Kirjoittaja Aihe: Sisko, älä jätä [S] angst, deathfic  (Luettu 7131 kertaa)

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Sisko, älä jätä [S] angst, deathfic
« : 09.12.2010 19:12:39 »
Title: Sisko, älä jätä

Author: sennamiila

Beta: ei ole, joten toivottavasti ei ole kauheasti mitään virheitä

Genre: angst, deathfic

Rating: S

Pairing: sivumainintoina Narcissa/Lucius, Bellatrix/Rodolphus sekä Andromeda/Ted

Quote:  Se pieni pala Narcissaa oli poissa

A/N: Tämä on aivan ensimmäinen ficcini (ei tosin ensimmäisenä aloitettu) ja halusin kirjoitella jotain surullista, joten tässä lopputulos. Menee FF50:een sanalla 019. Kuolema




Sisko, älä jätä



Narcissa Malfoy istui Malfoyn suuren kartanon oleskeluhuoneessa keskellä valokuvia. Huone vaikutti nyt entistä tummemmalta ja synkemmältä, eikä edes takassa loimuava tuli tuntunut luovan lämpöä huoneeseen. Koko huone tuntui niin kamalan suurelta, että Narcissa tunsi itsensä mitättömäksi.

Kartanossa oli hiljaista. Lucius oli ties missä ja Draco tapaamassa ystäviään. Niin oli käynyt usein ennenkin, mutta Narcissa ei ollut koskaan tuntenut oloaan niin yksinäiseksi kuin nyt. Hän oli tuntenut niin jo jonkin aikaa, vaikka Lucius ja Draco olisivatkin olleet hänen vierellään. Hänen rinnassaan oli raskas paino, joka ei tuntunut millään hellittävän. Se ei vain lähtenyt pois.

Ovi kävi, ja Narcissa arvasi Luciuksen tulleen. Hän kuuli Luciuksen kurkistavan sisään oleskeluhuoneen ovesta, mutta kääntyvän sitten ja lähtevän. Lucius ei tahtonut häiritä vaimoaan, oli ottanut hänestä etäisyyttä viime viikkojen aikana. Lucius ei tainnut tietää, miten hänen tulisi toimia, miten saisi vaimon ajattelemaan väliin jotain muutakin.

Narcissa huokaisi syvään ja poimi yhden lukuisista valokuvista käsiinsä. Siinä, kuten kaikissa muissakin, hymyili iloisesti kaksi tyttöä. Tytöt olivat kuin yö ja päivä. Toinen oli tumma ja toinen vaalea, toinen tummasilmäinen, toinen sinisilmäinen. Tummempi tyttö oli muutamaa vuotta vanhempi ja halasi toista ystävällisesti.

”Bella”, Narcissa kuiskasi.

Niin, Bellatrix, Narcissan rakas isosisko. He olivat aina olleet niin läheisiä, vaikka olivatkin täysin erilaisia. Narcissa oli aina ollut se isän ja äidin pikkuenkeli, jonka Bellatrix oli saanut houkuteltua pahoille teille. Bellatrix oli aina ollut pahanteossa. Oli siis kai ollut sanomattakin selvää, että tämä siirtyisi pimeän puolelle.

Olihan heillä vielä yksi sisko, keskimmäinen, perheen kiltti ja sopeutuvainen lapsi, Andromeda. Bellatrix ei kuitenkaan ollut koskaan antanut Andromedalle anteeksi sitä, että tästä ei tullutkaan luihuista, vaikka lähes koko muu suku kuului juuri siihen tupaan. Ja että tämä oli nainut jästisyntyisen miehen. Tai kuraverisen, kuten Bellatrix olisi sanonut. Narcissa ei ollut tiennyt, miten asiaan olisi pitänyt suhtautua, mutta Bellatrixin painostuksesta johtuen hänkin oli alkanut hylkiä Andromedaa. Hän oli aina koettanut seurata ihailemaansa siskoaan kaikessa parhaansa mukaan. Yhdessä asiassa hän ei kuitenkaan ollut tehnyt samoin. Vaikka Bellatrix oli kuinka yrittänyt saada Narcissaa muuttamaan mieltään, oli arka ja helposti johdateltavissa oleva pikkusisko sillä kertaa pitänyt päänsä. Hän ei ollut suostunut liittymään kuolonsyöjiin. Bellatrixin esimerkkiä seuraten hän kuitenkin oli tukenut heitä. Mutta kuolonsyöjiin hän ei ollut koskaan suostunut liittymään.

Narcissa muisti päivän, jolloin Bellatrix oli jäänyt kiinni kolmen muun kuolonsyöjän kanssa, joista yksi oli ollut Bellatrixin mies, Rodolphus. Heidät oli saatu kiinni kahden aurorin kiduttamisesta ja viety Azkabaniin. Narcissa oli ollut silloin murheissaan siskonsa puolesta. Hänestä oli tuntunut kuin pieni pala häntä itseään olisi viety.

Pala oli kuitenkin tullut takaisin, kun Bellatrix oli paennut Azkabanista hieman alle kolme vuotta sitten. Bellatrix oli välittömästi liittynyt takaisin pimeyden lordin riveihin ja pimeyden lordi ollut tyytyväinen Bellatrixiin.

Bellatrix oli ollut ainoa, joka ei ollut jäänyt kiinni ministeriössä käydyn taistelun seurauksena. Kun Lucius ja monet muut olivat jääneet. Mutta kukaan ei ollut saanut ennustusta, joka oli saattanut pimeyden lordin raivon partaalle. Bellatrix oli ollut huolestunut – Narcissan muistin mukaan ensimmäistä kertaa ikinä.

Kun Draco oli liittynyt kuolonsyöjiin ja saanut pimeän lordilta tehtävän, se oli saanut Narcissan sairaaksi huolesta. Bellatrix oli käskenyt siskoaan olemaan vain ylpeä pojastaan, mutta Narcissa ei vain ollut kyennyt siihen. Hän oli ollut niin hädissään Dracon puolesta. Bellatrix oli sanonut, että jos hänellä olisi lapsi, hän antaisi lapsen mielellään pimeän lordin käyttöön. Mutta Bellatrixilla ei ollut koskaan ollut lasta. Miten tämä muka olisi voinut tuntea Narcissan sisällä olevan äidin tuskan ja ahdistuksen? Bellatrix ei ollut tiennyt mitään äitiydestä.

Draco oli kuitenkin onnistunut ainakin jollain tavoin ja Bellatrix oli kehunut Narcissan kasvattaneen pojan hyvin. Narcissa oli tuntenut pientä ylpeyttä itsestään ja pojastaan, mutta oli silti ollut alituiseen varovainen.

Bellatrixin ylpeys oli kohonnut huippuunsa, kun pimeän lordi oli ottanut asunnokseen Malfoyn kartanon. Narcissa ja Lucius olivat keskustelleet asiasta pitkään eräänä iltana. He olivat puhuneet kuiskaten, ettei kukaan vain olisi kuullut. Kumpikaan ei ollut pitänyt ajatuksesta, että pimeän lordi majailisi heidän kattonsa alla, mutta kumpikaan ei ollut uskaltanut panna hanttiin. Heidät olisi varmasti tapettu, jos he olisivat uskaltaneet vastustaa.

Kaikesta huolimatta Bellatrix oli aina pitänyt pikkusiskonsa puolia. Jos joku oli Narcissaa kiusannut, oli saanut olla varma, että saisi Bellatrixin kimppuunsa ennemmin tai myöhemmin. Se oli saanut Narcissan rakastamaan ja kunnioittamaan siskoaan entistä enemmän.

Nyt pimeän lordi kuitenkin oli tuhottu. Mutta niin myös Bellatrix oli poissa, ikuisesti. Se pieni pala Narcissaa oli poissa. Se aiheutti pelkoa ja ahdistusta, surua, viiltävää kipua rinnassa, unettomuutta, sai palan kurkkuun ja tyhjän olon. Mutta kertaakaan Narcissa ei ollut itkenyt. Hän ei vain kyennyt itkemään tuskaansa pois.

Narcissa muisti, kun hän ja Bellatrix olivat olleet pieniä, vielä lapsia. Bellatrix oli usein kadonnut omille teilleen. Joskus hän oli myös ottanut Narcissan mukaan.

Narcissa muisti, kuinka Bellatrix oli taas eräänä kesäkuun iltana lähtenyt ulos. Narcissa oli mennyt etsimään tätä tämän huoneesta, mutta Bellatrix ei ollut ollut siellä. Narcissa oli arvannut, minne Bellatrix oli mennyt. Narcissa oli hipsinyt ulos ja jäänyt yöpaitasillaan seisomaan rappusille. Kylmät kivirappuset olivat tuntuneet ikäviltä paljaita varpaita vasten. Narcissa oli pälyillyt ympärilleen iltahämärässä, mutta Bellatrixia ei ollut näkynyt.

”Sisko!” Narcissa oli huhuillut. ”Sisko!”

Bellatrixin tumma hahmo oli ilmestynyt ulkorakennuksen takaa.

”Mitä pikkuinen?” oli Bellatrix kysynyt. ”Mikä hätänä?”

”Ei mikään”, Narcissa oli vastannut. ”Et vain ollut huoneessasi.”

”No, jos sinulla ei ollut mitään niin minä menen sitten”, Bellatrix oli sanonut.

Bellatrix oli kääntynyt lähteäkseen, jolloin Narcissa oli hätääntynyt, että tämä lähtisi lopullisesti.

”Sisko!” Narcissa oli huutanut. ”Sisko, älä jätä!”

Bellatrix oli pysähtynyt ja Narcissa oli juossut tämän luo. Hän muisti, kuinka oli pujottanut kalpean kätensä Bellatrixin samanlaiseen.

”Älä jätä minua”, Narcissa oli pyytänyt.

”Minä en jätä sinua”, Bellatrix oli luvannut. ”Koskaan.”

Bellatrix oli kuitenkin nyt jättänyt hänet. Vaikka oli luvannut. Bellatrix oli luvannut, ettei jättäisi häntä. Bellatrix oli pettänyt lupauksensa. Narcissa oli nyt yksin.

Valokuvaa katsellessaan Narcissa viimein tunsi kuumien kyyneleiden valuvan pitkin kalpeita poskiaan ja putoilevan syliin.

”Sisko, älä jätä”, Narcissa kuiskasi.
« Viimeksi muokattu: 22.09.2016 23:02:38 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Glorisablet

  • vampyyritar
  • ***
  • Viestejä: 792
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #1 : 14.12.2010 18:36:44 »
Noin minäkin kuvailisin tiivistetysti Mustan sisarustrioa heidän ollessaan lapsia. Pahantekoon mieltynyt ja pimeästä viehättänyt esikoinen, aina kiltti ja sopeutuvainen keskimmäinen sisar ja enkelimäinen kuopus, jonka sädekehä tippuu leikin tohinassa. Bellatrix oli johtaja, Narcissa seuraaja ja Andromeda väliin putoaja.

Bellatrixin kuoleman täytyi tuntua jossain, kenties painona tai solmuna rinnassa. Miltei kaikki sisarukset välittävät edes jollain tavalla toisistaan. Cissykin Bellasta, vaikka tummaverikkö usein viiveisasi siitä, mikä oli Narcissalle kaikkein tärkeintä. Nimittäin aviomies Luciuksesta ja poika Dracosta muodostuvasta perheestä.

Narcissan ja Bellatrixin sisaruussuhdetta oli kuvattu oivasti. Oli otettu lapsuuden, nuoruuden ja aikuisiän tapahtumia mukaan korostamatta vanhimman tyttären psykopaattisuutta. Sen sijaan oli keskitytty naisten väleihin ja heidän henkilökohtaiseen historiaansa kaunistelemattomalla tavalla, niinpä tämä oli sisarusten tarina eikä enkelimäisen pikkusisaren ja mielenvikaisen isosisaren tarina. Halusit kirjoittaa jotain surullista ja myöskin onnistuit kirjoittamaan surullisen ja haikean tekstin. Lupauksen rikkominen jättämällä sisko yksin oli riipivän melankolinen, hillityn pateettinen lopetus tummasävyiselle tekstille. =)

Suosikkikohdakseni muodostui se, missä Narcissa oli koettanut seurata mahdollisimman perusteellisesti ihailemaansa siskoa kaikessa muussa paitsi kuolonsyöjiin littymisessä. Niin Cissya vaikuttaa yleensä myöntyvältä ja ohjailtavalta, mutta pitää oma päänsä jossain asioissa kuten vaivihkaisen vahvoilla persoonilla on tapana.

Kiitokset Mustain suvun tragediakatsauksesta.

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #2 : 19.12.2010 16:35:07 »
En ole juuri koskaan lukenut Malfoyista tai Bellatrixsista, mut nyt tein poikkeuksen. Enkä kadu! Mahtava tarina, hyvin kuvailtuna. Narcissan tunteet tulivat esiin ja tuo muisto tuossa lopussa oli ihana.
 Olin aina kuvitellut, että Andromeda olisi Narcissan lempisisko, mutta käy se näinkin, itseasiassa näin on parempi. Lopussa kyyneleet valuivat kasvoilla, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että olet loistava kirjoittamaan. Kiitos tästä ihanaisesta. :)

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #3 : 19.12.2010 21:41:38 »
Suuret kiitokset ihanista kommenteistanne.

Lavinia: Hienoo kuulla, että onnistuin surullisen tekstin kirjoittamisessa. En sitä nimittäin ole aiemmin juurikaan kokeillut

Beatrice: Mielelläni jatkan kirjoittamista, etenkin Bellasta olisi kiva kirjoittaa jotain (suosikkihahmoni nääs) :)

Vaarallinen Komentoija: Olen sanaton. Sainko mä tosiaan jonkun itkemään?


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #4 : 20.12.2010 05:42:06 »
Ooh, onko tämä todella ensimmäisesi? Todella nättiä tekstiä, jossa tunteet todellakin välittyivät hyvin tänne ruudun toiselle puolelle ja kuvailuakin oli tarpeeksi ja antoi vapauksia lukijan mielikuvitukselle; asiat näkyivät selkeinä lukiessa, enkä voinut olla kuvittelematta valokuvaa, huonetta ja koko miljöötä lukiessani tekstiä. :)

Olihan tekstissä muutamia sellaisia epäkohtia, joissa eri sanavalinta olisi voinut olla parempi tai lauseita yhdistää alistuskonjuktiolla (vai mitä ne nyt kieliopillisesti ovatkaan), mutta kokonaisuudessaan teksti oli todella selkeää ja helppo lukuista ilman sen kummempaa tökkimistä ja erityisen hyvää, kun ottaa huomioon tämän olevan ensimmäisesi.

Pidin fikistä todella paljon ja femmeilijän mieli yhdisti jotenkin vaistomaisesti tämän Bella/Cissyksi, vaikka eihän tämä sitä varmaan ollut tarkoituskaan olla. Itse sen kuitenkin semmoisena näin ja se säväytti mukavasti tekstiä ja on yksi niitä asioita, mikä on fikissä hyvästä; se sai lukijan ajattelemaan itse ja pohtimaan tekstiä. :)

Joten kiitän tästä, jatka ihmeessä kirjoittamista!
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #5 : 20.12.2010 14:27:03 »
Sait todellakin, ja muista: minä en itke helposta :D

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #6 : 26.12.2010 22:12:03 »
"Ooh, uusia kommentteja", sanoi sennamiila, kun aukaisi tietokoneen tapaninpäivän iltana. Tai ei ehkä kauheen uusia, kun on tullut jo melkein viikko sitten, mutta kuitenkin.

Odoshi: Kiitos kaunis. On tosiaan ekani. Jotain on kyllä aiemminkii tullu kirjoteltua, mutta ne ei oo sitten ikinä valmistunu. Kirjoittaminen siis jatkukoon :)

Vaarallinen komentoija: Olen yhä sanaton. En olisi uskonut, että kirjoitukseni saisi jonkun itkemään


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 690
  • ... and yet i smile.
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #7 : 31.12.2010 14:33:01 »
Aivan ihana!

Tämäkö ensimmäisesi?!?! No se on ainakin onnistunut hyvin. Narcissan ja Bellatrixin välit oli kuvailtu ihanasti. Kuvailua oli mielestäni aivan ihana määrä. Virheitä en huomannut ollenkaan ja noh muuta en osaa sanoa.
Edes lempi kohtaani en osaa valita, kun tämä oli kokonaan niin hyvä!

Kiittäen ihanasta lukukokemuksesta Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #8 : 31.12.2010 16:05:40 »
Oih, kiitos kaunis Natural. Tosiaan on ensimmäiseni, kiva kuulla, että olen onnistunut ja ficci kokonaisuudessaan on hyvä

Kiittäen
sennamiila


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Celeporn

  • Vieras
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #9 : 17.02.2011 09:43:07 »
Tämä oli aika tällainen perus-ficci, jossa ei oikein ollut mitään uutta, mutta jota oli kuitenkin oikein mukava lukea. Sopi hyvin aamuisiin tunnelmiini, tässä oli raukea ja kaihoisa fiilis - onneksi, pidin ratkaisusta huomattavasti enemmän kuin jostain super-surullisesta. Bella ja Narcissa ovat sen verran moniulotteisia hahmoja, että on kiva lukea tekstejä, joissa heidän tunteidensakaan kuvaus ei ole liian yksioikoista, suruunkin liittyy monenlaisia aspekteja.

Ficin nimi tuntui jotenkin kauhean mukavalta. Sellaiselta vähän arkiselta ja lämpimältä. Kuitenkin se kohta, jossa otsikko toistui tekstissä, ei minusta oikein toiminut - kohtaus oli muuten ihan hyvä, mutta hahmon suussa lause muuttui vähän teennäiseksi. Ehkä pelkkä ”älä jätä” olisi toiminut paremmin…? Mutta pikku-Narcissa oli silti ihana <3

Ficci perustui aika pitkälti kaikelle sille, mitä Bellassa kerrotaan kirjoissa, mitä oli nautinnollista lukea. Kaiken fanonin keskeltä on riemastuttavaa löytää tekstejä, joissa kirjoittaja esittelee kauhean vaivattoman oloisesti hahmon tunnetun elämänkaaren, muistaa monia yksityiskohtia kirjoista ja tavallaan osoittaa sen oman tekstinsä olevan canonista se puoli, joka ei kirjoihin mahtunut. Bellan kuolonsyöjäuran viimeiset vuodet ovat ilmeisesti hyvin hallussa, mikä on aina lukijalle ihanaa. Kuitenkin olisin noihin kuvauksiin kaivannut myös vähän jotain uutta - ei mitään suurta, senhän me kaikki jo tiedämme, mutta jotain yksityiskohtia, tilanteita ja tapahtumia, Narcissan henkilökohtaisia muistoja siskostaan. Ei välttämättä mitään niin lempeää kuin menneisyydessä, mutta jotain omaa näkemystäsi, eikä ainoastaan Rowlingin.

Andromeda-kohta oli ihana. Kiltti ja sopeutuvainen todellakin, Narcissan suhtautuminen Andromedaan oli todella makea yksityiskohta.

Eulalia

  • Herkkusienijumbo
  • ***
  • Viestejä: 237
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #10 : 19.02.2011 13:45:14 »
Celepornin tavoin täytyy heti muistaa antaa kiitosta nimivalinnasta, tosiaan mukavan arkinen ja kuitenkin sen verran erikoinen, että houkutteli ottamaan selvää, mistä ficissä on kysymys.

Ensimmäiseksi ficiksi (tai ainakin ensimmäiseksi julkaistuksi ficiksi) tämän taso on mielestäni loistava, vaikka laajemmassa tarkastelussa kokemattomuus kirjoittajana vielä toistaiseksi näkyy. Tarina on juoneltaan selkeä ja johdonmukainen, mutta sinänsä aika kertaava perusficci, eikä kirjoitustyylistä vielä näy mitään sinulle kirjoittajana tyypillistä. Mutta sitä odotellessa – olen varma, että kunhan oma tyyli löytyy ja uskallat leikkiä tekstilläsi enemmän, voit kehittyä hyvinkin taitavaksi kirjoittajaksi, varsinkin kun otetaan huomioon, että kieli sinulla näyttäisi olevan hyvin hallussa – en nähnyt virheitä tai töksähteleviä rakenteita :D

Narcissan olet kirjoittanut mielestäni kivalla tavalla, hänen tuskansa välittyy selkeänä, mutta ei onneksi lyö dramaattiseksi ja sitä kautta yli. Ehkä ficci kertaa hieman liikaa tapahtumia, joista lukijan voisi jo olettaa tietävän, mutta toisaalta Narcissan suruun voi helposti ajatella kuuluvan menneisyyden jäsentelyä ja kertaamista. Pikku-Narcissa on hurmaavasti kirjoitettu, voisin kuvitella, ettei hän ole kuin korkeintaan 5-vuotias tuossa kohtauksessa. Siksi myös hänen hokemansa ”sisko” sana tuntuu luontevalta, muussa tapauksessa se voisi olla vähän kaukaa haettu ja tekotaiteellinen sanavalinta. Pienet lapset kuitenkin käyttävät hassuja sanoja ja hokemia, joten siksi tykästyin ihan tuohon ”sisko” sanan toistoon, enkä kokenut sitä turhana huudahduksessa ”Sisko, älä jätä!”  Kovin hellyyttävä kuvailu Narcissan ja Bellatrixin lapsuudesta, tosiaan <3

Kuitenkin lempikohdakseni ja lempihahmokseni tässä ficissä muodostuu Lucius, joka vain vilahtaa, mutta vilahtaa miellyttävällä tavalla. Mielestäni se tapa, jolla kuvailet hänen hiljaista huoltaan ja ahdistustaan vaimonsa surusta tuntuu ja on toteutettu muuta tekstiä taidokkaammalla tavalla, ja enteilee siksi sinusta tulevaisuuden lupausta kirjoittajana. Jotenkin juuri se hiljainen huoli saa kaksikon erkaantumisestaan huolimatta tuntumaan toisilleen läheisiltä, ja kaiken angstin keskellä hänen epätietoisuutensa siitä, kuinka suhtautua vaimon suruun, tuntuu hyvin hellyttävältä.

Kiitokset,

 Lia

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #11 : 03.03.2011 19:03:25 »
Todella suuret kiitokset kommenteistanne Celeporn ja Eulalia. Olen tosi huono vastaamaan kommentteihin, mutta yritän nyt tässä jotain järkevää aikaiseksi saada. Tää tosiaan on ensimmäinen julkaistu (ja valmistunut) ficcini, joka ehkä jollain tavoin selittää tason. Enköhän minä tästä pikkuhiljaa kehity. Ja jep, Narcissan ajattelin tässä ehkä noin 5-vuotiaaksi, koska silloinhan Bella olisi yhdeksän. Ihanaa, et pikku-Cissystä tykätään.

Kiitos vielä kerran kommenteistanne, piristivät tosiaan
sennamiila


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Lumille

  • Virhe ohjelmoinnissa
  • ***
  • Viestejä: 164
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #12 : 03.03.2011 22:03:25 »
Aluksi pitänee kai paihoitella sitä, etten ole ennen lukenut tätä!

Narcissa oli jotenkin tosi herttainen ja tommonen, mutta ei silti mitenkään liian dramaattinen tai mitään, vaikka tuo kaipuu siskoaan kohtaan välittyy tosi hyvin koko tekstissä. Vaikka Bellatrix olikin ilmeisesti juuri niinkuin olit ajatellut, hän jotenkin aivan ihanalla Bellamaisella tavalla osoittaa rakkauttaan pikkusiskoaan kohtaan. (: Jotenkin tuo on vain niin osuvaa, kun miettii sisarusten lapsuutta yleisestikkin - Narcissa ihaili (ehkä jopa hieman liian sokeasti) siskoaan ja halusi varmaankin tämän kaltaiseksi, mutta tajusi kuitenkin jossain vaiheessa pitää oman päänsä.

Lainaus
Jos joku oli Narcissaa kiusannut, oli saanut olla varma, että saisi Bellatrixin kimppuunsa ennemmin tai myöhemmin.

Hihi ♥

Jotenkin oli hassua lukea Bellasta kuolleena, kun jotenkin tuntuu että hän on aina niin elossa kaikissa näissä sun teksteissä. Jotenkin olit saanut tähän sellaista ihan omituista kaipuunsekaista, ei nyt välttämättä sellasta että olisi alkanut itkeä kuin vesiputous tai sellaista, mutta jotenkin tämän lukeminen jätti olon ihan haikeaksi. Aina mä vain ihmettelen, että kuinka sä onnistut juuri siinä jollakin ihan hassulla tavalla :D

Mutta totta tosiaan, aivan ihastuttava ja kaunis teksti! ♥ Tosi hieno ensimmäiseksi ficiksi, ja jotenkin olit saanut pikku-Cissyn ja pikku-Bellan niin eläväisesti tollasiksi sisaruksiksi  :) Kiiitos kiitos että sain tälläistä lukemista iltani piristykseksi!


sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #13 : 03.03.2011 23:06:02 »
Voi kamala. Kiitos kommentista Lumille. Ihanaa, siekii tykkäät pikku-Cissystä ja pikku-Bellasta. Joo, mustakii tuntuu, et Cissy tosiaan ihaili Bellaa kaikessa ja halus seurata, mut sit ei kuitenkaa loppuun asti. Ja oon mie vissiin kuolleesta Bellasta joskus kirjottanu. Ei kun siis on mulla kaksi ficciä, joissa Bella kuolee, tosin molemmat on vaan Laiturin puolella jos oikein muistan. Mutta juu, semmoist haikeeta tunnelmaa tässä tosiaan hain :)

Kiitos paljon
sennamiila


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Hermione Granger

  • ***
  • Viestejä: 201
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #14 : 21.04.2011 10:57:25 »
Siis oliko tämä tosiaan ensimmäinen ficcisi? Se oli loistava! Narcissa oli just niin ihana! Kuvailua oli paljon ja tuo ficin nimikin oli aivan ihana! Kiitoksia!

Hermione

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #15 : 21.04.2011 11:12:48 »
Kiitos, kiitos, kiitos Hermione. Ja jeps, tää tosiaan on aivan ihka ensimmäinen ficcini. Tosin Kerran -ficin olen aloittanut jo hieman ennen tämän kirjoittamista. Toi nimi tuli siitä, että eräs sukulaiseni on itse isosiskolleen sitä lapsena huutanut :)

Kiittäen kommentista
senna


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #16 : 23.07.2011 16:39:35 »
Must tuntuu, et luen kaikki sun fikit! Ne on nii hyvii! Mä ku niin tän fikin alus ajattelin, et kiva fikki, ehkä en itke, mutta minkä kyynelille voi tos lopus? Toi loppu oli vain nii ihana! Just sellane tunne Bella, ku se viel vois olla. Ja sä todella kirjoitat hyvin.
Matka jatkuu niille fikeille, joit en oo lukenu ;) joo, oon mökil, ja vanhemmat eivät anna hakee konetta autost, vaik kaikki on ruokalevol, ja olis inspis. Yritän saada inspistä täältä käsinkirjottamiseen. :)
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Sisko, älä jätä
« Vastaus #17 : 23.07.2011 20:31:53 »
Oih, kiitoksia, Anturajalka93. Mä olen tullut siihen tulokseen, että ei kai se ihmisten itkettäminen omilla kirjotuksillaan kai loppujen lopuksi niin paha juttu ole. Jotenki vaan tulee semmoin jännä tunne.. En mä sitä silleen osaa selittää. Mut siis sillai jännä kuulla, et on saanu omalla tekstillään jonkun itkemään :) Toivottavasti saat inspistä käsinkirjottamiseen. Itte sitä aina joskus yritän, mutta kun ajatukset menee niin nopee, ettei käsi pysy perässä ni on paljon helpompi kirjottaa vaan koneella. Toki hätätapauksissa se käsinkirjottaminenkin menee, mutta, no.. Se on vaan niin kiva raahata aina konetta joka paikkaan mukana :D

Kiitoksia
senna


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.