Nimi: Älä pelkää Fenrir-setä on ihan kiltti setä
Kirjoittaja: Ernesti96
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Pedofiliaa (Ei ole kuvailtu itse toimintaa)
Haasteet: Pahishaaste
Vastuuvapaus: En omista hahmoja enkä saa rahaa
A/N: Piti saada jotain aikaseksi pahishaasteesen enkä keksinyt mitään niin kirjoitin tälläisen nyt vähän kyllä kaduttaa että kirjoitin tän tä on aika kauhee täytyy jatkossa pidättäytyä vaan siinä huumorissa
Pimeys oli jo laskenut Lontoon hämyisten katujen ylle kun nuori, epätavallisen siropoika vaelteli eksyksissä melkein itkien etsien tuloksetta tietä kotiin. Poika oli hädin tuskin täyttänyt yhdeksääkään vuottaa vielä. Varjoissa liikkui mieshenkilö, joka oli seurannut poikaa jo hyvän aikaa tämän huomaamatta. Mies oli kuitenkin vihdoin huomannut tilaisuutensa koittaneen ja astui esiin. Välittömästi poika perääntyi säpsähtäen. Mies yritti rauhoitella poikaa matalalla ja jokseenkin karheallakin äänellä:
”Älkää suotta pelätkö Fenrir-setä on ihan kiltti setä”
Poika ei kuitenkaan vielä rauhoittunut vaan vilkuili pelokkaasti ympärilleen niin kuin, joku voisi hyökätä koska vain.
”Oletteko te kenties eksynyt?” kysyi Fenrir niin lempeästi kuin kykeni.
Vieläkään poika ei sanonut mitään nyökkäsi vain vaitonaisesti vapisten.
”Otatteko karamellin?” kysyi Fenrir ja ojensi pussia poikaa kohden.
Poika ei sanonut mitään, ojensi vain vapisevan kätensä ja noukki yhden karamellin pussista, muttei kuitenkaan pistänyt sitä suuhunsa.
Fenrir tarttui poikaa kädestä, ja he katosivat sumuun Fenririn hymyillessä itseensä tyytyväistä hymyään katsoen poispäin pojasta, joka puristi toisessa kädessään Fenririn kättä ja toisessa karamellia tiukasti vasten poveaan.
Öisellä kadulla kaikui enää kalvava hiljaisuus, jonka rikkoi vain pelokas katulampun välähdys.
Myöhemmin yöllä:
Makuuhuoneen ovi oli suljettu, pimeässä huoneessa veren punaiseksi tahrimat lakanat repsottivat ja loivat kuparista löyhkäänsä myöhäiseen yöhön. Ahdistavalla tavalla tuntui niin kuin kimakka ja särkynyt ääni olisi yhä kaikunut huoneen seinistä. Se ei kuitenkaan haitannut Fenririä, joka istui toisessa huoneessa punaisessa lepotuolissa takkatulen loimutessa ja luodessa kummaa keltaista valoa epätavallisen pimeään yöhön.Fenrir hymähti itsekseen ja totesi puoliksi ääneen puoliksi ajatuksissaan:
”Ei pidä luottaa setiin jotka sanoo olevansa kilttejä setiä he ovat mitä todennäköisimmin pahoja setiä”
