Title: Mun maailma on sun
Author: Tilkkutilli
Raiting: K-11 // Vanilje laski ikärajaa.
Genre: Angst
Disclaimer: omistan kaiken tästä tarinan pätkästä.
Warnings: Kuolema, itsetuhoisuus
--
Saanko mä lähteä nyt? Saanko mä lopettaa tän kivun, joka viils mua joka minuutti uudestaan uudesta kohtaa? Saanko mä lopettaa viimein sunkin kärsimyksen? Mä haluun jättää hyvästit tuskallisille päiville ja loputtoman pitkille öille, joita säkin kestit mun takia. Mä kuljin mun polun loppuun, esimerkkiä sulle näytin ja nyt olis mun aika mennä. Mä en jaksais enää yrittää. Anna mulle lupa ottaa viimenen askel toiselle puolelle, päästä kaikesta tuskasta. Mä en aluks edes tahtonut luovuttaa, mut nyt tuntuu jo liian vaikeelta jatkaa. Mä taistelin aikani, yritin sua lohduttaa, sanoo et kaikki on hyvin ja et kaikki kääntyy viel parhain päin. Sä itkit silti. Mä yritin jaksaa vielä päivän jos toisenkin, se teki kipeetä, mut mä tein sen sun vuokses. Mä näin, et sua pelotti ja sä olit surullinen... Sun kyyneleet, ne virtas useesti sun poskia pitkin, ne putos mun paljaalle iholle. Se jotenkin lohdutti mua, tosi kummallisella tavalla. Sä olit aina välittänyt musta. Sä olit sanonut rakastavas mua. Mä nostan hattua sulle, sä jaksoit aina yrittää. Tiedäthän, että rakastan sinua? Siksi näitä hyvästejä on näin vaikea jättää ja päättää elämä luotasi. Sinun täytyy muistaa se. Olen aina rakastanut sinua. Joten, pidä mua lähelläsi vielä kerran, koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua jo tänään pois. Kiitän ja kumarran, näemme vielä. Olet se kaikista tärkein, ikinä. Sinä yönä nukuin pois, sä makasit mun kainalossa, pitelit mua tiukasti. Nyt jos koskaan, mun maailma on sun.
--
