Author: Larttu
Title: Sydämen pohjasta
Genre: Fluffy
Pairing: Theodore Nott/Blaise Zabini (ja sivussa Hermione Granger/Draco Malfoy)
Rating: S
Warnings: Tappelu tuolla yhdessä vaiheessa on & vähän verta tulee haavasta, mutta ei se mitenkään roisku tai mitää.
Disclaimer: Hahmot kuuluu J. K. Rowlingille ja sitä rataa
A/N: Noni, kolme kuukautta mä tätä säädin, ja aika säälittävä siihen nähden, mut mä vaan en osannu lopettaa tätä
Juu, nauttikaa, ja kommentit sallittuja
Niin, ja rakentavaa palautetta otan enemmän kun mielelläni vastaan.
Sydämen pohjasta"Granger, tiedäthän hänet? Luokan priimus, vuoden oppilas, opettajien lellikki, Rohkelikko, Potan ystävä?"
"Joo, tiedän, Blaise. Mitä hänestä?"
"Hän seurustelee Dracon kanssa."
"Dracon? Draco Malfoyn? Onko hän päästään sekaisin?"
"Niin, sitä minäkin, Draco ja Granger. Luulisi kyllä Dracolla olevan parempi maku..."
"Pojat! Keskittykää!" McGarmivan tiukka ääni keskeytti Blaisen ja Theodoren jutustelun muodonmuutosten luokan nurkassa.
"Ihan kummallinen tyyppi, McGarmiwa meinaan", Blaise tuhahti hiljaa, kohdistaen sauvansa pään jälleen tuoliin, joka heidän oli määrä muuttaa koiraksi.
Theodore tyytyi vain nyökkäämään, sillä professorin tiukka katse tuikki ikävästi vähän väliä heidän suuntaansa. Osasikohan professori Lukitlista?
Theodore osoitti tuolia sauvallaan, ja melkein huusi loitsun, mutta se vain hukkui luokkahuoneen muuhun meluun; koko luokka oli täynnä loistuja, koirien haukuntaa ja McGarmiwan ohjehuutoja.
"HIENOA!" kajahti pian McGarmiwan ääni yli kaiken haukunnan ja huudon. Kaikki hiljeni, vain sieltä täältä tosin kuului muutamia haukahduksia.
"Hienoa, Hermione! Kerrassaan upeaa! Kymmenen pistettä Rohkelikolle", professori kehui Hermione Grangeria, luokan priimusta, kuten Blaise oli aiemmin kuvaillut neitiä. Grangerin koira oli selvä Labradorinnoutaja, niin kuin sen kuuluikin olla. Lisäksi koira haukkui, ja osasi jopa istua käskettäessä.
"Upeaa! En olisi uskonut että kukaan onnistuu vielä tänään", McGarmiwa mumisi astellessaan pöytänsä taakse, ja kaikkien alkaessa taas loitsia Blaise vilkaisi Theodorea merkitsevästi.
"Minähän sanoin - opettajien lellikki!" Blaise julisti, kun hän ja Theodore astelivat käytävällä kohti kasvihuone kolmosta, jossa heille pidettäisiin yrttitiedon tunti. Yrttitieto oli yksi niistä harvoista, joka heillä ei ollut yhdessä Rohkelikkojen kanssa.
"Niin", Theodore myönteli kohentaen hieman laukkunsa asentoa olallaan.
"Se Granger. Oikeasti! Kamala diiva, aina käsi huitomassa ilmaa tunnilla. Hän saa kaikki opettajian kehut, ja - " Blaise keskeytti happaman vuodatuksensa kaksikon kääntyessä kulman taakse, ja nähdessään kahden oppilaan yhden pylvään vieressä toisiinsa painautuneina.
"Siinä paha missä mainitaan", Theodore mumisi nyökäten paria kohti. Niin tosiaan; pylvään vieressä, suutelemassa, seisoivat Hermione Granger, sekä Draco Malfoy.
"Jaaha", Blaise sanoi kovaan ääneen astellen tuon parin eteen. "Sitä ollaan kuhertelemassa julkisella paikalla. Voi voi, eikö sinulle ole opetettu yhtään käytöstapoja, Draco?"
Kumpainenkin - Draco ja Hermione - hätkähtivät ja irrottautuivat toisistaan samantien. Hermione punastui rajusti, ja alkoikin yhtäkkiä kaivaa laukkuaan erittäin kiireisenä. Draco taas katsoi Blaisea ja Theodorea murhaavasti.
"Hermione meni ihan tolaltaan!"
"No voisit valita tyttöystäväsi vähän paremmin!"
"Hän on paras tyttöystävä ikinä! Ei pahalla Pansy."
"J-juu ei..."
Huuto kaikui tupaten täynnä olevassa oleskeluhuoneessa. Kaikki olivat kääntyneet katsomaan tuota kaksikkoa, joka nyt rähjäsi toisilleen täyttä kurkkua.
"Blaise, Draco, rauhoittukaa."
"Pysy erossa tästä Theo!" Draco ärähti. "Me selvitämme tämän kahdestaan."
"Älä huuda parhaalle ystävälleni!"
"MINÄ HUUDAN KENELLE HALUAN!"
"MUTTA MINUN YSTÄVÄLLENI ET KARJU TUOHON SÄVYYN!"
Draco tuijotti Blaisea murhaavasti, hampaat irvessä. Platinapää kaivoi sauvan taskustaan ja osoitti sillä Blaisea.
"KANGISTUMIS TYYSTILYS!"
"Haha, tuoko on parasta mitä osaat?"
Blaise oli hypännyt loitsun tieltä, ja se oli räjäyttänyt yhden kukkaruukun tuhansiksi sirpaleiksi, joita sitten sateli oleskeluhuoneessa.
"TAINNUTU!"
Loitsu hipaisi Blaisen vasenta korvaa, mutta räjäytti vain yhden puupöydistä säpäileiksi.
Oppilaat hakeutuivat piiloihin - sohvan taakse, makuusaleihin, pöytien alle. Vain Theodore seisoi tuon tappelevan kaksikon luona, ja yritti saada Dracon ja Blaisen lopettamaan.
"DRACO! Lopeta! Tuhoat koko oleskeluhuoneen!"
"TURPA KIINNI, NOTT!" kuului lähes joka kerta vastaukseksi Dracolta.
"ÄLÄ HUUDA HÄNELLE, JOHAN SANOIN!" Se oli Blaise. Hän karjui Dracolle, vetäen itsekin sauvansa esiin.
"SEKTUMSEMPRA!"
Loitsu lähti kummankin sauvasta yhtäaikaa. Draco onnistui väistämään loitsun - se vain hipaisi hänen platinanvaaleita hiuksiaan - mutta Blaiselle kävi huonommin. Loitsu rämähti suoraan hänen vasempaan käteensä, ja kuului kamala karjaisu. Ja muutaman sekunnin päästä lattialla näkyikin Blaise irvistellen, ja pidellen vasemman kätensä olkavartta.
"Blaise!" Theodore huudahti lähes kauhuissaan. Blaise vaikeroi.
"Älä ikinä - IKINÄ - hauku minun tyttöystävääni", murisi Draco, astellen pois paikalta, ulos käytävälle.
Toiset Luihuiset tuijottivat hiljaisina Dracon perään. Sitten kuului ulvahdus, ja kaikki lähtivät rynnimään ulos oleskeluhuoneesta - kaikki tahtoivat alibin tapahtuneesta.
"Blaise?" Theodore kuiskasi hiukan huolestuneena, polvistuen ystävänsä vierelle. Blaise irvisti tuskasta.
"Älä siinä kuiski, hae jotain! Mäkimieramiuutetta vaikka!" Blaise ulvahti. Theodore hätkähti, mutta nousi kuitenkin nopeasti seisomaan.
"Odota siinä, älä mene minnekään", nuorukainen sanoi ja pinkaisi makuusaleihin päin.
"Ihan kuin tästä johonkin pääsisin", Blaise mutisi vaikeroiden. Tummaihoinen nuorukainen piteli kättään yhä irvistellen. Polte ja kipu olivat kamalia. Kipu tuntui olkapäästä kyynärpäähän, ja välillä se säteili aina sormiin asti. Lisäksi vielä tuntui, kuin koko käsi olisi ollut tulessa. Hyvä yhdistelmä.
Kuitenkin melko pian Theodore saapui portaikosta, kädessään pieni pullo mäkimieramiuutetta.
"Vihdoin", Blaise vaikeroi tuskaisena irvistellen. Theodore polvistui vähän väliä tuskasta ulvahtelevan Blaisen viereen, ja avasi mäkimieramipullon tummanpuhuvan korkin.
"Tämä sitten sattuu", Theodore varoitti ystävälleen, ja asetti pullon suun tuon haavalle.
"Ihan kuin en tietäi... AUUU!" Blaise kiljaisi kivusta, kun Theodore tiputti ensimmäisen tipan haavalle.
"Sanoin että se kirvelee", Theodore totesi, suupielet ylöspäin nykien.
"Älä naura, laita lisää sitä litkua!" Blaise kiljaisi irvistäen, osittain tuskasta, osittain ärtymyksestä Theodorea kohtaan. Mitään sanomatta Theodore asetti pullon suun uudelleen jo hiljalleen arpeutuvan haavan päälle. Theodoren kasvoilla kareili jatkuvasti huvittunut hymy, jota tuo kuitenkin yritti parhaansa mukaan peitellä.
Oli hetken hiljaista, kun Blaise puri huultaan, ettei huutaisi, ja Theodore tipautteli muutaman sekunnin välein tippoja haavaan. Haava alkoi näyttää jo paremmalta - se vuoti enää vain hiukan verta, ja reunat sihisivät alkaen kiinnittyä toisiinsa, arpeutuen.
"Noin. Sinut täytyy nyt viedä sairaalasiipeen", Theodore sanoi kierittäessään mäkimieramiuutepullon korkkia takaisin paikalleen.
Blaise nousi varovasti istumaan, katsoen kulmat kurtussa Theodorea.
"Miksi ihmeessä?"
"Se ei ole vielä kunnossa. Vuotaa vielä vähän", Theodore ilmoitti tyynesti, nousten seisomaan. Blaise vilkaisi vasenta kättään ja irvisti inhosta - se ei todellakaan ollut kaunis näky. Haavasta vuoti silloin tällöin muutama tippa verta, jotka valuivat kyynärpäähän, ja tippuivat siitä jo valmiiksi veriselle matolle. Haavan reunat olivat inhottavan kellertävät, mutta niistä kuitenkin näki jo pientä arpeutumista.
"Hmm, taidat olla oikeassa", Blaise myönsi ja nousi seisomaan. Herra huojui hetken paikalleen, ennen kuin tarrasi vasemmalla - ja kipeällä - kädellään sohvan käsinojaan. Sen ansiosta Blaise parkaisi kovaäänisesti, saaden Theodoren käännähtämään nopeasti ympäri huolestunut ilme kasvoillaan. Blaise päästi vaistomaisesti irti käsinojasta, jättäen painonsa hyytelöiltä tuntuvien jalkojen varaan. Sekään ei ollut kovin hyvä idea, sillä tuo olisi rämähtänyt lattialle pitkin pituuttaan, ellei Theodore olisi juuri ajoissa syöksynyt pitämään häntä pystyssä.
"K-kiitos", Blaise mutisi, ottaen tukea oikealla kädellään pöydästä. Herran naama oli punertunut hiukan.
Theodore vetäisi nopeasti kätensä irti ystävänsä vyötäröltä, itsekin punastuen korviaan myöten.
"M-mennäänkö?" Theodore kysyi punaisena katsellen kenkiensä kiiltäviä kärkiä. "Pystytkö kävelemään?"
Blaise rykäisi, ja nyökkäsi.
"Enköhän", herra vastasi, ja irrotti varovasti kätensä pöydästä. Enää Blaise ei huojunut kovin pahasti, joten otti yhden askeleen eteenpäin. Hän ei horjunut juurikaan, joten tökkäsi Theodorea olkapäähän merkiksi lähtemisestä. Theodore lähti seuraamaan hitain askelin Blaisen perässä, katse kengänkärjissä.
Blaise oli paikattavana Sairaalasiivessä, ja Theodore istui penkillä, Suurta salia vastapäätä. Herra tuijotti lasittunein silmin käytävällä virtaavaa ihmismassaa, miettien Blaisea ja heidän kosketustaan oleskeluhuoneessa.
Se oli ollut erilainen kuin useimmat - ne kaikki tökkäykset, tyrkkäykset, mottaamiset. Kaikki olivat erilaisia. Tämä kosketus oli saanut Theodoren vatsassa kihelmöimään, hengityksen ja sydämen lähes pysähtymään. Se oli ollut... taianomaista. Se oli saanut Theodoren ajattelemaan mitä mieltä tuo oikeasti oli Blaisesta. Olisivatko kosketuksen aikaansaamat tuntemukset olleet viesti pitkään tukahdutetusta ihastuksesta? Oliko se ollut muistutus siitä, mitä Theodore tunsi Blaisea kohtaan vielä vuosi sitten?
Vuosi sitten pelkkä Blaiselta saatu katse oli ollut Theodorelle aarre, jota tuo oli vaalinut monta viikkoa. Jokainen kosketus, joka oli Blaiselta suotu, oli kuin lämmin kulaus kermakaljaa kurkusta suoraan sydämeen. Vuosi sitten saatu torjunta... Se oli saanut Theodoren tukahduttamaan tunteensa. Theodore oli yllättänyt Blaisen suutelemasta Daphne Greengrass'ia. Siihen oli loppunut - tai ainakin tukahdutettu - Theodoren ihastus Blaisea kohtaan.
"Heippa." Theodore hätkähti yhtäkkistä hänelle osoitettua tervehdystä, ja käänsi päänsä äänen suuntaan.
"Ai, moi", Theodore tervehti juuri sairaalasiivestä tullutta Blaisea, jonka käsi oli nyt kantositeessä. Theodore väänsi kasvoilleen jonkinlaisen hymyn.
"Kauanko joudut pitämään kantosidettä?"
"Muutaman päivän. Liian kauan, en pääse hetkeen kostamaan Malfoylle." Blaise istahti penkille Theodoren viereen. Theodore naurahti.
"Voin kostaa puolestasi. Mutta jos minulle käy jotain..." Loppu oli merkityksellisempi kuin mitkään sanat. Blaise vain naurahti vastaukseksi.
Ystävykset olivat melko pitkään hiljaa, katsellen oppilasmassaa, joka tallusti Suureen saliin ja sieltä ulos. Hiljaisuus tuntui painostavalta, eikä se ollut sellaista hiljaisuutta, joka heidän välillään yleensä vallitsi. Tämä oli erilaista. Kuin... Kuin se yrittäisi viestittää jotakin. Jotakin tärkeää.
"Theo?" Blaisen ääni halkoi heidän välistään hiljaisuutta, saaden Theodoren kääntämään päänsä nopeasti hänen suuntaansa.
"Niin?" Theodore kysyi.
"Minä -" Blaise epäröi, katsellen Suuren salin koristeellisia ovia.
"Kuule, Blaise", Theodore keskeytti. "Minusta tuntuu, että -"
"Hei, älä keskeytä."
"Asiani on tärkeä!"
"Niin minunkin, ääliö!"
"Kuuntele nyt, Blaise! Minä -"
"Minä aloitin ensin!"
"Ihan sama, aloititko ensin, minun asiani on varmasti tuhat kertaa tärkeämpi, senkin aivoton apina!"
"Aivoton apina?! Kuules nyt -"
"ÄLÄ VIITSI BLAISE, KUUNTELE NYT!"
"En kuuntele, jos en saa itse ensin puhua."
"Blaise, älä viitsi olla lapsellinen."
"Olen lapsellinen, jos haluan. Sitä paitsi, itse olet lapsellinen."
"Ihmettelen miksi edes rakastuin sinuun..."
Blaise avasi suunsa sanoakseen vastaan, mutta leuat jähmettyivät yhtäkkiä, Blaisen tajuttua Theodoren sanat. Tuli hiljaista. Theodore tuijotti lattiaa punaisena, ja Blaise tuijotti Theodorea suu auki.
"R-rakast.. Rakastu - Raks... Rakastuit?" Blaise änkytti, saaden lopulta sen yhden, niin helpon, mutta samalla myös niin vaikean, sanan suustaan. Theodore pysyi hiljaa, pitäen katseensa visusti lattiassa - nuorukaisen kasvot oli käännetty lattiaan, noloina ja punaisina.
"Theo?" Blaise mutisi hiljaa, katsellen lämpimästi nuorta miestä vierellään.
"Tiedän, se on ihan typerää, mutta en voi mitään sille, että olen... No, niin, homo", Theodore sepusti hiljaa, katsellen punaisena likaista lattiaa. Vähän väliä herran katse vilkaisi Blaisen suklaanruskeita silmiä, mutta aina lähes samantien se palasi lattian rakoihin.
"Theo, katso minua", Blaise vaati totisena. Theodore nosti vastentahtoisesti katseensa lattiasta tummaihoisen ystävänsä kasvoihin, jotka olivat lempeät - jota Theodore ei todellakaan osannut odottaa.
"Vieläkö sinä rakastat minua?" Blaise kysyi hiljaa Theodorelta, jopa hymyillen pienesti. Theodore uskoi hymyn olevan huvittunutta hymyä - Blaise pilaili varmasti hänen kustannuksellaan, siispä nuorukainen pysyi hiljaa.
"Theo?"
"En kommentoi."
"Onko tuo kyllä?"
"En kommentoi."
"Theoo..."
"En kommentoi."
"THEODORE NOTT!" Blaisen ääni jylisi lähes tyhjässä aluassa, ja kaikki vähätkin oppilaat, jotka siellä vaelsivat, kääntyivät katsomaan.
"Blaise, hiljempaa..." Theodore piipitti katsellen varuillaan oppilaita, jotka nyt tuijottivat heitä epäilevästi.
"EN OLE HILJEMPAA, ELLET VASTAA KYSYMYKSEENI", Blaise julisti edelleen erittäin kovaan ääneen.
"HYVÄ ON. Hyvä on..." Theodore katseli mustien kenkiensä kärkiä. "Kai minä... Vielä vähän."
Blaise ei ollut uskoa korviaan. Theodore tosiaan rakasti häntä. Ihan tosissaan, niin kuin Blaise oli joskus rakastanut Daphnea. Niin kuin Draco rakasti Hermionea. Niin kuin... Blaise rakasti Theodorea.
"Theo?" Blaise sanoi hiljaa. Theodore yllättyi äänensävyä, nostaen katseensa lattiasta. Herra kohtasi toisen hellän katseen, toinen kulma aavistuksen koholla.
"Theo." Blaise hymyili lempeästi, ja sipaisi Theodoren poskea, kirvoittaen tuolta 'oletko-tullut-hulluksi' - tyylisen katseen.
"Blaise, oletko ihan kunnossa?" Theodore kysyi kulmat koholla, katsellen ystäväänsä kuin ällistyneenä. Blaise hymyili edelleen, lähes idioottimaisen hellästi.
"Blaisee...?"
Blaise pysyi hiljaa, punniten asioita mielessään. Kuinka hän ilmaisisi rakkautensa sillä tavoin, ettei Theodore säikähtäisi ja juoksisi pakoon? Ehkä rakkausserenadi pojan ikkunan alla? Ei, silloin hän vasta karkuun juoksisiki. Ehkä rakkauskirje nimettömänä? Ei, se olisi outoa ja vanhanaikaista. Ehkäpä... Suudelma?
Enempiä ajattelematta nuorukainen sulki silmänsä, ja painoi huulensa Theodoren huulille. Toinen käsi ajautui ottamaan kiinni kalpeamman luihuisen kädestä, ja toinen jäi lepäämään syliin, kantositeessä kun oli.
Theodore istui Suuressa salissa, mutustellen aamupalaa, hymy huulillaan. Eilinen oli ollut paras päivä koko herran lyhyessä elämässä. Se päivä oli ollut se päivä, jolloin hän oli vihdoin saanut Blaise Zabinilta suudelman. Ja se suudelma oli ollut henkeäsalpaavan täydellinen.
Se oli ollut täysi shokki Theodorelle. Hän oli aivan varma, että Blaise vain pilaili hänen kustannuksellaan, mutta edes Blaise ei menisi niin pitkälle, että suutelisi jotakuta ilman minkäänlaisia tunteita.
Blaise oli vain virnuillut idioottimaisesti - ilmeisesti hän oli ollut jollakin tapaa helpottunut - ja sitten yhtäkkiä vain suudellut.
Se suudelma. Se sai vieläkin kylmät väreet kulkemaan Theodoren selkäytimessä. Se sai vieläkin huulet kihelmöimään, kuin Blaisen huulet olisivat edelleen painettuina niitä vasten. Se teki vieläkin Theodoren olon lämpimäksi. Vieläkin se tuntui koko ruumiissa. Vieläkin se oli täydellistä.
Mutta eihän Theodore mitään saanut odottaa. Saattoihan se olla jonkinlaisten lääkkeiden jälkeisiä hourailuja, tai sitten Blaise oli ollut muuten vain sekaisin.
"Huomenta." Hiljainen ääni hätkähdytti Theodoren ajatuksistaan, ja saaden hänet nostamaan katseensa täydestä lautasesta komeisiin kasvoihin, jotka katsoivat häntä hänen vieressään. Blaise oli tullut syömään aamiaista kantositeensä kanssa.
Blaisen huulilla näkyi hymy, kun tuo istahti Theodoren viereen penkille, ja sujautti samantien sormensa Theodoren sormien lomaan, saaden Theodoren punastumaan lievästi. Blaise naurahti, tapittaen Theodorea suklaanruskeilla silmillään.
Hetken Theodore katsoi Blaisea takaisin, mutta pian nuori luihuinen kuitenkin käänsi katseensa lautaselleen, onnellinen hymy huulillaan.
Hän ei sittenkään ollut kuvitellut tätä kaikkea. Blaise ei ollut ollut lääkehuuruissa, tai sekaisin. Blaise todella rakasti Theodorea, sydämensä pohjasta. Ja se oli tärkeää Theodorelle, sillä hänkin rakasti Blaisea. Sydämensä pohjasta.
