Kirjoittaja: little_angel
Ikäraja: K-11
Fandom: Karin [chibi vampire]
Paritus: Ren/ little_angel
Genre: PWP, het, fluff, triplaraapale
Varoitukset: Nope
Disclaimer: Yuna Kagesaki omistaa Karinin maailman, itse omistan vain juonen
A/N: Hetken mielijohteesta syntynyt ja en törmännyt tähän fandomiin ollenkaan selatessani ulkoavaruutta ja toista ulottuvuutta. Osallistuu En minä mutta kun ne muut. Ja minäkin –haasteeseen.
***
Sopiiko tapaaminen vakiopaikan edessä tänään kuudelta? Odotan siellä, rakkaudella Ren
Katsoin viestiä vielä hetken, ennen kuin suljin puhelimeni ja työnsin sen farkkujeni taskuun. Kuudelta. Kello on nyt puoli viisi.
Kävelin hiljakseen ruuhkaista katua pitkin hotellille jonka oven edessä Ren oli sanonut odottavansa. Vilkaisin kelloa joka kertoi, että olen vähän turhankin aikaisessa. Tyypillistä.
Vatsanpohjaani nipisteli jännityksestä kun arvuuttelin, mitä Ren tekisi tänään. Edelliset kerrat olivat olleet taivaallisia ja leijuin seitsemännessä taivaassa useita tunteja. Minä rakastan sitä miestä. Rakastan turkooseja hiuksia, kellertäviä silmiä ja kapeita kasvoja joilla oli villi ilme aina kun hän näkee minut.
”Ja minä kun luulin olevani aikaisessa”, kuului edestäni. Ren oli myös tullut ajoissa. Hänen kasvoillaan oli jähmeä ilme, mutta toinen suupieli oli hieman kohonnut. Hymyilin iloisesti ja suikkasin nopean suukon hänen huulilleen. ”Pinttynyt tapa.” Ren naurahti ja ohjasi minut sisään hotelliin käsi selälläni kuin ohjatakseen minua oikeaan suuntaan.
Astun saamaamme huoneeseen: samanlainen kuin edellisetkin. Vaaleat seinät, pieni kylpyhuone ja makuuhuone jossa oli komea parisänky. Siellä täällä pieniä koriste-esineitä jotka yrittivät lisätä viihtyvyyttä. Mutta mitä sitä niitä katselemaan kun on maailman komeimman miehen seurassa ja massiivinen sänky vaatii tulla testatuksi.
Pian tunnen pehmeät, mutta viileähköt kädet hartioillani josta ne lähtivät liukumaan kylkiäni pitkin aiheuttaen kylmiä väreitä, jotka juoksivat pitkin selkäpiitäni. ”Ang…”, Ren kuiskasi ennen kuin tunsin kosteat huulet kaulallani. Ynähtelin tyytyväisenä. Se vain yksinkertaisesti tuntui niin hyvälle. Ennen kuin huomasinkaan, oli Ren upottanut hampaansa vaaleaan kaulaani.
Heräsin ihanassa, lämpimässä vuoteessa. Karhea lakana kutitti paljasta ihoani ja auringon ensisäteet osuivat suoraan silmiini verhojen raosta. ”Ren, se oli – ” Käänsin päätäni ja tunsin valtavan pettymyksen ja raivon hyökyvän ylitseni. Tunsin kyynelien valuvan poskillani vuolaina. Se sika!
Aikani itkettyäni, puin päälleni ja lähdin silmät punoittaen kotiin. Tunsin itseni hylätyksi, arvottomaksi. Se kai oli Renillä ollut mielessä: ”Käytän tätä leluna kunnes kyllästyn.”
Kotona heittäydyin vain sohvalle ja avasin television. En jaksa enää.
