Nimi: You are my sunshine
Fandom: Percy Jackson
Paritukset: Apollon/Hermes
Tyylilaji: Fluffy, slash, songfic, ajatushenkistä
Ikäraja: S
Varoitukset: Insestiä, tosin jumalilla tämä asia ei ole ihan samanlainen kuin meillä kuolevaisilla (;
Yhteenveto: Auringon noustessa koittaa päivän ihanin hetki
Vastuuvapaus: Noh, kreikan jumalat ei kuulu Riordanille, mutta nämä versiot kuuluvat
Muuta: Laulu on
You are my sunshine ja lyriikat kuuluvat Jimmie Davisille ja Charles Mitchellille. Laulusta on monta tulkintaa, mutta itse kuuntelin tämän Elizabeth Mitchellin laulamana.
Ja koska olen saanut palautetta, että tässä on vähän hankala hahmottaa kenen ajatuksissa mennään, niin kerron, että aloittajana on Apollon ja ajatuksen omistajat vaihtuvat aina lyriikoiden jälkeen
Enjoy!
You are my sunshineEn voinut ikinä kuvitellakaan, että jokapäiväinen työni voisi muuttua päivän ihanimmaksi hetkeksi. Se johtuu sinusta. Kun ensimmäisen kerran näin sinut sinä aamun ensimmäisenä hetkenä, en voinut uskoa silmiäni. Mutta siinä sinä olit, hymyilemässä minulle kuin tapaisit minut ensimmäistä kertaa koskaan. Ojennan käteni ja sinä tartut minua kädestä. Vedän sinut lähemmäs suudellakseni noita huumaavia huuliasi ja yhtäkkiä kaunis aamurusko muuttuu entistä kauniimmaksi.
You are my sunshine, my only sunshine
you make me happy when skies are grayOdotan malttamattomana aamua. Yö kuluu puoliksi nukkumalla, mutta minä nousen jo aikaisin töihin, mutta silti aamun ihanin hetki tuntuu viivyttelevän kuin tahallaan. Viimein kuitenkin näen valon ensipilkahduksen taivaanrannassa. En voi olla hymyilemättä samalla, kun kiidän läpi harmaiden pilvien ja samassa jo näen sinut. Ruskettuneen ihon, vaaleat hiukset, joita tuuli lempeästi tuivertaa sekä nuoret ja nauravaiset kasvot, joilla loistaa aurinkoinen hymy, mutta ruskeiden silmiesi peittona on mustat aurinkolasit. Lämpö läikähtää rinnassani. Sinä olet aina tuonut lämpöä ja valoa ympärillesi ja vaikka joskus melkein ärsytät minut hengiltä, olen liian kiintynyt sinuun välittääkseni. Sinä huomaat minut pian ja hymysi levenee. Pian minä jo olen sylissäsi ja upotan käteni kultaisiin kiharoihisi vetäen aurinkolasit pois silmiltäsi.
You'll never know dear, how much I love you,
please don't take my sunshine awayHuulesi ovat pehmeät ja raikkaat, kuten aina niinä aamuina. En tiedä mitä oikein teet huulillesi, sillä joka kerta kun tulet luokseni, en vain voi saada niistä tarpeekseni. Se antaa sinulle epäreilun etulyöntiaseman, enkä minä pidä siitä. Minä olen vanhempi. Sinun polviesi tässä pitäisi notkahtaa eikä toisin päin! Kätesi on hiuksissani ja tunnen sinun pyörittelevän hiuskiehkuroitani sormissasi. Ne ovat entistä pehmeämmät, sillä hoitoaineeni on nykyisin täyttä luomua. Tiesin, ettet voisi olla hipelöimättä niitä. Äkkiä tunnen miten siivet tennareissasi hakkaavat sääriäni. Hymyilen huuliasi vasten. Tiesinhän minä, ettet voi olla lämpenemättä sylissäni. Näykkäiset alahuultani muka harmissasi, mutta tunnen hymyn aavistuksen huulissasi. Et sinä voi minua huijata, sillä minä tiedän kaiken.
The other night, dear, when I lay sleeping
I dreamed I held you in my armsNyt sinä hymyilet tuota tietävää hymyäsi, joka on kuin luotu kiusoittelemiseen ja sinähän rakastat kiusoitella minua. Kuinka mutisen unissani nimeäsi tai hyräilen rakkauslauluja yksin ollessani, mutta osaan aina vastata huomautuksiisi, sillä miten sinä tietäisit mutinoistasi ellet katselisi minua nukahdettuani? Tai lauluistani, ellet kohdistaisi kiinnostustasi asiaan? Tuskinpa sinä muiden jumalten puuhista välität niin paljon kuin minun. Puhumattakaan rakkauskirjeistäsi, joita olet lähettänyt minulle jo varmaan sata ja olenkin jo uhkaillut sinua, jotta lopettaisit niiden lähettämisen. Mutta et sinä tietenkään lopeta vaan lähetät seuraavana päivänä kolme ylimääräistä kirjettä ihan vain kiusataksesi minua, kuten aina. En kuitenkaan voi heittää yhtäkään kirjettä pois, sillä ne ovat sinulta. Sitä sinä et kuitenkaan tiedä, sillä se on minun salaisuuteni. En aio paljastaa sitä sinulle, koska en jaksaisi kuunnella puhettasi siitä kuinka erinomainen olet, vaikka se pitääkin paikkansa.
When I awoke, dear, I was mistaken
And I hung my head and criedJoskus pelkään, että olet vain unta tai harhakuvaa, että minut on nukutettu monivuotiseen uneen, josta herättyäni huomaankin sinun olevan jälleen vain veljeni. Veljeni, joka ei haaveilisikaan rakastavansa minua. Minua pelottaa toisinaan, että jonain päivänä se tapahtuu. Että herään ja sinua ei enää ole. En tietenkään myönnä sitä sinulle. Ja vaikka olenkin rakastanut monia kuolevaisia, ovat he aina kuolleet pois. En ole löytänyt heidän joukostaan vielä ketään, joka olisi valmis kuolemattomaksi kuningattarekseni. Mutta sitten sinä tulit ja kun ensimmäisen kerran suutelit minua, olin jo sinun. En ollut aikaisemmin kokenut sellaista, sillä minä tunsin sinut jo, mutta toisaalta taas en tuntenut. Olit samaan aikaan jotain niin tuttua, mutta silti niin uutta. Kohtalottarille kiitos, että sain sinut omakseni. Vihdoinkin ne muorit saivat aikaan jotain hyvää.
You are my sunshine, my only sunshine
you make me happy when skies are grayPuristat minut lähemmäs itseäsi aivan kuin ajattelisit minun lähtevän hetkenä minä hyvänsä tieheni. Älä huoli, minulla ei ole aikomustakaan lähteä mihinkään, sillä missään muualla en tahdo olla niin paljon kuin tässä sinun kanssasi. Siirrän käteni lantiollesi ja silitän peukalollani paljasta ihoa, jonka ylemmäs vetäytynyt t-paita paljastaa. Vetäydyn hieman huuliltasi, mutta en aio lopettaa vielä. Näykin ja suukotan kuumia huuliasi hellästi. Sinä ynähdät kärsimättömänä ja yrität upottaa minut syvempään suudelmaan. Hymähdän ja painan huuleni kevyesti vasten omiasi, mutta en antaudu uuteen suudelmaan ihan vielä, sillä tiedän sen muuttuvan suloisemmaksi, jos odotan vähän aikaa. Sinä huokaiset ja siirrät kätesi poskelleni ja sormiesi kosketus tuntuu polttavan ihoani. Kevyesti hyväilet poskeani, jolta sormet hyppäävät kaulalleni. Avaan suljetut silmäni ja huomaan katsovani sinun kauniita ruskeita silmiäsi, jotka tuikkivat lempeästi. Hymyilen vinosti ja isken kiusoittelevasti silmää. Sinä naurat ja suukotat minua otsalle. Kuulen miten kuiskaat muutaman sanan muinaiskreikaksi korvaani. Vastaan etkä sinä pidä vastauksesta. En pidä minäkään, mutta aika on lopussa. Toivon, ettei se olisi, mutta niin on.
You'll never know dear, how much I love you,
please don't take my sunshine awaySinä lähdet pian, se on sanomattakin selvää. Minunkin täytyy jatkaa matkaani taivaanrannan poikki etkä sinä voi minua sinne seurata. Niinpä minä katson syvälle sinisiin silmiisi ja lopuksi suutelen sinua jälleen. Syvään ja pitkään tuntien sydämesi paukkeen omaani vasten. Tiedätkö mitä minulle oikein merkitset? Paljon enemmän kuin olen koskaan sinulle ääneen sanonut, sillä ei ole sanaa, joka kuvaisi miten sinua rakastan ja miten tärkeä minulle olet. Ei sitä sanaa löydy ihmisten kielestä, ei jumalten kielestä eikä minkään muunkaan olennon kielestä. Saatan vain toivoa, että tiedät sen silti ja uskon sinun tietävänkin, sillä olet kuitenkin täällä joka aamu minun luonani, kun auringon ensimmäiset säteet kipuavat taivaalle. Sinä kaipaat minua kun olen poissa, vaikka muuta väitätkin. Minäkin kaipaan sinua.
"Minun täytyy mennä. Isä saa raivarin, jos aurinko möllöttää paikoillaan liian kauan", saan sanottua ja sinä painaudut hetkeksi entistä lähemmäs painaen pääsi olkapäälleni. Tunnen lämpimän hengityksesi kaulallani pienen hetken ajan, mutta samassa sinä olet jo poissa ja sen sijaan istut autoni konepellillä heilutellen jalkojasi hymyillen sitä viekasta hymyä, jota ilman sinä et näköjään voi olla.
Please don't take my sunshine away Sinä katsot minua ja harot hiuksiasi hymyillen taas.
"Et näköjään voi jättää minua", tokaiset hymähtäen näyttäen mahdottoman itsetyytyväiseltä. Pyöräytän silmiäni.
"Ei tässä siitä ole kyse", minä kiellän, vaikka olet toisaalta oikeassa. Minä en haluaisi jättää sinua, mutta se tuntuu joka aamu samanlaiselta. Seurassasi olen vain niin onnellinen, että tuntuu, että ilman sinua se hajoaa, vaikkei se ole totta. Se vain tuntuu aluksi siltä, mutta kun se hetki on ohi, oloni helpottuu, sillä tiedän, että huomenaamulla näen sinut taas. Nousen konepelliltä ja käännyn lähteäkseni, kunnes kuulen vielä äänesi.
"Tuletko huomenna taas?" varmistat ja minä hymyilen leveästi itsekseni.
"Ehkä", vastaan tahallani epämääräisesti. Katson sinua olkani yli ja huomaan, että kaipaat kokonaista vastausta, vaikket sitä myönnäkään. Nyökkään pienesti sinulle.
"Ainahan minä tulen", sanon lempeästi ja sinä nyökkäät ja istut ratin taakse. Annan sinulle vielä viimeisen katseen, ennen kuin lennän pois tehden enemmän kieppejä ja pyörähdyksiä kuin tavallisesti. Se on varomatonta jopa minulta, mutta jos törmään lentokoneeseen, aion syyttää sinua.
Please don't take my sunshine awayKatson perääsi, kunnes olet kokonaan kadonnut ja lähden sitten itsekin ajamaan. Aurinko nousee taivaalle samaa tahtia mitä minä ajan yhä korkeammalle. Minun tehtäväni on joka päivä valaista maailma, tuoda uutta toivoa kuolevaisten sydämiin ja saada kaikki näyttämään aurinkoisemmalta. Sillä mikä lohduttaa paremmin kuin nähdä, että kaiken synkänkin keskellä aamunkoitto pysyy ennallaan luvaten parempaa alkua joka ikinen päivä? No minä ehkä vastaisin, että sinä... Mutta onneksi kukaan ei koskaan kysy sitä minulta.
Please don't take my sunshine away...Oma sana: Kirjoitin tämän melko nopeasti ja siitä syystä, että teki vain mieli kirjoittaa jotain erilaista, mutta silti slashia ja totta kai PJ -fandomilla ja siitähän syntyi tämä. Lopetus (ennen laulun viimeistä osaa) oli tosi hankala. Muokkasin sitä varmaan viisi kertaa eikä se ole nytkään täydellinen, mutta kyllä se minulle kelpaa.
Palaute on hyvin tervetullutta!
