Surkeaa isänpäivää (Severus, raapale, S)

[hymykuoppa]

Title: Surkeaa isänpäivää
Genre: angst
Author: hymykuoppa
Paring: Severus
Raiting: S
Summary: Isänpäivä on päivä, jolloin perheet kokoontuvat yhteen, jopa rikkoutuneet perheet. Silloin on tarkoitus olla yhdessä ja iloita, mutta kaikkien kohdalla ei ole iloista isänpäivää.
A/N: No isänpäivä, niin.. joo. Itselläni oli vähän ankea isänpäivä niin laittoi angstituttamaan.




Surkeaa isänpäivää

Severus Kalkaros, tuo aikojemme kylmäkiskoisin ja tunteettomin mies, istui hämärässä työhuoneessaan. Miehen kädet vapisivat raskaiden luomien painuessa kiinni. Hänen kädessään oli jotain julmaa, jotain, mikä sai tämän tunteiden mestarin ajatukset sumenemaan. Tämä lappu jota professori piti käsissään, oli pienen pojan tekemä kortti. Kirjaimet olivat koukeroisia ja osa niistä oli väärinpäin. Teksti oli epäselvää, mutta ajatuksen ymmärsi - se kortti oli tarkoitettu pienen pojan isälle.

Kortissa oli kaksi tikku-ukkoa käsikkäin, ja hahmojen yläpuolella luki omaperäiseen tapaan kirjoitettuna hyvää isänpäivää. Miksi se sai Severuksen tuntemaan niin? Koska kortti ei ollut osoitettu hänelle. Kun kortin käänsi ympäri, paljastui vasemmasta alalaidasta kaksi sanaa.

Rakkaudella Severus.

[Vanamo]

Kommenttikampanjasta päivää.

Valitsin tämän ficin oikeastaan nimen perusteella, se huusi sellaista synkkyyttä ja surua, että sopi varsin passelisti tähän harmauteen. HP on minulle fandomina täysin vieras, joten hahmoihin en saanut oikein otetta ja perusideakin meni multa varmaan ohi, mutta that´s my bad. Kuvailusta pystyin silti nauttimaan.

Koska kortti ei ollut osoitettu hänelle.

Tämä kohta oli jotenkin pysäyttävä. Tietyllä tavalla armoton. Muutenkin kerroit ja kuvailit Severusta sellaisella mukavalla (paitsi että mukava ei ole oikea sana, mutta enivei tämä on positiivinen juttu) tavalla, niin kylmänä ja pahana, mutta silti pinnan alta kuulsi tunteita.

Raapale on aika lyhyt pätkä kuvailla mitään sen enemmin, joten olin iloisesti yllättynyt, kun olit saanut tekstistä näin elävää pienin yksityiskohdin, etkä yrittänytkään venyttää raapaleen aikajanaa pitkäksi. Koukeroinen käsiala ja nurinperiset kirjaimet, ne on kaikki sellaisia elementtejä, että tätä oli kiva lukea.

Kokonaisuudessaan ihanan synkkä marraskuuteksti, kiitokset tästä. (nyt meen häpeemään jonnekin koloon fandomnolouttani)

^~Vanamo

[annoctatio]

Sääliksi käy Severusta:( Mutta noin juuri se olis voinut mennäkin, voin niin kuvitella. Tunnelma ja muu sopii just hyvin Severukseen, ei se oo niin kylmä ja tunteeton. Tykkäsin.

[hymykuoppa]

Voi kiitos kumpaisellekkin Joo, raapaleet ovat siitä ihanan haastavia, että koska ne ovat lyhyitä, tunnetta on vaikeampi saada mukaan. Sen takia rakastan raapaleiden kirjoitusta, itsensä haastaminen on parasta mitä tiedän.

[Salmiakkisydän]

Voi helvetti kirjoitin äsken suht pitkän kommentin, ja netti pätkäs. ah, teknologia. Mutta yritetään uudestaan.

Just niin hymykuoppamainen raapale kuin olettaa sopii, surullinen, kaunis, haikea, täynnä tunnetta, ja tälläkin on pieni taipumun vetää vähän sanattomaksi. Ainakin näin herkkää ihmistä kuin mua. Ihailen taitojasi kirjoittaa eritoten raapaleita, koska sataan sanaan on vaikea saada juonta, kuvailuja ja tunnetta. Mutta sä onnistut aina handlaamaan ne kaikki samaan sataan sanaan. Sun raapaleet on nerokkaita, juonellisia, tunteikkaita, kauniita, hauskoja ja surullisia. Ihailtavaa, jatka kirjoittamista, koska mä ainakin luen!

[hymykuoppa]

voi kiitos, ihana kuullajotain noin kaunista toiselta. Mie punastuin