// Alaotsikko: Severus/Lily - S - angst, het, tuplaraapale, Het10
Muistan yhä naurusi
Author: Neriah (minä)
Beta: Ei.
Disclaimer: Mahtava JKR omistaa hahmot, minä leikin niillä. En saa tästä rahaa.
Genre: Angst, het, one-shot, tuplaraapale, Het10
Pairing: Severus / Lily
Rating: S
Words: 200
Summary: Onneksi asun tyrmissä. Ei tarvitse siristellä silmiään minkäänsortin auringonnousun tai laskun takia.
A/N: Tämä tuplaraapale Het10 - haasteeseen parituksellaan Severus / Lily. Tuli taas tämmöinen fiilis että teki mieli kirjoittaa jotain haikeaa. Kertokaa toki, miten (epä)onnistuin.
Liemimestari vihasi auringonlaskuja. Turhaa tunteellista hömpötystä. Tavallista luonnonilmiötä on romantisoitu aivan liiaksi.
Aurinko laskee joka saamarin päivä, mikä siinä on niin ihmeellistä?
Velho huitaisi V.I.P -tutkintopergamentin yläkulmaan K:n, ja otti seuraavan pergamentin eteensä.
Onneksi asun tyrmissä. Ei tarvitse siristellä silmiään minkäänsortin auringonnousun tai laskun takia.
Kukaan ei ollut vielä saanut Upeaa.
Auringonlaskut ovat nuoria typeryksiä varten.
Miehen musta sisin kramppasi vanhojen muistojen välkähtäessä yllättäen tämän päähän. Yksi muisto rikkoi ajatusten padon, kun mies sitä vähiten odotti.
Punainen tukka välkähti auringon viimeisiä säteitä heijastellen.
Kellastuneet muistot täyttivät mustin hiuksin peitetyn pään hitaasti mutta vääjäämättä.
Tytön paljaat, solakat jalat roiskivat rantavettä.
Ote tiukkeni aavistuksen sulkakynän ympärillä.
Helisevä nauru kulkeutui ruipelon pojan korviin.
Valkealle pergamentille tipahti epämääräinen musteläikkä, kun sulkakynä tärisi miehen kädessä.
Se oli viimeinen yhteinen auringonlasku.
Silloin tyttö oli kertonut alkavansa seurustella toisen kanssa.
"Mutta sinähän vihaat häntä", Severus oli yrittänyt kääntää tytön päätä. Lily oli kohauttanut olkiaan saaden kuparinpunaiset hiuksensa heilahtamaan. Enkä vihaa, Lily oli sanonut. Severus oli pysynyt hiljaa.
Miehen silmät tuijottivat lasittuneina pöydän pintaa. Katkeruus paistoi silmistä, joilla ei ollut itketty kahteenkymmeneenseitsemään vuoteen.
Mitä vain, että olet onnellinen.
... Ei.
Mitä vain, että olet minun.
Kulmat kurtistuivat, suupielet kiristyivät. Velho sulki silmänsä, ja painoi kuihtuneet kädet kasvoilleen.
Minä olisin osannut suojella sinua paremmin.