Nimi: Sopimus
Kirjoittaja: Jailie
Beta: Ei ole
Paritus: Narcissa/Lucius
Ikäraja: Ehkäpä K11
Tyylilaji: Draama luultavasti
Varoitukset: Pieni ruma sana ja lievää väkivallan kuvailua
Yhteenveto: Eliitillä on omat sääntönsä. Joistakin asioista vaijetaan.
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot ja minä vaan kirjoitan niistä.
A/N: Eka ficcini ja aika erilainen mitä minulla on yleensä ollut mielessä
Ei vastaa yleisiä kuvitelmiani Narcissasta ja Luciuksesta (varsinkaan Luciuksesta..) tai yleensäkään velhojen eliitistä, mutta täytyy myöntää että tälläistäkin minun päässä pyörii joskus
Guadaloupe nosti ikärajaa asianmukaiselle tasolle.--
"Tein kerran jotain todella typerää. Jotain, mitä todella kadun. Kukaan ei tiedä siitä."
"Voit kertoa mitä vain", nuori mies kuiskaa. Hän on tosissaan vaikka hän tietää. Tyttö on tehnyt asioita joita hän ei hyväksy. Viettänyt ehkä liian rattoisaa elämää, mikä ei ole hänen arvolleen sopivaa. Mutta nekin on vain asioita, jotka voi laittaa nuoruuden piikkiin. Asioita, jotka voi antaa anteeksi.
"Saatat kävellä pois, jos tiedät", tyttö kertoo.
"En kävele pois, kyllä sinä sen tiedät", poika maanittelee.
"Älä valehtele, Lucius. Me kumpikin hyvin tiedämme, ettei se ole totta."
"Ja me kumpikin hyvin tiedämme, että lopulta sinä kerrot."
Tyttö katsoo poikaa nimeltä Lucius alta kulmien. "Minä hakkasin Daliana Jonesin."
Lucius naurahtaa. "Kyllä minä sen tiesin, Cissy. Me kaikki tiesimme. Mutta hänhän on vain Jones." Poika katsoo tyttöä huojentuneena. Pahoinpitelyn voi antaa anteeksi. Sen voi selittää ja se on jo selitetty. Eliitillä on omat sääntönsä.
"Arvaa miksi. Hän näki kun nain jästiä kadulla. Ja arvaa mitä. Minä nautin siitä. Ja hän näki sen."
Jäätävä puristava tunne. Asia jota ei voi antaa anteeksi. Eliitin sääntö numero yksi on pyhä, eikä sitä saa rikkoa. Cissy tiesi sen. Cissy oli huipulla. Hän oli jotain sellaista minkä jokainen halusi omakseen. Musta, eli melkein kuninkaallinen, parempi kuin muut, vaikkei sitä haluttukaan myöntää.
"Valehtelet."
"En", Cissy sanoo hiljaa. Kyyneleet valuvat hänen sinisistä silmistään, vierien pitkin valkeita poskia. "Minä tiesin."
Lucius nousee.
"Minä tiesin", Cissy itkee. "Minä tiesin."
Lucius kohottaa kätensä ja läimäyttää kipeästi tyttöä kasvoille. Tytön huuli alkaa punertaa. Lucius lyö tyttöä uudelleen, jolloin hänen nenästään alkaa vuotaa verta. Hän toistaa sen vielä yhden, kaksikin kertaa. Eikä tyttö hievahdakaan, vaikka häneen sattuu.
Jotkin asiat voi antaa anteeksi, kun niistä vaatii tietyn hinnan. Eliitin eliitillä on omat sääntönsä.
Siksi poika suutelee tyttöä ja tyttö nauraa.
--
A/N: Toivottavasti piditte vaikka olikin vähän kuvailuköyhää