Nimi: Ystävän vuoksi
Kirjoittaja: Shiba
Genre: Drama(?)
Ikäraja: K-11
//zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajojaParitus: Lievä/tulkinnanvarainen Sirius/Remus
Summary: Kun yksi kirous osuisi ja vähentäisi yhden kuolonsyöjän, kymmenen avada kedavraa lähtisi kohti. Warnings: no taistelu ja hieman verta.
A/N: Ensimmäinen ficcini, ensimmäinen ficcini finiin ja ensimmäisenä tietysti Sirius/Remusta. Rakentavaa otan mieluusti vastaan, jotta muistaa sitten lähitulevaisuudessa
Guadaloupe jätti näkyviin vain yhden ikärajan, kuten säännöissä sanotaan.Sinun vuoksesiKalkaroksen keksimä, vahingoittava ja tietyissä tapauksissa jopa tappava kirous lähti kohti Siriusta.
- Sirius, pois edestä! Remus huusi, mutta ennenkuin Sirius kerkesi edes harkita kilpiloitsua, Remus seisoi hänen edessään, ottaen kirouksen itseään vasten. Hän kaatui tajuttomana, verta vuotavana maahan. Kuolonsyöjät näyttivät saaneen tarpeekseen tästä. He nauroivat, mielipuolinen virne paistoi naamion takaa. Toisten kärsiminen oli sitä, mistä kuolonsyöjät saivat oman voimansa. He kääntyivät, osa varmistamassa ettei Sirius yrittäisi enää mitään. Mutta edes Sirius, raivonsa kanssa, ei olisi niin tyhmä että yrittäisi jotain yksin montaa kuolonsyöjää vastaan. Kun yksi kirous osuisi ja vähentäisi yhden kuolonsyöjän, kymmenen avada kedavraa lähtisi kohti. Vaikka heillä olisi ollut mahdollisuudet tappaa Sirius nopeasti ja helposti, he eivät tehneet sitä. Oliko toisen tuska ja suru miellyttävämpää katsella kuin liikkumaton ruumis, joka ei enää koskaan tekisi mitään? Ilmeisesti.
Kuolonsyöjät kaikkoontuivat paikalta yksi toisensa jälkeen. Sirius nosti Remuksen varovasti ja ilmiinnytti heidät Feeniksin killan päämajaan. Paikalla ei ollut ketään. Remus heräsi, näytti hämmentyneen, että taistelukenttä vaihtui rauhalliseksi eteiseksi.
- Ei ihan paras mahdollinen taistelu, Remus kuiskasi voimattomasti ja lähti ontumaan kohti olohuonetta käsi Siriuksen harteilla. Remuksen kaavun toinen hiha oli veressä ja rispaantunut.
- No ei. Katso nyt itseäsi! Miksi ihmeessä teit sen? Sirius kysyi. Hän oli ärtynyt, muttei voinut kumminkaan olla vihainen. Ei tässä tilanteessa.
- Sinun vuoksesi.
- No kai nyt minäkin yhden sektumsempran kestän! Sirius melkein huusi. Remus huokaisi syvään ja kävi istumaan sohvalle. Sirius haki sidetarpeita.
- Annahan se käsi tänne. Remus ojensi varovasti tärisevän kätensä ja kääri kaavun hihan. Käsi oli täynnä syviä, verisiä haavoja. Haavoista pulppusi edelleen verta, käsivarsi värjäytyi hiljalleen tumman punaiseksi. Sirius katsoi kättä ja sitoi sen varovasti. Hän puhdisti loput Remuksen haavat, silitti tämän hiuksia ja hymyili varovasti. Remus hymyili takaisin ja halasi Siriusta, varoen vasenta, kipeää kättään.
- Nuku nyt, Sirius kuiskasi ja silitti vielä Remuksen hiuksia. Ilman vastausta, Remus kävi makuulleen sohvalle, katsoi huoneen ainoana valona toimivaa takkatulta ja nukahti rauhalliseen uneen.
_____
A/N 2: Eli siis kommenttia otan mieluusti vastaan 
