Kirjoittaja: Westy
Ikäraja: K-11
Fandom: Naruto
Genre: Angst, slash
Paritus: Gaanaru
Vastuuvapaus: En omista Narskaa enkä Gaaraa enkä kirjasarjaa. Vaan juonen.
Varoitukset: Kuolema (kuvailua)
Beta: Kaverini
Tiivistelmä: Punahiuksinen poika ei hengittänyt. Hän oli kalpea; elon kipinä oli kadonnut hänen turkoosinvihreistä silmistään.
A/N: Nappasin tämän minun Naruto.fi'n fanficcilistaushommelista! : DD Liikun siellä nimellä Kemikaalimörkö. It's a ficlet.
***
"Mitä oikein kuvittelit?"
Blondin lämpimät kädet olivat kiertyneet punapäisen ympärille. Gaaran kasvoille oli piirtynyt järkyttynyt ilme. Huone oli pimeänä, ja sen jokaiselle pinnalle oli laskeutunut tasainen pölykerros; kukaan ei selvästikään ollut käynyt siivoamassa.
"Senkin hölmö", Naruto kuiskasi pojan korvaan ja veti hänet syliinsä. Blondi oli laskeutunut istumaan puiselle lattialle. "Mitä olet tehnyt itsellesi?"
Punapää ei vastannut. Hän oli tyyni kuin maissipelto, jota hiljainen tuulenvire vavahdutti.
"Et taida vastata minulle", Naruto mutisi ja hautasi kasvonsa tämän hiuksiin. Pienet kyyneleet nousivat hänen jäänsinisiin silmiinsä. Blondin katse ohjautui lattialla lojuvaan aseeseen ja pölyn keskellä sijaitseviin jalanjälkiin, jotka veivät suoraan Naruton luo.
"Se oli joku", nuori vaaleahiuksinen sanoi enemmänkin vain itselleen, "täällä on käynyt ihminen."
Naruto nousi seisomaan Gaara yhä sylissään. Hän kantoi pojan rispaantuneelle kangassohvalle samalla, kun käveli mustan pistoolin luo. Vaaleahiuksinen poika nosti sen tärisevin käsin.
"Joku on käynyt täällä", blondi toisti itselleen, "et ole tehnyt mitään, joku on käynyt täällä..."
Naruto ei edes tiennyt, miksi olisi halunnut puhua Gaaralle. Hän ei edes kuullut, että blondi puhui. Punahiuksinen poika ei hengittänyt. Hän oli kalpea; elon kipinä oli kadonnut hänen turkoosinvihreistä silmistään. Punapään rinnassa oli melkein hänen hiuksiensa veroinen punainen reikä; musta aukko, joka tuntui imevän Naruton viimeisenkin elämänrippeen sekä valheen sisäänsä.
Blondi mietti hetken, laski aseen vanhanoloiselle pöydälle ja istuutui sohvalle. Hän tuijotti Gaaraa kuin toivoakseen, että punahiuksinen alkaisi puhua. "Rakastan sinua elämäni loppuun saakka", hän sanoisi, "vaikka olisit tehnyt minulle vaikka mitä". Näiden sanojen sijaan hänen avoimista silmistään tuntui pursuavan inhoa.
Lämmin hymy nousi Naruton huulille, kun hän sulki Gaaran syliinsä ja silitteli pojan hiuksia viimeisen kerran. Blondi nieli kyyneleensä ja esti mieleensä vesiputouksen voimalla syöksyvät ajatukset.
"Sinut on juuri pidätetty murhasta", blondi kuiskasi itselleen, "mitä olet mennyt tekemään elämäsi rakkaudelle?"