Title: Kaksi viivaa, yksi poikkitie
Author: Zacharias
Rating: Sallittu
Fandom: GLEE
Pairing: Finn/Kurt/Blaine
Warnings:
spoilaa Gleen 3. tuotantokauttaA/N: Ah, saatiin viimein kolmoskausi pyörimään. Ja anteeksi nyt vain kaikille, mutta rakasta Gleen OTP:tani Finn/Kurtia oli selkeästi rivien välistä nähtävissä. Nimittäin hetki, jolloin Blaine siirtyy McKinleyhin ja Finn katselee merkittävällä ilmeellä siihen suuntaan vain tukee lisää omaa fanoniani. Noh, joka tapauksessa. Tässä on siis kolmannen kauden ensimmäisen jakson inspiroima palanen, toivottavasti tykkäätte (:
Kaksi viivaa, yksi poikkitie
Nauraa, nauraa, nauraa. Finn kuuntelee miten se saartaa hänet hiljalleen. Nauraa, huutaa, lyö kannustavasti olalle, Kurtin olalle. Eikä edes huomaa, että Finn istuu olohuoneen sohvalla katsomassa kaihoisasti oviaukkoon. Ja se nauru särkee korviin. Ei Finn halua kuunnella jotain, joka tunnetaan täydellisyytenä. Ei halua kuunnella jotain, joka kutsuu Kurtia omakseen.
Finn ei suostu päästämään irti, vaan lukittautuu mielensä sisälle. Tunti päivässä, kaksi valhetta. Aamulla herätessään lupaa unohtavansa, illalla ennen nukahtamistaan vannoo ettei huomenna enää muista. Ja siinä välillä on aika, jolloin Finn ei tiedä mitä tekisi.
Nauraa, nauraa, nauraa. Kurt kuuntelee heliseviä säveliä ja hymyilee jokaisen mukana aina hiukan enemmän. Ja jos hän kääntäisi päänsä, hän näkisi miten Finn huutaa kivusta teennäisen hymynsä takana. Mutta hän tuntee vain kosketuksen olallaan ja kuiskauksen korvassaan. Ei Kurtin silmät löydä enää, eivät edes muista nimeä. Finn ei koskaan kuulunut hänelle.
Kurt päästää irti ja tarttuu ojentuneeseen käteen. Juoksee pois talosta, heidän talostaan. Jättää Finn Hudsonin taaksensa ja vannoo kolmesti toisen nimeä. Istuu iltaisin vieressä sen, joka hautaa katseensa jalkoihin jokaisella kerralla. Kurt ei huomaa, ei tänäänkään.
Ja kun Finn näkee Blaine Andersonin siellä, mikä aina hänen ja Kurtin paikkana tunnettiin, hänen sydämensä lyö kaksi ylilyöntiä. Yhden sille, että Kurt unohti. Ja yhden sille, että Finn yhä muistaa.