Kirjemuotoiset ficit on harvinainen näky (en oo muistaakseni lukenut koskaan ficiä, joka olisi
vain kirje), joten tämä kiinnitti heti huomioni listauksessasi. Parituskin oli freesi valinta, enpä ole Charlie/Harrya ennen lukenut, enkä ylipäätään juuri Charliestakaan 🤔 Kivaa vaihtelua omiin lukutottumuksiin siis monessa mielessä! Toi käsinkirjoitettu versiokin oli siisti veto, tuo oma silauksensa tähän.
Tässä oli kiva rakenne siinä mielessä, että tämä aukenee kunnolla vasta lopun myötä. Alussa sitä miettii, että mihin otsikko viittaa, ja onko paritus täysin yksipuolinen, että mikä tää kuvio oikein on. Ennen kuin olin päässyt edes alkutietoihin asti, mä myös oikeestaan automaattisesti eka aattelin, että kirjettä kirjoittaisi Harry, mutta olikin hauska huomata et oho, se onkin just toistepäin
Pääsee vähän sukeltamaan Charlien mielenmaisemiin, harvinaista herkkua se.
Huomaa kyllä, että Charlien on vaikea sanoa sitä mitä haluaisi, ja sen takia selittääkin vähän just kaikesta muusta. Sieltä on kiva yrittää bongailla rivien välistä, mitä kaikkea Charlie ajattelee ja tuntee ja haluaisi Harrylle kertoa. Mutta lopussa hän onkin sitten aikas rohkea ja suora puheissaan, kun pyytää Harrya luokseen. Näppärästi hän siirsi puheen lohikäärmeestä kutsuun ja ikään kuin tarjoaa lohikäärmettä Harrylle syyksi tulla käymään. Ja samalla kuvailee ja kehuu paikkaa muutenkin, muttei missään vaiheessa pidä itseään vierailun syynä (että Harry tulisi Romaniaan katsomaan lohikäärmeitä ja kaunista luontoa,
ei Charlieta itseään). Vaikka tietenkin se on siellä taustalla, sitä ei vain sanota ääneen.
Ja ohhoh toi loppu. Kuten sanoin, Charlien kirje ja taustalla oleva tilanne aukenivat kunnolla vasta noiden viimeisten rivien myötä. Toki sitä jää miettimään, että
mitä siellä häissä sitten oikein tapahtui, mutta on täysin loogista ja ymmärrettävää, että sitä ei kerrota. Charlie ja Harry molemmat tietävät, ja kun selvästi on vähän vaikea asia kyseessä, niin ei turhaan palautella asiaa sen tarkemmin mieleen. Lukijan täytyy tyytyä miettimään itsekseen, koska tällaisissa kirjeficeissä on se hauska seikka, että teksti on ikään kuin kirjoitettu hahmolle,
ei lukijalle. Häätapahtumien lisäksi mua mietityttää, millainen on Harryn reaktio, jos kirjeen koskaan saa luettavakseen, teksti kun ei oikeastaan anna vihjeitä sen suhteen. Ilmeisesti silloin joskus (häiden aikaan ja sen jälkeen) oli vaikeaa, mutta tiedä sitä, kauanko niistäkin on, mitä Harry tuntee ja ajattelee nykyään.
Tästä jäi sellainen kiva pohdiskeleva fiilis
Kiitos tästä!
