Ficin nimi: Hannahin haudalla (kuinka rakkaus haudattiin)
Kirjoittaja: onkonälkä
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Paritus/Päähenkilöt: Neville/Luna, Neville/Hannah
A/N: Osallistuupi 12+ virkettä haasteeseen, ja FF50-elämä
Musta hattu keikkui vaaleiden hiusten peittona. Pitkät, terävät, kirkkaankeltaiset kynnet tämän sormissa puristivat kukkakimppua. Vaikka sää oli kylmä, hän hohkasi lämpöä ympärilleen. Näin hänen heijastuksensa vesilammikosta, jossa hän seisoi korkeissa koroissa. Metalliset lapiot kuorivat maata haudan ympäriltä, ja heittelivät sitä kuoppaan. Kevätpäivä oli viileä ja sateisen harmaa, sopiva hautajaisille.
Olemme menettäneet keskuudestamme upean nuoren noidan, joka väistämättä kuoli liian aikaisin.
Kuulen vanhan miehen puhuvan tyhjällä äänellä haudan vierellä. Puhe lakkaa ja nainen laskee kallakimppunsa maakumpareelle, jonka alla vanha ystävä makaa. Näen naisen vuosien uurtamat kasvot mustan harson takaa. Otan askelen tätä kohti. Vastahakoisesti tämä nosti katseensa haudasta kuullessaan minun lähestyvän. Aikainen sudenkorento kaartaa haudalle ja väristää siipiään. Valkoinen kukkaseppele näyttää niin puhtaalta, niin viattomalta.
Kaipaan sinua ikuisesti.
Niin lukee vaaleassa nauhassa, joka heijastaa tuskaani. Miksi maailman piti viedä sinut, Hannah? Päässäni häilyvä ajatus, muisto vanhasta nostaa päätään. Nainen oli uhka menneelle avioliitolleni, nainen jota aina salaa ajattelin. Valitsin kuitenkin erilaisen polun, sen jonka päässä Hannah odotti niin turvallisena ja pysyvänä. Toinen polku oli kuin jäätikkö, liukas ja häilyvä, mutta sen päässä odotti hän.
Onko sinulla huulirasvaa?
Kuulen naisen sanovan, taivaankansi harmaana heijastuen hänen silmistään, ja ojennan hänelle pienen metallirasian täynnä hunajanmakuista, kotona valmistettua voidetta. Katson häntä hetken silmiin, niihin silmiin, joista minua muistuttivat puronpohjan kivet ja metsän aamukaste, posteljoonin kivenharmaa laukku ja ikkunalasin huurre.
Loppujen lopuksi se on vain elämää, kaikki syntyvät, kaikki kuolevat, kaikki rakastavat, ja minä olen onnekas kun sain rakastaa kahta naista.