Title: Josset sinä enää minua tahdo
Author: Ninzja ala Sardis
Fandom: Full Metal Alchemist
Pairing: Roy/Ed
Genre: slash, songfic
Rating: S
Disclaimer: Royn ja Edin on keksinyt Hiromu Arakawa, mutta miesten väliset tapahtumat keskeytyivät omassa päässä. Piha ilman sadettajaa, on kappale jota ficissä käytetään ja se kuuluu Zen Cafeelle. En saa tästä mitään rahallista hyötyä, omaksi huvikseni kirjottelen ja toivon etten ketään loukkaa.
A/N: Luin yhden ainoan ficin tällä parituksella, ja sittenhän sitä olinkin jo aivan koukussa. Paritukseen vaan yksinkertaisesti sopi tämä kappale, jota jossain vaiheessa mp3 kuunnellessani, aloin kehittelemään tarinan rungoksi/pohjaksi. Oon pahoillani tän laadusta, mutta minkäs voi ku ideoita pukkaa ekaan ficiin vaikka muille jakaa :DD
Eikä sitten muuta ku: Nauttikaaa :3
Se oli ohi – kokonaan.
Jos et sinä enää minusta piittaa,
tuulet kääntyy luoteeseen.
Hän oli aina ollut vahva, heistä se vahvempi. Ilman toista, ei hänkään kumminkaan osannut – pystynyt – pitämään itseään kasassa. Hän ei ollut koskaan ennen osannut itkeä. Ei menettäessään ystäviään sodassa, joutuessaan tappamaan jonkun viattoman sivullisen tai satuttamaan itseään. Ei. Hän oli jopa joskus luullut ettei osannut itkeä, mutta nyt se nähtiin. Hän kyllä osasi.
Jos et sä enää minua kaipaa,
joudun yksin vuoteeseen
Talo oli niin tyhjä ilman iloista naurua, pientä hellää nälvimistä ja rivouksia, jotka saivat posket punehtumaan sekä korvan nipukat kihelmöimään hassusti. Talo oli tyhjä kun sen portaita ei kulkenut kahdet jalat. Toisen jalat samaa paria, toisen eri. Talo huusi tyhjyyttään keittiössä kahden sijasta istuessakin vain yhden - nyt masentuneen - ihmisen. Ilo oli alkanut kaikota talosta.
Peiton käärin rullaksi,
sen asettelen viereeni,
kuvittelen että siinä oot.
Roy rutisti suurta valkoista tyynyä sylissään, kyynelten valessa pitkin everstin poskia. Tyyny tuoksui Ediltä ja pelkkä tieto siitä, ettei toinen olisi tulossa takaisin, repi Royn taisteluissa haavoittunutta sydäntä vielä pienemmiksi palasiksi, tehden korjaamisesta vaikeampaan. Vain yksi ihminen pystyisi hänet korjaamaan, mutta se ihminen oli ilmoittanut ettei koskaan enää tulisi takaisin – hän ei tarvinnut Roytä yhtä paljon kun Roy tarvitsi häntä.
Aamuyö niin lohduton,
sängyssäni yhä on peitto untuvilla täytetty
Näinä aamun pikkutunteina, kun Eversti ei voinut tehdä töitä herättämättä epäilyksiä, antoi hän kovalla vaivalla itselleen rakentaneen kuoren halkeilla, päästää jotain ulos, jotta kestäisi taas koossa seuraavan päivän. Päivän, johon sisältyisi paljon naisten nauratusta, kahvia ja kohtalaisesti myös töitä – sekä tietty kultaiset hiukset omistavaa nuorukaista, joka ei häntä rakastanut tai tarvinnut. Jokainen päivä oli maallinen helvetti. Hän joutui esittämään ettei välittänyt Edistä ja että hän oikeasti nautti siitä naisten nauratuksesta – vaikka hän inhosi sitä. Jos kukaan olisi kiinnostunut Royn hyvinvoinnista, näkisi hänestä jo kilometrien päähän, ettei kaikki ollut hyvin vaikka kuori olikin aika uskottava – semmoiselle joka ei tuntenut oikeaa Roytä. Roytä joka oli ollut ennen Edwardia ja suurta rakkautta sekä sen menetystä.
Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo,
piha ilman sadettajaa, sitä minä olen jos sua en saa.
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli
Palanut ja revitty maa, sitä minä olen jos sua en saa
Maes tulisi muutaman tunnin päästä katsomaan häntä, vaikka hän oli monesti sanonut ystävälleen ettei kaipaisi huolenpitoa – ellei huolehtia olisi vaaleaverikkö teräsalkemisti äkkipikaisella luonteella ja hiusten värisillä silmillä. Roy hautasi kasvonsa viimeistä kertaa tyynyyn. Hänen olisi vain pakko nousta ja yrittää esittää että elämä olisi ihanaa – vaikka se oli jotain aivan muuta – ilman suloista Edward, saatanan, Elriciä
Jos et sinä enää minusta täyty, viikko vaihtuu seuraavaan
Jos et sinä enää minua toivo, joudun yksin tiskaamaan
Keploteltuaan itsensä sängystä puki Roy jalkaansa suorat puvun housut ja suunnisti sitten jalkojen alla viileiltä tuntuvia portaita pitkin alakertaan – suoraan keittiöön, vilkaistuaan tietty ensin että olohuone olisi siivossa kunnossa Maesin vierailua varten. Eversti pyyhki kyyneleet kasvoiltaan ja haroi hiuksiaan astuessaan kodin keskukseen - Keittiöön. Miehen tapojen mukaan oli keittiö moitteettoman siistissä kunnossa, jossei laskettu tiskipöydällä olevaa epämääräistä kasaa käytettyjä kahvikuppeja.
Vastaan vaikka kysy et, siirrän puhtaat lautaset kuivauskaappiin alahyllylle
Aamupäivä laahustaa, täytyy iltaan taluttaa ja laittaa niinkuin vanhus nukkumaan.
Tiskiallas täyttyi pian lämpimästä vedestä, jonne tiputettiin muutama tippa sitruunalta tuoksuvaa pesuainetta, jonka Edward oli joskus ostanut. Teräsalkemisti oli nimittäin inhonnut sitä astian pesuainetta jota Roy aina osti, nuoremman mielestä se tuoksui etovalta vaikka hän piti sen omenaisesta tuoksusta. Eversti pesi erinlaisen sarjan kahvikuppeja - toiset puhdistuivat helposti kun taas toisia piti hinkata kunnolla – laittaen ne sitten kuivauskaappiin, alahyllylle.
Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo,
piha ilman sadettajaa, sitä minä olen jos sua en saa.
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli
Palanut ja revitty maa, sitä minä olen jos sua en saa
Ovikellon ääni särki hiljaisuuden, vaikka Roy oli odottanut toisen tulevan pian, säpsähti hän silti ja pudotti sillä hetkellä pesemänsä kupin lattialle, johon se särkyi kymmeniksi paloiksi, leviten ympäri keittiötä. Eversti hengitti syvään silmät kiinni, haroi mustia hiuksiaan ja suuntasi sitten sirpaleidenm yli ulos keittiöstä, eteiskäytävää pitkin portaikon ohi eteiseen ja ulko-ovelle. Hetken aikaan mies vaan seisoi paikallaan syvään hengittäen. Kellon pirahtaessa toistamiseen, asetteli hän kasvoilleen huolellisen iloisen näköisen hymyn ja avasi oven.
Tarvitsen sut, mä tarvitsen sut, kun vaiti on pellon multa
Tarvitsen sut, mä tarvitsen sut, kun kellosta loppuu aika
Ja ahtaana vyöryy ilma.
Eversti ei katsonut tulijaa avatessaan oven, väläytti pikaisen hymyn ja suunnisti sitten suoraan takaisin keittiöön – otettuaan matkan varrella portaiden alapuolella olevasti kaapista rikkalapion sekä - harjan. Roy siivosi lempimukinsa jäännökset keittiön lattialta. Sen mukin hän oli saanut Ediltä joululahjaksi, mutta nyt se oli rikki, hän tuumasi kaataessaan posliinin sirpaleet rikkalapiosta roskakoriin. Mies kääntyi ympäri, aikomuksena palauttaa tavarat käsistään omallepaikalleen, mutta jähmettyi paikalleen nähdessään keittiöön saapuvan vieraan, Vaalean ja pienen Edward Elricin.
Jos et sinä enää minua tahdo, olen piha ilman sadettajaa
Jos et sina enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli
Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo
Piha ilman sadettajaa, sitä minä olen jos sua en saa
"Mitä sä täällä teet?" Kysymys kuullosti epäkohteliaalta, vaikkei sitä ollut edes tarkoitus lausua ääneen. Roy ei kumminkaan pahoitellut sanomistaan, tai yrittänyt saada lausetta kuullostamaan kohteliaalta – toinen oli tunkeutunut hänen kotiinsa, jätettyään hänet ensin kylmästi ilman tunteita. Mitä toinen siis teki hänen kotonaan, hänen yksityisessä pyhätössään? Ajatukset totaallisen sekaisin eversti asteli Edwardin ohi keittiöstä, vieden rikkalapion sekä – harjan omille paikoilleen portaikon alaiseen siivous kaappiin.
Sitä minä olen jos sua en saa
"Mä tajusin että mä rakastan sua, haluun sut takas. Haluun korjata sen mitä mursin ja palauttaa kaikki asiat niinkuin ne oli ennen sekoilua siitä etten tarvitse sua. Koska Roy," Edwardin lihaa ja metallia oleva käsi kietoutui pidemmän miehen paljaan rintakehän ympärille, saaden tuon värähtämään, "Mä en pärjää. Ei, en halua pärjätä ilman sua" Edward painoi hellän suudelman everstin selän arven päälle. "Koska ilman sua Roy, mä olen kuin piha ilman sadettajaa." Mustahiuksinen mies kääntyi ympäri toisen syleilyssä, kalastaen toisen huulet omilleen. "Pää kiinni Ed ja vie mut sänkyyn. Mä oon pahasti puutteessa" Pervo virnistys kohoaa kaksille kasvoille
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli
Palanut ja revitty maa, sitä minä olen jos sua en saa
Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo
Piha ilman sadettajaa, sitä minä olen jos sua en saa
