Marionettinukketeatteri, korkeintaan K-11, raapaleita Mustista, uusin 4.7

[Glorisablet]

Edellisessä raapaleessa Bellatrix oli lohduton, mutta tässä hän oli ikään kuin ”noussut” ja päättänyt elää selviten kaikesta.

Täysi-ikäistyminen toi mukanaan muutoksia, jotka tuntuivat Narcissasta kaikenkirjavalta tyhjyydeltä. Kaksoissisar ei enää tarvinnut vaaleaverikköä ikuisesti kuten Cissy Bellatrixia, sillä tämä oli oppinut selviytymään yksinään. Narcissan hienosti välittyvät ja haikeat tunteet kävivät romanttisista ja sisarellisista; Bellan käytös pahoitti molemmissa tapauksissa toisen mielen. Minulla on vahvaakin vahvempi epäilys Bellatrixin sukulaisrakastajasta. Olisikohan Regius huomioiden sen miten hyvin serkuksilla synkkasi Varjolapsien puolella. Hitot mikään arvoton verenpetturi-Sirius ainakaan.

Puhdasverisyyden vaaliminen ja siihen kuroutuva pimeyden lordin aate asuttivat Bellatrixin sydäntä jo nuorella iällä. Hyvin korostettu yön tatuoinnin hyväily ilmensi tuoreen kuolonsyöjättären korventavaa fanatismia. Kirkasta liekkiä, joka kärventää kaikki aatetta kyseenalaistavat ja vaarantavat.

Belsissa oli todennut edellisessä kommentissa sinun käyttävän liian koristeellista kerrontaa hänen makuunsa. Koristeita oli tällä kertaa irrotettu laatikoihin varastoitavaksi. Tekstisi on yhtä hyvää koristeellisena ja riisutumpana, mutta älä silti revi kaikkia koristuksia irti. Muuten vain tyhjän harmaat seinät jäävät jäljellä. Seuraavaan kertaan. =)

[Belsissa]

Pidin tästä osasta paljon enemmän kuin muutamasta edellisestä. Tekstisi on selkeytynyt sopivasti ja kuvausta on kuitenkin edelleen. Tykkäsin siitä kuinka kerroit hahmojen pienillä teoilla suurista asioista. Pimeän piirron hively, seisominen hengittämättä ja muu kertoo hyvin paljon Bellatrixin tunteista ja elämästä, jonka Narcissa on huomannut.

Kiitos paljon tästä koskettavasta osasta, jään odottamaan seuraavaa!

[Sleeping Sun]

Lavinia! Kiitos paljon taas kerran.
Mukavaa, että vähän riisutumpikin version miellytti. Koristettomuus ei tietenkään ole itse tarkoitus, mutta tuskimpa edes kykenen saamaan aikaiseksi tekstiä ilman kielikuvia ja jonkin sortin koukeroita Joka tapauksessa tuntui vapauttavalta luopua liiasta symboliikasta, ja on helpottavaa, ettei se häirinnyt teksitistä nauttimista.
Ja, olet aivan oikeassa. Bellatrix ja Sirius eivät tosiaankaan ole mikään sopiva lemmenpari Se ei siis kuulu suunnitelmiini, ja mitä arvailuihisi tulee... se kyllä selviää aikanaan (okei, ehkä olen vähän läpinäkyvä)

Kumminkin, paljon kiitoksia!

Belsissa, kiitos ytimekkäästä palautteesta!
Hyvä, että olin onnistunut selkiyttämään ilmaisua sopivassa määrin ja pidit tällä kertaa tekstistäni. Kiritiikistä on hyötyä!

Anyway, palailen asiaan, kun uusia osia valmistuu, ja kiitän mielenkiinnosta, jonka raapalesarja on saanut osakseen, vaikka kovin moni ei olkaan puumerkkiään jättänyt.

- Sleeping Sun

 

[Sleeping Sun]

Uusi osa pitkästä aikaa! En ole varma kuinka monta vielä kirjoitan, mutta lupaan olla jatkossa aktiivisempi, jos joku tämän vieläm muistaa

Ikäraja K-11
Päähenkilö: Andromeda, joka sää häädön kotoaan
Genre: Angst, draama


Menneisyys kuolee edessäni.

Vesi juoksee alas ikkunaruutuja myöten enkä minä pysty itkemään.
Laskostan vaatteitani matkalaukkuun, ja talossa on niin hiljaista, ettei ole koskaan ollut.
Bellatrix seisoo viereisessä huoneessa ja tuijottaa ikkunasta ulos. Hänkään ei pysty itkemään, tiedän, vaikka en ole katsonut.
Jotakin elää sisälläni, kohdussani. Naurahdan ja tungen nahkasaappaisiin silkkipaperia. Minusta tullee äiti ja se onkin ainoa, mitä minusta tulee. Ei hullua, ei hakattua, ei rikasta enää. En ole enää.

Ulko-ovi painuu kiinni takanani ja tiedän, etten avaa sitä enää. Sade huuhtelee aateluuteni mutaan ja minä katson nyt vain eteenpäin. Minulla ei ole menneisyyttä, ei perhettä.

Vapaus on katkera.

[Dria]

Kiinnitin huomiota otsikkoon ja avasin tämän silkkaa uteliaisuuttani. Yllätys oli miellyttävä, koska löysin näin upeita raapaleita. En kommentoi kaikkia erikseen, mutta pidin tyylistäsi ja olit saanut rakennettua kauhistuttavalla tavalla kauniin maailman hahmojen ympärille. Pidin siitä, kuinka pidit puhdasverisyyden esillä, eikä sisarusten kotiolot olleet mitenkään loistavia.

Tässä viimeisessä esiintynyt Meda on minulle aika tuntematon, mutta sait kuvattua hänet kivasti. Pidän Bellatrixistakin, mutta Narcissa ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, paitsi paritettuna Bellalle. Tässä hän on siedettävä, mikä on enemmän kuin ficeissä yleensä. Bella puolestaan on ihana. Pidän hänen mielenkiinnostaan kuolonsyöjiä kohtaan ja pidin myös Cissy/Bella kohdista.

[Sleeping Sun]

Kiitos kommentistasi, Dria!
Mukavaa, että tulit avanneeksi tämän, kun kerran pidit lukemastasi. Bellatrix on minullekin hyvin läheinen hahmo ja Narcissaa läheisempi. Heidän kirjoittamisensa yhteen tuntuu luontevalta, ja ehkä se näkyy tekstissä.
Andromeda on minullekin hahmo josta kirjoitan harvoin, joten on hyvä, jos hän toimi tässä.

- Sleeping Sun kiittää ja kumartaa

[Glorisablet]

Tiedätkin muuttovalmisteluiden vievän aikaani. Siksi jätin kommentoinnin juhannusaattoon, jolloin minulta löytyi aikaa käpertyä sängylle naputtelemaan palautetta.

Andromedan lähtö oli sellainen kuin se olisi voinut olla. Joo aatelisvelhotar valitsi kuraverisen rakkauden, mutta hän ei välttämättä tullut häädetyksi/lähtenyt silmät säteilevinä ja onnellinen hymy huulillaan. Ted välitti hänestä varmaan perhettä enemmän, joille oli tärkeintä saada hillitty Andromeda ”ihastuttavan puhdasverisiin naimisiin” Siriusta lainaten, mutta iloisuuskylläste ei sovi tilanteeseen. Rakkaudella oli hintansa, sillä se maksoi perheen verran. Sinun Medasi oli kiintynyt sisariinsa ja äitiinsä, joten välien katkeaminen oli sama kuin he olisivat kuolleet. He olivat poissa keskimmäisen neiti Mustan elämästä.

Ulko-ovi painuu kiinni takanani ja tiedän, etten avaa sitä enää. Sade huuhtelee aateluuteni mutaan ja minä katson nyt vain eteenpäin. Minulla ei ole menneisyyttä, ei perhettä.

<3

[Sleeping Sun]

Kiitos kommenitistasi, Lavinia!

Niin, kyllä Ted välitti Andromedasta ja Andromeda hänestä. Jollakin tavalla kuitenkin kuraveriseen rakastuminen oli myös pakokeino. Andromeda oli rohkea ja hän ymmärsi. Uskalsi riuhtaista itsensä irti perheestä, joka myrkytti hänen sisartensa elämän. Ei Andromeda silti olisi halunnut lähteä ja jättää aatelista elämäänsä, ei hän koskaan täysin sopeutunut ns. tavalliseen maailmaan. Ehkä kirjoitan siitä vielä.

- Sleeping Sun kiittää!

[Sleeping Sun]

Ikäraja: S
Paritus: Andromeda/Ted
Andromeda Pov.


Tedin hymyssä ei näy kyllästymisen merkkejä edes silloin, kun hän selittää kolmatta kertaa, miten kahvinkeitin toimii. Hän ei suutu, kun munakas palaa pohjaan. Hän ei välitä siitä, että kauluspaidan selkämykseen on palanut ruskea silitysraudan kuva. Hän rakastaa.

Minä pesen lattiaa vaaleanpunaisessa pumpulileningissä enkä kykenen sanomaan totuutta, kun Ted kysyy, mikä tekee minut niin onnettomaksi. Vesi imeytyy helmoihin, polvet hiertyvät ruville ja minä hymyilen valehymyn.

Tedin nukahdettua itken kasvoni rumiksi. Minulla on ikävä kotiin. Minä en osaa eikä halua. Minä rakastan, mutta se ei ole tarpeeksi, että se hyvittäisi kaiken.

Mikään ei ikinä voisi hyvittää sitä kaikkea, ei minulle eikä siskoilleni.

[Glorisablet]

Juoni nyt ei ole raapaleiden tärkein tehtävä niin kuin tunnelman maalaaminen sanoilla. Sinun raapaleissasikin, Sleeping Sun hyvä on välillä yllätyksellisyyttä.

Raapale alkoi suloisesti – en keksi muutakaan ilmaisua. Meillä jästeillä on elektroniikka ja vastaavat keksinnöt korvaamassa taikuuden puuttumista, ja me pidämme elektroniikkaa itsestäänselvyytenä ja velhot elämäänsä taikuuden keskellä. Jotenkin hassun sööttiä ajatella Andromedan toheltamista silitysrautojen ja kahvinkeittimien kanssa, jotka ovat naiselle yhtä uutta kuin pikkuipanalle.

Päivityksesi vaihtoi sävyä päivänpaisteiselta vaikuttaneesta parisuhteen arkea kuvanneesta osasta synkistelyyn Andromedan potiessa koti-ikävää. Niin tietenkin, luonnollisesti ikävä täytti hänen mielensä, joskin raapaleen tunnelma olisi voinut olla valoisampaan ennemmin kuin synkempään suuntaan. (Kommenttini kaksi ensimmäistä lausetta.) Dramaattisissakin tarinoissa on välillä huumorihetkiä.

[Sleeping Sun]

Kiitos kommentistasi, Lavinia!
ihanaa ylipäätään saada kommentti, siihen kun eivät ole kovin monet viime aikoina vaivautuneet. No, kumminkin...

Idea tähän on pyörinyt jo pitkään mielessä ja kiva, että tykkästi ja tunnelma oli onnistunut. Olisin voinut tästä pidemmänkin ficin kirjoittaa, mutta kun kerran sain tähän kaiken oleellisen niin miksi vaivautua aloittamaan taas yksi sivuprojekti kun siis on kiire muutenkin...

- Sleeping Sun kiittää!