Kirjoittaja Aihe: Äänimerkin jälkeen, K-11, oneshot  (Luettu 2672 kertaa)

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
Äänimerkin jälkeen, K-11, oneshot
« : 10.09.2011 21:31:11 »
Nimi: Äänimerkin jälkeen
Kirjoittaja: onkonälkä
Ikäraja: K-11
Päähenkilöt: Riina, Elisa
Yhteenveto: Vuodet Riinan kuolemasta eteenpäin.
A/N: Ei oteta huomioon sitä pikkuseikkaa, että vastaajaan ei voi soittaa 10 vuotta henkilön kuoleman jälkeen..



Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Moi, Elisa tässä. Voitko tulla meille? Äiti joutu sairaalaan ja mä en haluis olla yksin. Soita ku saat tän. Moikka.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.

Riina, mikset vastaa? Elisa tässä. Soitathan takasin? Ei mul varmaan muuta. Moikka!

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Moi, Elisa täs taas. Voitko vastata puhelimeen? Mua alkaa pelottaa. Luin just lehdestä, et joku tyttö oli jääny  täs lähel auton alle, ja se kuvaus sopi suhun. Oo niin kiltti ja soita mulle takasin, et mä voin nukkua.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Mä en voi uskoo et sä oot kuollu. Mä en vaan usko sitä. Soita mulle takasin. Mä en vaan usko. Mistä mä sellast kuulin? Sun veljeltä. Roopelt siis. Mä oon tääl ihan paniikissa, vastaa puhelimeen, jooko.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Sä siis ihan oikeesti oot kuollu. Riina mä tarviin sua. Äiti on teholla, ja mä oon ihan yksin. Oo kiltti, soita takasin ja anna mulle edes pieni toivonkipinä.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Sut haudattiin tänään, ja mä näin kuinka sun arkku laskettiin maahan. Se oli tosi kaunis. Tummaa mahonkia, ja kaiverruksia. Mä en silti luovu toivosta. Mä soitan sulle vaikka joka päivä, niin kauan kunnes mä nään sut taas. Mä rakastan sua ikuisesti.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
On kulunu viikko sun hautaamisesta, ja mä itken vieläki joka päivä. Sä oot mun paras ystävä nyt ja tuut aina olemaan. Mä vein kukkia sun haudalle. Niitä valkosia, mistä sä pidät. Silti mä vaan tiedän, et me tavataan viel joku päivä, et sä vaan voi olla kuollu.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Äiti on kuollu. Mä tarvin sua, Riina. Sun hautajaisista on jo kaheksan kuukautta. Milloin me nähdään taas? Rakastan sua ikuisesti.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
On kulunu vuosi sun hautaamisesta. Joka päivä mä oon soittanu, etkä sä vieläkään vastaa. Tiedäthän sä, että mä en aio luovuttaa. Kävin taas sun haudalla. Muistatko sen medaljongin, jossa on meidän kuvat? Jätin sen vaaleenpunasen liljan nuppuun. Mä en silti koskaan päästä irti. Rakastan sua ikuisesti.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Tänään on sun synttärit. 21. Onnea rakas, palaathan sä pian meidän luo? Mä en luovuta ennen ku nään sut. En ikinä.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Sun isä on kuollut. Sen hautajaiset oli tänään, ja mä näin, miten sen arkku laskettii kauniisti sun haudan vieree kaivettuu kuoppaan. Mä jätin sunki haudalle kukkia.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Oot maannu haudassa jo viis vuotta. En silti haluu uskoo, et oot oikeesti poissa. Muistathan sä Elmerin? Sen, joka oli meijän luokal ylä-asteella. Me mennää naimisiin. 14.7. Sä oot tervetullu sinne. Mä luotan siihen, et nään sut viimein, viiden vuoden jälkeen. Oot rakas, ikuisesti.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Onnea Riina, 24 vuotta. Se on hieno ikä. On kulunu jo seittemän ja puol vuotta sun hautajaisista. Mä mietin jo, pitäiskö mun luopua toivosta, mut kyl sä viel tuut takas. Jonain päivänä sä koputat oveen ja naurat ihan niinku silloin. Mä asun nyt Elmerin kans tammenterhotädin talossa. Täti nukku pois viime keväänä, niinku mä kerroin sulle. Muistathan sä et mä rakastan sua yhä.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Mä täs taas. Nyt on maaliskuu, ja mä huomasin, et mä oon raskaana. Näin taas Mattsin sun haudalla. Se jätti kukkia ja taas kirjekuoren. Oot mulle rakas. Nähdäänhän pian?

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Sun kuolemasta on nyt yheksän vuotta. Mun raskaus etenee hyvin, ja mulla on ens kuussa laskettu aika. Sun kuolinpäivänä. Mä en oo viiteen vuoteen itkeny sun vuokses, mut tänään ultrassa mä sorruin. Sä oot yhä mun paras ystävä. Rakastan sua ikuisesti.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Mä sain eilen tyttären. Ja mä tiedän jo tismalleen minkä nimen mä annan sille. Tuuthan ristiäisiin 12.1? Rakastan sua ikuisesti.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Mun ja Elmerin tytär kastettiin tänään. Riina Irina Amanda. Ihan niinku säkin. Rakastan sua ikuisesti, tuuthan pian kotiin.

Tämä on vastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Tänään on kymmenes vuosipäivä sun hautajaisille, ja mä en vaan enää jaksa uskoa. Mä rakastan sua ikuisesti, mut mun täytyy päästää irti. Mä tiedän, et me nähdään viel joskus, mut sen aika tulee ku on tullakseen. Sä oot aina mun paras ystäväni. Sä tuut elään mun muistoissa, ja mun tyttäressä, sun muisto elää kaikkialla mun elämässä. Hyvästi, rakas.
« Viimeksi muokattu: 14.09.2011 00:07:55 kirjoittanut onkonälkä »
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown

Brangwen

  • ***
  • Viestejä: 472
Vs: Äänimerkin jälkeen, K-11, oneshot
« Vastaus #1 : 14.09.2011 10:04:00 »
Huhhuh, tulin ihan ramdomilla katsomaan, millaisen orginaalit olet aikaansaanut. Lähetän pikapuoliin laskun kolmesta nenäliinapakkauksesta.


Idea on ihanan koskettava, tuo alun "soitasoitasoita, mä en usko että näin on voinut käydä" ja lopun "soitan vaan kuulakseni sun äänes ees vastaajassa". Teksti on tällaisenaankin ihana, mutta mieleeni tuli, että saisiko sitä vähän aidomman makuiseksi, jos sen jälkeen, kun Elisa tajuaa Riinan oikeasti kuoleen, hän ei kinuaisi tätä vastaamaan vaan soittaisi vastaajaan nimenomaan kertoakseen poisnukkuneelle ystävälleen arjan tapahtumista. Silloin lopun "hyvästit" olisivat selvästi pitkällisen surutyön tulosta; kymmenen vuoden jälkeen pystyy lopulta lopettamaan kuolleen ystävänsä vastaajaäänen kuuntelemisen. Elisa voisi silti toivottaa Riinan tervetulleiksi tärkeisiin tapahtumiin, vähän niin kuin "hengessä mukana". Olisiko Riina voinut laittaa vastaajaansa jonkin oikein persoonallisen vastausäänen? Jonkun tyyliin "He, tässä Riina, olen koulussa tai nukkumassa, joka tapauksessa en nyt aio vastata. Jätä viesti äänimerkin jälkeen" , tai jotain vastaavaa?

Kamalasti parannusehdotuksia hyvään tekstiin  :(  mutta sanoimpa, kun kerran mieleen tuli. Sait pelkällä yksipuolisella dialogilla irti jotain todella olennaista kuolemattomasta ystävyydestä ja siitä, kuinka aika parantaa haavat; haavat eivät lakkaa olemasta, mutta ne lakkaavat sattumasta.

Me mennää naimisiin. 14.7. Sä oot tervetullu sinne.
Tässä kohdassa aloin itkeä ja porasin tekstin loppuun asti. Nessulasku seuraa perässä.
There’s a thin semantic line between weird and beautiful. And that line is covered in jellyfish.
-Cecil Baldwin

Hile

  • ***
  • Viestejä: 144
Vs: Äänimerkin jälkeen, K-11, oneshot
« Vastaus #2 : 14.09.2011 11:39:30 »
Luin tämän oikeastaan jo viime yönä ja ihastuin kyllä kaikessa surullisuudessaan.

No, ihan ensimmäisenä otsikosta kyllä tuli mieleen baarin äänimerkki (siis se, kun kaikkien on aika lähteä kotiin) ja hieman yllätti, kun tajusin äkkiä, mistä tämä todellisuudessa kertoi. Kuitenkin sitten, kun sen tajusin, otsikko tuntui niin täydellisen sopivalta, kauniilta, jotenkin sellaiselta lopullisuutta uhkuvalta.

Minäkin täällä itkin viimeistään puolenvälin jälkeen. En ehkä tiedä missä vaiheessa aloitin, mutta varmaan siinä vaiheessa, kun ymmärsin, että Riina todella on kuollut. Tunteet nousi pintaan hieman liiankin helposti. Jo tajuttuani aiheen, tuntui tämä vähän läheiseltäkin tekstiltä, kun veli ja isä ovat molemmat tässä väistäneet kuolemaa täpärästi vuoden sisällä. Pelkästään ajatus siitä, että tällaista sattuisi omalla kohdalle nostaa palan kurkkuun.

Lainaus
Näin taas Mattsin sun haudalla. Se jätti kukkia ja taas kirjekuoren.
Tämä jotenkin nousi esille jo ensimmäistä kertaa lukiessani. Olisin toivonut edes pienen pientä vinkkiä (tai sitten tunnun tarvitsevan todisteita omille mielikuvileni), kuka Matts oli :-) Pojan puolesta tuli kuitenkin niin surullinen olo, kun ajattelee kuitenkin, että Riinan kuolemasta oli ainakin yli seitsemän vuotta ja siltikin se toi kukkia Elisan lailla ja tuon kirjekuoren (mitäköhän se mahtoi sisältää, voi vain kuvitella).

Niin ja olet kokoajan ihanasti pitänyt tässä puhekieltä yllä. Tekstistä on selvästi sujuvampaa, koska lohtua hakevaa vuoropuhelua, yksipuolista puhelinvastaajalle keskustelua tämä on. Olisi ollut kummallista (vaikka sitä ei olisi heti huomannutkaan) jos oltaisiinkin puhuttu pelkkää kirjakieltä koko ajan.

Illalla ja edelleenkin tämä jättää miettimään asioita. Kiitos paljon lukukokemuksesta ♥

/ No niinpä tietenkin. Mietinkin, että ei se varmaan ollu äänimerkki, mutta valomerkki siis, joo :-D
« Viimeksi muokattu: 14.09.2011 21:49:43 kirjoittanut Hile »
"I'm running with the wolves tonight..."

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
Vs: Äänimerkin jälkeen, K-11, oneshot
« Vastaus #3 : 14.09.2011 20:48:29 »
Ooooi kiitos molemmille ihanista pitkistä kommenteista :)
Hile, eiks se oo valomerkki? :D Tai en tiiä, en oikeestaan oo perehtyny.
Mutta kiiitos vielä kommenteista!!
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown

Carolynne

  • A proud Hufflepuff
  • ***
  • Viestejä: 1 338
Vs: Äänimerkin jälkeen, K-11, oneshot
« Vastaus #4 : 21.09.2011 21:00:52 »
Tämä oli oikeasti tosi surullinen. Yleensä lukiessa kyllä surustun ja ahdistunkin, mutta harvoin itken ihan valtoimenaan -> tässä aloitin jo puolessa välissä enkä pystynyt millään lopettamaan. Sydäntä raastavan surullinen, olit saanut tähän tosi paljon aitoja tunteita, jotka koskettivat mua.

Tykkäsin ideasta tosi paljon, se oli mun mielestä omaperäinen ja samalla lohduton, kuinka päähenkilö jaksoi vuodesta toiseen soittaa, odottaa ja toivoa. Alussa tytön suru äidistään ja hätä siitä, että Riina olisi saattanut olla kolarissa, olivat käsinkosketeltavia, eikä suru muuttunut kliseiseksi tai pelkästään kirjoitetuiksi sanoiksi missään vaiheessa, vaan pysyi elävänä ja aitona. Tykkäsin hirveästi tuosta vastaajan äänen toistamisesta, kuinka ainoa vastaus, jonka Elisa koskaan sai, oli persoonaton ja kolkko puhelinviesti. Lyhet viestit myös jaksottivat tekstiä toimivasti.

Minusta oli riipaisevaa, kuinka Elisa aina kutsui Riinan itselleen tärkeisiin tapahtumiin, ja kaiken järjen vastaisesti minä toivoin, että jollain keinolla toinen pääsisi sinne. Silti niin ei koskaan käynyt, Riina oli läsnä vain ajatuksissa, ja se todisti, kuinka julma, kylmä ja lopullinen kuolema oikeastaan onkaan. Toisaalta taas pidin siitä, miten Elisa tiesi, että hän tapaa parhaan ystävänsä jälleen, kun sen aika on.

Tykkäsin kovasti siitä, että tässä ei ollut varsinaista paritusta, jos nyt ei sivumainintaa Elmeristä lasketa, vaan että tämä todisti, kuinka tunteita täynnä olevan ficin pystyy kirjoittamaan myös ystävyydestä (finissä kuin tuntuu näkevän turhan usein paritusten ihannointia yli kaiken muun).

Yksittäisenä suosikkikohtana voisin mainita sen, kuinka pikku-Riinan laskettu aika oli sama kuin Riinan kuolinpäivä. Upeaa.

Kiitos tästä, pidin hirvittävän paljon. Onnistuit todella koskettamaan mua ♥ 
"Forever may only be twelve days."
"Then we'll take those twelve days, and we'll live twelve lifetimes."

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
Vs: Äänimerkin jälkeen, K-11, oneshot
« Vastaus #5 : 21.09.2011 21:08:34 »
Carolynne, Kiitos kommentista. Mukava kuulla, että onnistuin koskettamaan.
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown