Kirjoittaja: Rosena
Ikäraja: K-11
(Paritus: Jason/Gloria)
Genre: draama
Yhteenveto: Jasonilla ei oikein onnista suhde-elämässä.
Disclamer: hahmot ovat kaikki minun, samoin kuin tarinakin. Inspiraatio kuitenkin juontui feissarimokista.
A/N: Spinoff-oneshotti minun ja kaverin (Chyilly, jos ihmettelette samankaltaisuutta A/N:ssä) kahdenkeskeisestä roolipelistä. Ja sanottakoon myös, että alunperin kirjoitettu (Pohjois-Karjalan) murteella, jota kuitenkin tänne muokkailin hieman enemmän kirjakielelle. Kielioppivirheitä sieltä löytyy mm. joidenkin pilkkujen kohdalla (esim ja-sanan edestä), mutta ne ovat tarkoituksellisia. Saa niistä silti huomauttaa, samoin kuin lauserakenteista. :D ja törkeästi idean tähän sain feissamokista siitä yhdestä legendaarisesta "vertasit just parisuhdetta paskalla käymiseen" (kukapa olisi arvanut? :0 ).
Shit happens
Ja taas yksi vesittynyt suhde, yllättäen. Mitenkä pitkään me edes oltiin Glorian kanssa yhdessä? Pari viikkoa, vai? Todella vähän aikaa kuitenkin, ja siitäkin ensimmäinen viikko oli vaan ollut täydellinen. Ei minkäänlaisia ennakko-odotuksia, seksi oli loistavaa eikä Gloria tarraantunut. Mä oikeasti luulinkin, että suhde tällä kertaa kestäisi – että se ei olisi samanlainen muija kuin ne muutkin. Ilmeisesti se oli vain sitten pitänyt päällä jonkin sortin esitystä, koska toisella seurusteluviikolla se sama vanha rumba alkoi. ”Mikset sä soittanut mulle” ”sun olisi pitänyt ilmoittaa mulle ennen kuin lähdet baariin” ”miksen mä voinut tulla mukaan” ”nähtäisiinkö huomenna” ”toin tänne oman hammasharjan” jne…. Turhauttavaa, siis oikeasti – naiset! Mikä niitä vaivaa? Eikö oikeasti voi missään suhteessa saada omaa rauhaa ja aikaa, varsinkin kun ollaan vielä siinä seurustelun alkuvaiheessa? Ei tässä heti olla ostamassa sormuksia, astelemassa alttarille ja hankkimassa lapsia, jumalauta sentään..
Ja miksei kukaan voi tajuta sitä, että en jaksa sellaisia takertuvia tyttöystäviä. Andykin tuli tänään, heti kun oli mun tuoreesta sinkkuudesta Facebookista lukenut, kyselemään että mitäs helvettiä. Kuulemma multa löytyy kuukauden ajalta viisi kuusi seitsemän parisuhdetilanteen vaihtumista seinältä. Siinäpähän löytyy, sanoin minä, mutta ei. Sitten se Pyhä Jeesus alkaa jeesustella ja valistaa holtittomasta käyttäytymisestä, kaikkea ei pitäisi edes päivittää Facebookkiin, pitäisi opetella ymmärtämään naisia.. Hohhoijaa. Sen enempää en edes kuunnellut, vaan se nalkutus tuli samalla vauhdilla toisesta korvasta ulos, ennen kun se antoi mullekin puheenvuoroa.
Meidän keskustelu taisi mennä jotenkin näin..
”Mitä väliä sillä on, jos mun seurustelutausta selviääkin Facebookista parilla klikkauksella? Ainakaan mä en esitä olevani mitään muuta, vaan kaikki tietää ettei ne mun suhteet yleensä kestä vitun pitkään.”
”Mutta onko sellainen rehellisen miehen maine sitte muka parempi, kuin sellainen että ne suhteet vaan ei kestä? Ja varmasti muutkin kun minä katsoo, että yrittääpä tuo Jason olla olevinaan niin naistenmies.”
”Turpa kiinni kun et tiedä mistään mitään. Mikset mene valittamaan niille, jotka päivittää koko ajan turhia tilapäivityksiä, jotka ei kiinnosta ketään? Kyllä mäkin voisin ruveta ilmoittamaan Facebookissa joka kerta kun menen paskalle. Mutta en, mä ilmoitan vaan seurustelut ja erot.”
Tässä vaiheessa Andy oli hetken hiljaa, ennen kuin avasi taas sen jeesustelevan leipäläpensä. Jos sen murtaisi, niin siitäpä riittäisi leipää kaikelle kansalle. Ihan niin kuin siinä jossain raamatunkin tarinassa.
”…. Vertasit just parisuhdetta paskalla käymiseen, rakas pikkuveli.”
”No entä sitten? Ei ne paljoa toisistaan eroa. Samaa paskaa ne molemmat sisältää.”
Sen jälkeen herra Jeesus jättikin mut vihdoin rauhaan, painui vaan omaan huoneeseensa jupisten jotakin myöhäisestä kehityksestä ja jumahtaneesta murrosiästä. No voi hellanlettas ja tuutilullaa. Mikä mies.. Kai sen nyt oli helppo tuollaisia sanoa, kun ei ole pahemmin seurustellut – pysytellyt vaan yhdenyönhommissa ja ne muutamat oikeat suhteetkin kestänyt useampia kuukausia. En mäkään sille mitään voinut, että löydän joka kerta just ne tarrautuvat, mielipuoliset, hoitoon kuuluvat likat. Niitä kyllä sopi verratakin paskalla käymiseen – oli se seksi sitten miten hyvää tahansa. Mutta Andylle en ikinä myöntäisi, miten oikeaan se olikaan osunut. Ei se Jeesuskaan saanut kiitosta teoistaan, kärsikööt isovelikin loistavuutensa puolesta.
Vittu – vai pitäisikö osuvammin sanoa että paska.
