hän tarvitsi tätä enemmän kuin mitään muuta.
Anteeksi taas yltiölyhyt luku, lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon; seuraavasta tuplapitkä!! Ja nyt oikeasti:
Kommentoikaa! Alan oikeasti miettiä olenko niin huono kirjottaja
