// Alaotsikko: sallittu, ei paritusta, oneshot
Nimi: Melkein normaali päivä a`la Rose
Beta: ei oo
Tekijä: minä, pieni ficcityttö
Ikäraja: sallittu
Tyylilaji: lievä angsti (oneshot)
A/N : Ite tykkään tästä kovasti. Rose on tässä noin 8-v. ja taikonu vahingossa koulussa… Lukekaa ite lisää ja sanokaa mitä tykkäsitte!
MELKEIN NORMAALI PÄIVÄ A`LA ROSE
“Joskus elämä on kamalaa.” Rose Weasly ajatteli laahustaessaan koulusta kotiin harmaana maaliskuun päivänä. ”Mistä äiti oikein sai päähänsä laittaa minut jästien kouluun ennen Tylypahkaa? Kaikki vaan kiusaavat minua koska… koska olen perinyt äidin aivot kuten isä aina sanoo. Tästä eteenpäin he kuitenkin pelkäävät minua ja se on vielä kurjempaa.” Hän murehti ja kertasi tapahtunutta mielessään.
Ensimmäisellä välitunnilla hän oli tapansa mukaan istunut puun alle lumiseen maahan reppunsa päälle lukemaan, sulkien korvansa ivahuudoilta jotka eivät enää edes sattuneet. Silloin hän näki sen. Nuoren oravan puun oksalla. Se liukastui ja putosi, hän koppasi sen kiinni. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta siinä oli että hän oli ilman vauhdin ottoa ponkaissut maasta viisi metriä ylöspäin ja laskeutunut takaisin maahan pehmeästi ja sirosti orava sylissään. Koko piha oli tuijottanut häntä suu auki, silmät selällään.
Rose värähti muistaessaan miten välituntivalvoja oli taluttanut hänet rehtorin kansliaan ja miten hän oli oravaa rintaansa vasten puristaen yrittänyt selittää ettei hän osannut selittää miten oli hypännyt. Kun äkäinen rehtori katsoi toisaalle, Rose sujautti oravan taskuunsa ja antoi sille pähkinän. Ja tässä hän nyt oli, kotimatkalla, repussa kiukkuinen kirje äidille.
Mitähän äiti sanoisi? Varmaan “Voi Rose, et saa taikoa koulussa!” ja sitten isi sanoisi “Mione, ei se ollut tytön syy. Minusta se loikka kuulosti aika hienolta, odotas kunhan Harry-setä kuulee!” ja sitten äiti sanoisi “Taivaan tähden Ron!” ja halaisi. Niin se aina meni.
Äiti sanoi usein että tytön eläinrakkaudesta olisi hänelle vielä harmia. “Ja hän oli oikeassa.” Rose mumisi itsekseen. niin kuin silloin kun hän oli salaa vienyt metsäkauriille omenoita. Seuraavana päivänä kauris oli onnistunut ujuttautumaan sisälle rikkinäisestä kellarin ikkunasta ja kun Rose tuli koulusta, vasa nukkui hänen sängyllään. Siitä äiti ei ollut pitänyt. “Eikä hän pitäisi tästäkään.” Rose huokasi apeana. “Friikki höpöttää itsekseen!” joku huusi tien toiselta puolelta. Rose ei edes kääntynyt katsomaan, vaan potkaisi kitkeränä harmaata jää paakkua joka mureni tohjoksi. Hän tiesi ettei ikinä sopeutuisi tähän kouluun. kouluun jossa taikuus on paha asia. Kouluun, jossa kukaan ei tuntenut häntä tai hänen vanhempiaan, eikä tiennyt että he ja Harry-setä olivat pelastaneet maailman. Tietäisipä tuo huutelija että vanhempani pelastivat hänetkin! Rose ajatteli ylpeänä ja kääntyi pihatielleen. Kun hän nousi terassin rappuja ylös hän muisti oravan nukkuvan yhä taskussa kerälle kiertyneenä. Vienosti hymyillen hän leväytti oven auki ja huusi “Äiti, et kyllä usko mitä tänään tapahtui!”
A/N: Anteeks jos oli yhdyssana virheit yms. mä yritin kyl käydä tätä läpi! Kiva kun luitte!!!
