Kingdom hearts 2, Vs: Heijastamaton | S| Axel x Oc | 8/25

[Nakkilapsi]

Nimi: Heijastumaton
Kirjoittaja: Nakkilapsi
Genre: Humor, Action, Romance & Fluff
Ikäraja: S //Kupla korjasi ikärajamerkintää.
Varoitukset: Fluffi, osien lyhyys
Paritus: Axel x Oc
Disclaimer: Akain tehtävä oli vain ohjata Roxasta tämän ohjelman ajan… Axelin sekaantumisella jokin kuitenkin muuttui. Lyhyitä lörpötyksiä KH2:sta

HUOMIO!: Rakentava kritiikki on tervetullutta.

1.Ensi esiintyminen

”Ne olivat duskeja.” Roxas kuuli jonkun sanovan, kun kyseiset nobodyt oli tuhottu hänen Keybladinsa ansiosta. Roxas kääntyi ja näki tytön, jonka hoikahkoa vartaloa koristi punainen liehuva, selän takaa sidottava mekko ja punaiset korkokengät. Tämän hiukset olivat tummat ja kiharat, lilahkojen silmien katsoessa Roxasta kun hän avasi tälle portin. ”Astu sisään Roxas. Sinua odotetaan.” Tyttö sanoi ja lähti itse kohti metsää, joka johti Twilight town:iin. ”Kuka olet?” Roxas kysyi ja sai tytön katsomaan tätä. ”Minulla ei ole nimeä. Mutta minua sanotaan Akaiksi.” tyttö sanoi ja katosi metsään.

2.Sateessa

”Hän hylkäsi minut.” Axel sanoi ja antoi sateen kastella hiuksensa valuviksi, tämän tuijottaessa maata. ”Axel...” Sanoi hento ääni ja kalpeahko käsi tarttui kiinni Axelin nahkahanskan peittämään. ”Roxas teki valintansa. Mutta se ei tarkoita että hän halusi hylätä sinut.” Akai sanoi ja puristi Axelin käden tiukemmin omaansa. ”Hän välittää meistä. Sinusta koska sinä olit mahtavin ystävä hänelle ja joka suojeli häntä. Minulle koska minun tehtäväni ei ole edes vielä alkanut...” Axel oli hämmästynyt tytön viisaista sanoista, mutta katsoi tämän kehoa myöten valuvaa märkää mekkoa ja silmiä, jotka näyttivät tummentavan väriään kun tämä oli surullinen. ”Kiitos...” Axel sanoi ja puristi Akain kättä vastineeksi.

[Nakkilapsi]

3.läpi tulen

”Läpi tulen ja laavan helvetin syvimmistä syövereistä minä kutsun sinut! Ifrit!” Akai huusi kun Joukko Dancereitä oli piirittänyt tämän. Maa alkoi järistä ja Pian ilmaan ilmestyi summon portti, josta alkoivat työntyä ulos kaksi järkälemäistä, kynnellistä kättä, Suuri sarvellinen leijonanpää ja puoliksi eläimen ja ihmisen omaava vartalo. ”Aika laittaa paikat kuumiksi.” Akai tokaisi, Ifritin Karjaistessa tämän takana.

4.taikaa

”Se on keiju.” Akai naurahti, kun helinä pomppasi tämän kasvojen eteen ja katseli tätä tutkailevasti, kunnes Akai alkoi huomaamattaan leijua irti maasta. ”Hei Hei hei! Keiju, Eipäs laiteta ihmisiä leijailemaan ilman lupia.” Axel tokaisi tarttuessaan Akain jalkaan ja vetäessään tämän alas maahan. ”Kivat alkkarit muuten.” Axel sanoi ja sai läimäyksen kasvoille. ”Pervo.”

[Nakkilapsi]

5.Silmät

Akai ei voinut olla tuijottamatta tuota punaista seiskaa silmiin, ja kuin huomaamattaan tämän käsi nousi ja laskeutui vasten tämän poskea. ”Silmäsi...muistuttavat minua jostakusta jonka tunsin...” Akai sanoi ajatuksissaan, kunnes tajusi mitä teki ja laski tulenpunaisena kätensä alas.
”Tuota..he menivät tuohon suuntaan.” Akai sanoi ja osoitti sormellaan katua jonne Roxas ja tämän kaverit olivat juokseneet.

6.Iltarusko

”Nyt vihdoin ymmärrän miksi tätä kaupunkia sanotaan iltaruskon kaupungiksi.” Akai tokaisi ilmestyessään penkin selkänojan päällä istuvan Roxaksen taakse yllättäen. ”Sinä.” Akai ei sanonut mitään vaan käveli tämän viereen. ”Saanko istua?” Akai kysyi ja Roxas siirtyi antaakseen tilaa tytölle. ”En yritä ajaa sinua ongelmiin Roxas.” ”Hassua. Sillä aina kun ilmestyt niitä juuri tulee.” Roxas vastasi tytölle töykeästi. Akai katsoi poikaa. ”Yritän valmistella sinua siihen mitä sinulle pian tapahtuu.” Akai sanoi, saaden Roxaksen katsomaan tätä. ”Mitä sitten tapahtuu?” Akai katsoi poikaa surullinen ilme kasvoillaan. ”En voi kertoa Roxas. Olen pahoillani....” Akai kuiskasi surkeana, ja alkoi hävitä vihreinä bittilastuina ilmaan. ”Mutta kaikki kääntyy vielä parhain päin.”

[Nakkilapsi]

7.vesi


”Tanssi vesi tanssi!” Demyx huusi Soran väistäessä tämän vesiklooneja ja iskiessä Demyxiä viimeisen kerran. Ennen kuin tämä alkoi haihtua mustana savuna ilmaan. ”Ei. Ei! Ei pimeääään!!” Demyx huusi ennen kuin katosi kokonaan. Kivipaalun takana hahmo itki muutaman kyyneleen, puristaen paikkaa, jossa hänen sydämensä tuntui painuvan tunnon tuskista. ”Anteeksi Demyx.” 


8.punainen nauha


Hän ilmestyi aina kuin tyhjästä ja vähiten kun sitä odotti.
Molemmat heistä tiesivät etteivät oikeasti olleet olemassa, mutta kuitenkin kohtelivat toisiaan kuin se olisi ollut niin.
Hän pelasti tämän vangituksi tulemiselta ja tämä taas valoi sanoillaan toivoa häneen.
He molemmat pelastivat toisensa aina omalla tavallaan.
Se oli kuin punainen nauha joka kietoi heidän kätensä ja kohtalonsa yhteen.