Nimi: Kumiveneromanssi ja Tandem-moottoripyörä
Kirjoittaja: onkonälkä
Genre: Adventure/snog/humour(yrittää olla)
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco
Tiivistelmä: Se alkoi vedosta ja loppui kaikkoontumiseen
A/N: Osallistuu inhokkiparitus-haasteeseen ja matkailuhaasteeseen, sekä FF50 sanalla "Viholliset"
Kumiveneromanssi ja Tandem-moottoripyörä
Harry nojasi pienen kumiveneen reunaan ja katseli auringonvaloa, joka heijastui veden pinnasta. Oli Dracon vuoro soutaa, ja Harryn levätä. Heillä oli takanaan jo kolmen päivän matka, ja jäljellä olisi ainakin neljä päivää. He olivat soutaneet vuorotellen, vaihtaen puolen tunnin välein soutajaa. Kumiveneen moottori oli hajonnut edellisenä päivänä, pidentäen matkaa ainakin kolmella päivällä. Miksi he olivat veneessä? He olivat lyöneet vetoa Crabben, Goylen ja Ronin kanssa. He jakautuivat ryhmiksi, Harry ja Draco vastaan Crabbe, Goyle ja Ron. Se joukkue voittaa, joka ensimmäisenä astuu Espanjan rannalle, tarkalleen sovittuun kohtaan. Miksi jakaantuminen oli tehty kaikkia epämiellyttävimmällä tavalla? Draco ei suostunut Crabben ja Goylen ideaan lentää kuumailmapallolla, ja Ron ei tahtonut matkustaa veneellä merisairauden pelossa. Siispä Harry matkusti Dracon kanssa, ja Ron Crabben ja Goylen kanssa.
Hermione oli laskenut Harrylle ja Dracolle tarkan ajan jossa he ehtisivät Espanjaan. Moottorin hajotessa he arvelivat ajan pitenevän kolmisen päivää ja olivat miltei luovuttaneet kun kuulivat, että Ronin, Crabben ja Goylen kuumailmapallo oli pudonnut Belgiassa Crabben ja Goylen painon takia, ja he olivat jatkaneet matkaa tandem-moottoripyörällä ja sivuvaunulla.
Tuli Harryn vuoro soutaa. Jo valmiiksi rakoilla olevat kädet kipeytyivät hetkessä, ja hän päästi irti airoista. Draco katsoi Harryn käsiä aivan kuin säälien (jos Harry ei olisi tiennyt Dracon vihaavan häntä, hän olisi jopa uskonut sääliin) ja taikoi niihin parantavan loitsun. Tämän täytyi olla silkkaa voitonhimoa. Ei Draco muuten olisi Harrya parantanut, korkeintaan pahentanut tämän kipuja. Ällistyneenä Harry kokeili kättään, ei tuntunut jomotusta, joten hän tarttui taas airoihin. Hän tuntui saaneen Dracon taiasta lisää voimaa ja souti rivakammin kuin koskaan. Aallot välkkyivät ja kalat pomppivat yhä kirkkaammassa vedessä. He olivat varmasti edenneet monta kilometriä, vaikka aikaa ei ollut kulunut juurikaan, eikä Harryn käsiä vieläkään kirvellyt tuskasta. Aivan hetken kuluttua Draco huomautti oman vuoronsa alkavan, mutta ensimmäistä kertaa koskaan Harry tunsi olevansa pojan ystävä, ja jatkoi vielä hetken. Hän ei tiennyt loitsua jota Draco oli käyttänyt hänen käsiinsä, ja ylpeyttään poika ei suostunut sitä hänelle kertomaan. Vasta kun ilta alkoi pimentyä, suostui Harry luovuttamaan airot Dracolle joka inahteli kivusta soutaessaan, ja viimein suostui kertomaan Harrylle loitsun jolla parantaa rakot.
Samaan aikaan Pohjois-Ranskassa…
Ron istui etummaisella paikalla tandem-moottoripyörän päällä. Crabbe röhnötti sivuvaunussa hänen vieressään ja kuorsasi kuudetta tuntia putkeen. Jo neljännen kerran Ron yritti kirota pojan ja jo neljännen kerran Goyle esti yrityksen. Crabbe oli nukkunut lähes siitä asti, kun he lainasivat moottoripyörän vanhalta mieheltä Belgiassa. He eivät ikinä ehtisi tätä tahtia Espanjaan ennen Harrya ja Dracoa. Toki he voisivat hiukan fuskata ja ilmiintyä, jos Crabbe ja Goyle osaisivat. Ja koska he eivät osanneet, ainoa taikakeino jota he pystyivät käyttämään, oli bensan lisäys tankkiin ja hienoinen lisäys vauhtiin.
Takaisin avomerelle…
Harry oli nukahtanut Dracon soutaessa, ja kun hän heräsi, alkoivat ensimmäiset auringonsäteet jo
nousta valaisemaan taivasta ja turkoosina hohtavaa avomerta. Kello ei ollut aamuneljää enempää,
mutta silti oli jo kirkasta. Harry nappasi airot Dracolta, antaen samalla mahdollisuuden nukkua,
mutta poika ei nukkunut. Hän katseli Harrya kun tämä souti, ja kiusaantuneena Harry yritti pitää
katseensa ulapassa. Vähän väliä tämän katse kuitenkin harhautui Dracoon, joka tuntui unohtuneen
siihen katselemaan Harrya. Ja se katse oli niin läpitunkeva, ettei se voinut olla vain puolihuolimaton lagaus. Tuntui kuin Draco olisi riisunut Harrya katseellaan. Harry rykäisi miltei kuulumattomasti, ja hetken kuluttua uudelleen kuuluvammin. Poika jatkoi tuijotustaan. Nyt Harry alkoi jo ihmetellä. Miksi hänen vihollisensa tuijotti häntä niin.. Haaveksuvasti?
”Mitä tuijotat?” Harry sai viimein kysyttyä ja vetäisi Dracon pois unelmistaan. Hän räpytteli hetken silmiään, jotka olivat pysyneet auki epäluonnollisen kauan ja lopulta punastui hentoisesti kääntäen katseensa pois. Harry ei koskaan ollut nähnyt Dracon punastuvan ja ihmetteli tätä miltei huomaamatonta reaktiota suuresti. Draco käänsi selkänsä Harrylle ja ainakin esitti nukkuvansa.
Ranskassa Ron oli viimein päässyt itse lepäämään. Olisi ihme, jos he eivät päätyisi törmäämään seinään tai putoamaan ojaan, sillä Crabbe ohjasi nyt, mutta Ron oli liian väsynyt ajamaan. Hän oli jo miltei törmännyt koiraansa ulkoiluttavaan ranskalaisjästiin, kolmeen lampputolppaan ja puhelinkioskiin, joten olikin jo aika päästä nukkumaan. Uni tuli saman tien, mutta katkesi vain hetkeltä tuntuneen ajan kuluttua, kun Crabbe ajoi nostosillalta jokeen. Ron oli jo syytämässä kaikkia tuntemiaan kirouksia, manauksia ja herjoja Crabben niskaan, kun jästipoliisit saapuivat. Ron nappasi Crabben ja Goylen olkapäistä kiinni ja käytti kaiken keskittymiskykynsä pääsemään Ranskan etelärajalle. Valitettavasti Crabbe ja Goyle olivat vastentahtoisia ilmiintymään, joten he halkeentuivat. Tai no, Crabbelta katkesi kynsi, joka saattoi katketa myös heidän tömähtäessään maahan, ja Goyle vakavasti väitti että häneltä oli jäänyt yksi kylkiluu jälkeen.
”Sen huomaisi kyllä, jos oikeasti olisi” Ron murahti ja kääntyi etsimään sopivaa kulkuvälinettä loppumatkan ajaksi.
Harry souti veneen pieneen satamaan lähellä Ranskan etelärajaa. He tarvitsisivat lisää ruokaa, sekä mahdollisesti uuden moottorin. Hän ravisti Dracoa olkapäästä ja tämä nousi ylös liian nopeasti ollakseen oikeasti vastaherännyt. He sitoivat veneen laituriin ja lähtivät kaupunkiin. Draco lähti ostamaan ruokaa, ja Harry uutta moottoria veneeseen, sillä hän tiesi jästiesineistä paljon enemmän kuin Draco puhdasverisenä ja koko elämänsä velhomaailmassa eläneenä. Ei sillä, että Harry olisi koskaan Dursleyiden mukaan veneilemään päässyt. Harry löysi sopivan moottorin, ja jästirahojen puuttuessa leijutti sen luokseen pensaan kätköihin. Takaovi oli sopivasti jätetty auki ja kukaan ei tuntunut huomaavan yhden venemoottorin pakomatkaa lentäen. Hän palasi veneelle ja asensi moottorin. Siinä kesti hieman tavallista kauemmin, ja kuuma aurinko poltti Harryn selkää, joten tämä otti paidan pois. Pian hän tunsi katseen korventavan selkäänsä vielä kuumemmin kuin aurinko, ja kääntyi ympäri. Draco seisoi hänen takanaan mitä unelmoivin ilme kasvoillaan. Hän kantoi mukanaan painavaa kangaskassia täynnä ruokaa, ja jännittäessään käsivarsiaan niiden lihakset näkyivät vielä tavallistakin selvemmin tämän t-paidan hihojen alta. Harry katseli ruskettuneita lihaksia, jotka kiiltelivät auringonvalossa, ja heti tajutessaan mitä teki, käänsi katseensa pois. Hän tarkisti moottorin vielä kerran Dracon purkaessa ostoskassiaan veneen keulassa nököttävään kylmälaukkuun, jonka he olivat pitäneet kylmänä taikakeinoin. Harry hyppäsi veneeseen ja käynnisti moottorin. Matkanteko oli huomattavasti helpompaa kun ei tarvinnut soutaa, ja ohjaaminenkin hoitui kuin itsestään taikakeinoin. Harry suuntasi veneen ja huomasi Dracon läpitunkevan katseen jälleen kohdistuneen itseensä. Nyt Harry tuijotti häpeilemättä takaisin. Antoi katseensa juosta Dracon käsien lihaksilla, seurasi katseellaan pojan leuan kaarta, huulten muotoja ja joka ikistä ripseä pojan kiiltävissä silmissä. Hän alitajunnassaan huomasi pojan tekevän samoin ja nosti huulensa hellään hymyyn. Avomeren kirkas aurinko pilvettömällä taivaalla oli taistellut tiensä myös noiden poikien välisen myrskyn läpi, heidän välillään vallitsi ymmärrys kuin kirkas päivä, ja Harry siirsi itsensä vähän kerrallaan Dracon viereen. Draco laski kätensä Harryn yhä paljaalle alaselälle ja Harry tunsi pienten mielihyvän väreiden kulkevan aaltoina pitkin kehoa alkaen siitä kohdasta johon Dracon hellä käsi laskeutui.
Avomeren tapahtumista onnellisen tietämätön Ron istui vaaleanpunaisessa avoautossa pelkääjänpaikalla ja huomaamattomasti korjaili Goylen ohjausvirheitä taikasauvallaan. He olivat saaneet auton lainaksi eräältä homopariskunnalta krhm.. palvelusta vastaan. Ron oli onneksi jo taitava hämäytysloitsuissa joten suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Nyt he kiitivät pitkin moottoritietä kohti sovittua tapaamispaikkaa eräällä rannalla Etelä-Espanjassa. Aurinko alkoi laskea ja Ronista tuntui, että he saattaisivat vielä voittaa vedon.
Harry oli nukahtanut Dracon syliin ja heräsi yön viileyteen. Taivas oli edelleen pilvetön ja tähdet näkyivät kirkkaasti. Osa niistä heijastui meren tyynestä pinnasta, ja kun Harry käänsi katseensa Dracoon päin, hän näki että ne, jotka eivät mereen heijastuneet, olivat kaikki kerääntyneet tuon pojan katseeseen. He katsoivat tähtiä veneen loiskuttaessa eteenpäin ja pian Draco osoitti tähdenlennon kahden erityisen suuren tähden välillä. Harry painoi silmänsä kiinni ja toivoi sydämensä pohjasta.
”Mitä toivoit?” Draco kysyi tähtien pilke silmissään.
”Se ei toteudu jos me aiotaan jäädä juttelemaan aiheesta” Harry vastasi ja Draco huomasi pojan vihjailevan äänensävyn.
”No, toteutetaan toive” Hän sanoi pehmeästi ja puolet sanoista hukkui Harryn huuliin. Harry ei enää palellut, päinvastoin, hän tunsi olonsa erittäin lämpimäksi, vaikka hänellä ei ollut paitaa yllään. Dracon hapuilevat kädet tämän selässä lähettivät kulkemaan ihania kutkuttavia lämpöaaltoja pitkin Harryn vartaloa ja hän alkoi riisua Dracon t-paitaa. Se sekunnin pituinen hetki, kun heidän huulensa irtosivat toisistaan, tuntui ikuisuudelta, ja Harryn huulet kaipasivat pikaista kosketusta. Ne janosivat kosketusta. Ne janosivat Dracon huulia luokseen ja silloin Harry veti pojan huulet takaisin vasten omiaan. Alastomat ylävartalot painautuivat toisiaan vasten ja levottomat kädet seikkailivat toisen kaulalla, niskalla ja selällä. Viimein Harryn kädet löysivät paikan Dracon niskasta ja Dracon kädet asettuivat hyväilemään Harryn alaselkää. Draco siirsi huulensa Harryn kaulalle ja alkoi intohimoisesti suudella sitä. Hän hitaasti liikkui Harryn korvan juureen ja näykkäisi hellästi tämän korvaa. Harry inahti taivaallisesta tunteesta joka sillä hetkellä vallitsi hänen kehonsa joka ikistä aluetta. Hän nykäisi Dracon pään ylös ja suuteli tätä tulisesti. Hän tunsi leijuvansa ja Dracon lihaksikas ruumis oli ainoa asia josta hän saattoi pitää kiinni. Irrottaminen tarkoittaisi lentoon lähtöä ja tuon taivaallisen tunteen katoamista. Hän vei sormensa syvälle Dracon sekaisiin hiuksiin ja pakotti tämän takaisin kaulalleen. Hän huohotti onnessaan Dracon yhä laskeutuessa yhä alemmas.
Ron käänsi auton taikakeinoin pienelle maalaistielle. He alkoivat lähestyä kohdettaan kun keskipäivän aurinko valaisi harvan metsän heidän vasemmalla puolellaan. Enää kahden tunnin matka niin he olisivat perillä. Crabbe nukkui taas kuorsaten ja Goylen pää alkoi nuokkua ja silmät laiskistua. Ron vaihtoi kuskin paikalle ja Goyle meni takapenkille nukkumaan painaen pään Crabben kylkeen. He näyttivät kahdelta kuolleelta mursulta siinä maatessaan ja kuulostivat kuorsatessaan harvinaisen huonolta jousikvartetilta. Ron pysähtyi pieneen ruokakauppaan ostamaan vesipullon loppumatkalle ja matka jatkui. Maisemat vaihtuivat maalaiskylästä syvään metsään, sieltä pikkukaupunkiin ja sitten suurempaan. Enää viisi minuuttia.
Harry kohotti päänsä kun vene tömähti rantahiekalle. Sovittu tapaamispaikka näkyi vain muutaman kymmenen metrin päässä. Samoin näkyi Ron joka selvästi herätti takapenkillä nukkuvaa kasaa. Harry tuuppasi hellästi Dracon hereille ja osoitti Ronia ja unisia päitä jotka nousivat takapenkiltä. Pojat vetivät pian vaatteet ylleen ja lähtivät juoksemaan kohti tapaamispaikkaa. He olivat paljon nopeampia kuin Crabbe ja Goyle, ja vaikka Ron olikin ennen heitä sovitussa paikassa, Crabbe ja Goyle hölkyttivät monta metriä jäljessä. Harry ja Draco vilkaisivat toisiaan silmiin ja lähtivät juoksuun pehmeällä hiekalla.
”Tyylikäs auto, Weasley” Draco sanoi ylimielisesti Ronille ja mulkaisi tätä kuin limaista sammakkoa. Crabbe ja Goyle pääsivät perille ja kaatuivat Dracon jalkoihin.
”No, Malfoy, miltä häviäminen tuntuu?” Ron hymyili riemuissaan, ja Draco palautti tämän maan pinnalle huomauttamalla, että hän ja Harry olivat joukkueena ensimmäisenä kohtauspaikalla, kun Ronin joukkue vielä lonkutti metrien päässä. Ron potkaisi viereisen kioskin seinää Dracon hymyillessä voitonriemuisena.
”Otetaan joskus uusiksi!” Draco hymyili ja iski Harrylle hymyillen silmää. Sitten hän kaikkoontui ja jätti Harryn ja Ronin jälkeensä. Harry katsoi hölmistyneenä kohtaa josta hän oli kadonnut.
”Öhh.. Mitäs me näille tehdään?” Ron kysyi ja tökki kenkänsä kärjellä Crabben velttoa naamaa.
”Jätetään siihen, sopivat sisustukseen” Harry huokaisi ja osoitti läheisiä roska-astioita.
Sitten Ron ja Harry kaikkoontuivat yhdessä jättäen vain kaksi pyörtynyttä mursumaista kasaa rannalle Espanjan eteläiseen kärkeen.
