Taidan tunnistaa tuon katseenBeta Otan itse vastuun mahdollisista virheistä
Genre Eniten varmaan humour ja romance
Ikäraja k11
Paritus Seamus/Dean, viitteitä Harry/Draco, Ron/Hermione
En omista hahmoja tai tai monia tapahtumapaikkoja vaan itse J.K Rowling.
Yhteenveto Seamus tajuaa järkytyksekseen olevansa kiinnostunut parhaasta ystävästään Deanista. Matkalle mahtuu paljon kiemuroita ja noloja tilanteita. Dean näyttää antavan vastakaikua, mutta sujuuko kaikki suunnitelmien mukaan?
JATKOA LUVASSA JOS HALUATTE!
Tämä on siis ensimmäinen ficcini, joten älkää lytätkö täysin!
Olen jo kauan halunnu kirjottaa Seamus/Dean ficin, koska itse pidän tästä parituksesta joka ei ole ikävä kyllä kovin yleinen? Ainakaan täällä en ole paljonkaan törmännyt.
***
1 LUKU
Seamusin silmät rävähtivät auki. Oliko se vain unta? Sanokaa että se oli unta! Hän tarkisti että varmasti oli omassa sängyssään. Tuohan oli varsin kummallista, Seamus mietti ja alkoi kelata unta uudelleen mielessään.
Hän seisoi suuressa salissa. Opettajien korokkeella. Pelkät alushousut päällään. Koko sali tuijotti. "Öhöhöm, haluaisin esittää teille kappaleen", Seamus aloitti itsevarmasti ja selvitti kurkkuaan. Sitten hän alkoi huutamaan nuotin vierestä raikuvalla äänellä: "TULIN MINÄ KAAPISTA ULOS, JA ARVAA MIKÄ OLI LOPPUTULOS!" Koko sali puhkesi raikuvaan nauruun. Päällimmäisenä joukosta erottuivat Deanin kasvot. Hämmentävä tosiseikka oli ettei Deanilla ollut paitaa päällä. Hän näytti jotenkin kumman upelta. Tosin erittäin tyrmistyneeltä. Seamus lakkasi laulamasta ja juoksi salin poikki bokserit liehuen. Hän pamautti Suuren Salin ovet kiinni ja pinkoi minkä jaloistaan pääsi. Uni loppui siihen, kuin seinään.
"Mitäköhän hiiskattia tuo tarkoitti?" Seamus mutisi puoliääneen. Hän vilkaisi ympärilleen Rohkelikkojen makuuhuoneessa, kaikki olivat jo lähteneet aamupalalle. Hän oli taas herännyt liian myöhään. Hän nousi sängystään ja veti hajamielisesti koulupuvun päälleen. Hän tuijotti Deanin tyhjää sänkyä tovin ja lähti päätään pudistellen kapuamaan makuusalin portaita alas.
---
Seamus käveli Suuren Salin poikki Rohkelikkojen pöytään. Heidän vakiopaikallaan istuivat Neville ja Dean. Dean kohotti katseensa munakokkelistaan ja virnisti huomatessaan Seamusin. "Arvaa kuka pääsi Rohkelikkojen huispausjoukkueeseen!" Seamus kompasteli pöytään ja istuutui Nevillen viereen. "Mitä? Älä vaan sano että Harry valitsi sinut", Seamus äimistyi.
"Kyllä vaan, karsinnat oli tänään aamulla, ennen aamupalaa." Dean sanoi hymyillen.
"Nukuinko niin pitkään? Olisit herättänyt, olisin tullut katsomaan!"
"Äh, en viitsinyt herättää. Nukuit niin sikeästi ja mumisit jotain käsittämätöntä..." Dean virnuili ja jatkoi selittämistä. Seamus katsoi haaveilevasti Deania eikä käsittänyt sanaakaan. 'Voi että nuo ruskeat silmät ovat suloiset ja nuo täydelliset valkoiset hampaat... Hetkinen!' Seamus pelästyi omia ajatuksiaan ja palasi takaisin maan pinnalle. Dean selitti yhä. Seamus epäili yhtäkkiä vakavasti mielenterveyttään.
"...ja sitten mumisit jotain kaapista ja kasvosi nykivät omituisesti. Epäilin jotain kohtausta mutta päätin silti olla herättämättä", Hän lisäsi hyväntuulisesti. Seamus päätti vihdoin sanoa jotain. "Ööh, tuota, taidan tästä lähteä loitsutunnille ja-"
"Seamus, haloo, minäkin olen loitsuissa, etkö muista?" Dean näytti samaan aikaan huolestuneelta ja huvittuneelta. "Joo, kappas, hupsistakeikkaa", Seamus sanoi "Mennään sitten... moikka Neville."
Dean nousi pöydästä ja Seamus lähti hänen peräänsä kompastuen taas jalkoihinsa. Dean vilkaisi hämmentyneenä taakseen. "Mikä sinua vaivaa? Olet ollut koko aamun outo."
Seamus punehtui hienoisesti. "Ei mikään. Taisin syödä eilen illalla liikaa siirappitorttua."
He kääntyivät loitsuluokille ja Seamus ajatteli hiljaa mielessään; 'Voi kun tämä johtuisikin pelkästä siirappitortun yliannostuksesta...'
---
Hän suuteli Deanin pehmeitä huulia ja hyväili hänen selkäänsä. He kietoutuivat toisiinsa yhä tiukemmin, kierähtivät ympäri, suutelivat vielä kiihkeämmin- ja rojahtivat kivikovalle lattialle.
Seamus hätkähti hereille ja nosti sekunnissa päänsä tyynyltään. Tyynyliinalla oli hieman kuolaa ja hän oli myllännyt sänkynsä uskomattomaan kuntoon. Lakana makasi puoliksi lattialla. Seamus nousi typertyneenä istumaan ja hieroi silmiään. Taas outo uni. Tosin tämä oli paljon miellyttävämpi kun se edellinen... vai oliko sittenkään? Hän katseli ympäri tyhjää makuusalia. Vuoteet olivat jälleen tyhjinä. Seamus vilkaisi kelloaan ja kirosi. Aamupala oli jo syöty. Hän kuuli askelia rappusista ja hyppäsi seisaalleen. Hän rupesi kiireesti petaamaan sänkyään ja sattui vilkaisemaan alaspäin pyjamanhousujensa etumukseen; "Oho, toivottavasti tuo ei johdu siitä unesta", hän mutisi mutta tiesi kyllä vastauksen.
Dean asteli makuusaliin, vilkaisi nopeasti Seamusin räjähtänyttä sänkyä ja tivasi heti; "Et tullut aamiaiselle ajoissa. Miksi nukuit taas pommiin?"
"No, minulla on vähän huono päivä! Okei?"
Dean katsoi häntä pitkään ja tuli istumaan Seamusin viereen sängylle. Hän tönäisi seamusta olkapäähän. "Kai tiedät että sinä voit kertoa minulle jos jokin on hätänä?" Hän tapitti vakavana Seamusia suoraan silmiin. Seamus tapitti takaisin suu raollaan.
"Kaikki on hyvin, on vaan ollut kiireitä kouluhommien kanssa ja niin pois päin."
Dean hymyili suloisesti ja kiersi nopesti käsivartensa Seamusin olkapäille. Seamusilla kävivät kylmät väreet ja hän hymyili takaisin.
"Jos kerran niin sanot..." Dean virnisti vielä kerran söpösti ja käveli portaat alas oleskeluhuoneeseen.
Seamus jäi istumaan sängylle iloisempana kuin pitkään aikaan.