Ficin nimi: Kunhan vain saan olla kanssasi
Kirjoittaja: Lumous
Genre: fluff
Ikäraja: K11
Paritus: Lee/Fred
A/N: Elikkäs tämä osallistuu
Rare10-haasteeseen! Ja sellaista vielä, etten ole kirjoittanut kirjoitusblokin takia yhtään ficciä suunnilleen puoleentoista vuoteen, ja sen varmaan huomaakin
Hahmot ja muu sellainen on luonnollisesti Rowlingin omaisuutta, mä vaan leikin näillä!
Kunhan vain saan olla kanssasi”Ja kaadon nappaa Angelina Johnson, katsokaa tuota tyttöä! Mikä taito ja upea tek... MAALI!” Lee Jordan huusi mikrofoniinsa, ”Rohkelikko johtaa pistein 60-20!” Yritin epätoivoisesti sulkea korvani Leen huudoilta, mutta se oli mahdotonta ilonhuudahdusten ollessa mikrofonin vahvistamia. Tiesin että minun pitäisi keskittyä peliin, mutten voinut kuitenkaan olla vilkuilematta mikrofonin varressa olevaa poikaa.
”Fred!” George huusi. Säpsähdin ja vilkaisin eteeni ehtien juuri ja juuri huitaista minua kohti kiitävän ryhmyn luihuisten jahtaajaa kohti. George vilkaisi minua huvittuneena punan noustessa poskilleni. Helvetti, joku päivä George vielä näkee lävitseni. Ellei ole nähnyt jo, ajattelin ja päätin karistaa Leen mielestäni lopullisesti.
***
Illemmalla istuskelin oleskeluhuoneessa ajatuksiini syventyneenä muiden juhliessa huispausvoittoa. Olin rikkonut Leetä koskevan lupaukseni jo puolessavälissä ottelua, mikä ei sinänsä ollut mikään yllätys ottaen huomioon pakkomielteeni vakavuuden. Hetkessä vaivuin vielä syvemmälle unelmiini, pojan upottavat suklaanruskeat silmät vetivät minut syövereihinsä.
Havahtuin jonkin ajan päästä jonkun tökätessä minua kipeästi kylkiluiden väliin. Käänsin pääni salamannopeasti tökkijään päin ja punastuin vielä nopeammin. Lee.
”Hei Freddie, olen tosi pahoillani kun joudun herättämään sinut koomastasi mutta George käski minun kysyä että oletko tulossa huomenna meidän kanssamme Tylyahoon?”
”Mitääh?” Sopersin hämmentyneenä, en ollut tajunnut lauseesta mitään muita sanoja kuin ”Freddie” ja ”kooma”.”
Lee hymyili ja toisti kysymyksensä. Vastasin myöntävästi,
tottakai, menisin vaikka ihmissuden kitaan jos saisin olla Leen kanssa. Poika jatkoi jututtamistani vielä hetken mutta huomatessaan ettei saisi minusta irti muuta kuin typerännäköistä hymyilyä ja nyökyttelyä, tämä totesi että minun kannattaisi mennä nukkumaan. Nyökkäsin tähänkin, löin itseäni mentaalisesti poskelle idioottimaisesta keskustelukyvyttömyydestäni ja menin puolijuoksua makuusaliini.
Makuusaliin päästyäni heitin huispausvaatteeni kasaan lattialle ja etsin vanhat pyjamahousuni jotka löytyivät lopulta Georgen sängyn alta. Paitani puolestaan oli mytyssä matka-arkkuni päällä. Huokaisten pukeuduin ja kaaduin sänkyyn.
Miten yksi pieni ihastuminen voi vaikuttaa minuun näin paljon! Yksi suuri rakastuminen siis, korjasin mielessäni. Lee on ystäväni eikä halua olla mitään muuta kuin ystävä. Tosin tuskinpa hän haluaa enää kauan olla ystävänikään kun en kykene edes puhumaan hänelle. Mahdollisuuksiani Leen suhteen kavensivat sen lisäksi myös Leen ilmiselvä ihastus Angelina Johnsonia kohtaan. Mustasukkaisuus hyökyi ylitseni suurina aaltoina ja kirosin koko tytön ja siinä sivussa myös itseni ja ääliömäisyyteni syvimpään koloon meren pohjalla. Miksi minun täytyi ihastua juuri Leehen, eikö vaikka Blaise Zabini olisi kelvannut! Irvistin heti kun ajatus oli pälkähtänyt päähäni, kuka nyt
luihuiseen ihastuisi.
***
Kolmisen tuntia myöhemmin makasin edelleen sängyssäni. Juhlijoiden äänet kaikuivat Rohkelikkotornin seinissä häiriten epätoivoista nukkumisyritystäni. Olin jo aikeissa mennä valittamaan juhlijoille metelistä kunnes tajusin kuka olen. Helvetti, eihän Fred Weasley valita juhlien aiheuttamasta melusta, Fred Weasley pitää enemmän meteliä kuin kukaan muu. Ristin etu- ja keskisormeni toivoen ettei kukaan huomaisi poissaoloani.
”Fred?” Pojan ääni kuiskasi hetken kuluttua, ”Oletko hereillä?” Yritin maata hiljaa paikoillani ettei puhuja huomaisi minun valvovan yksin makuusalissa muiden juhliessa. Kuulin sänkyni verhojen avautuvan kahisten. Sänkyni laidalle istuuduttiin, ja puristin silmiäni tiukasti kiinni. Tunsin tutun pojan sormen sivelevän poskeani. Hetken epäröinnin jälkeen avasin silmäni ja nostin tärisevän käteni koskettamaan toisen pojan sormia. Epävarmana siirsin toisen käteni peitolta toisen pojan rastoihin.
Sen jälkeen kaikki tapahtui silmänräpäyksessä. Lee painautui lähemmäs minua ja suuteli ensin kokeilevasti, ja vastatessani suudelmaan se muuttui intohimoiseksi. Leen kädet vaeltelivat paitani alla, ja kun pääsin yli pojan aiheuttamasta hämmästyksestä siirsin käteni Leen niskaan. Toisen pojan siirtyessä suutelemaan kaulaani henkäisin hänen nimensä autioon makuusaliin.
