Sokea piste (James/Sirius, K-11, one-shot)

[lurikko]

nimi: Sokea piste
kirjoitettu: 30.1.2009
paritus: James/Sirius
ikäraja: K-11
genre: tuota noin, angst ja romance ehkä, one-shot

A/N: En ajatellut laittaa tätä tänne, mutta jos nyt sitten laittaisin kuitenkin. Palaute on kivaa.

*

Sokea piste

Jotenkin se kaikki pöly aina kertyy keuhkoihin. Menomatkalla sitä ei oikein huomaa ja paluumatkalla vielä vähemmän, mutta välissä istutaan Kolmessa Luudanvarressa monta tuntia ja silloin salakäytävien pöly vähän häiritsee. Peter ei kuuntele, kun valitan siitä. Remus ristii kätensä pöydälle, kallistaa päätään ja tuijottaa. James nauraa ja tilaa lisää juotavaa.
Kehen minä sitten rakastuisin, niin, sitä voidaan tietysti miettiä.

Oikeastaan kyse on varmaan onnettomuuksista, sattumista, maailmankaikkeuden liikkeestä juuri epäsuotuisalla tavalla. Jokin pisti kaiken liikkeelle, jokin laittoi pääni sekaisin. Syy ei ole minun. Hoen sitä itselleni kylpyhuoneen seinää vasten. Jäähtynyt vesi valuu selkääni ja tippuu pakaroiden välistä kaakelilattialle, jänteet nitisevät ja nojaan seinään niin kuin haluaisin työntää senkin pois sijoiltaan, ja hoen sitä.
Tai kuten tänään pubissa, ja haluaisin pyyhkiä Remuksen kasvoilta pois sen näkevän ilmeen, ja haluaisin kaataa Peterin tuolin.
“Mitä helvettiä”, James sanoo ja nauraa ja hakee uuden lasillisen.

Etsin tietysti joskus syitä, jostain helvetistä mistä niitä nyt sitten voi löytääkään. Olenko yksinäinen lapsi? Ehkä jotain perhetraumoja, saakeli varmasti mutta mikä niistä tekee tällaista? Tai ehkä tämä on silkkaa takertuvaisuutta? Normaalia ystävien välistä mustasukkaisuutta? Ehkä puolustaudun sitä vastaan, että jossain vaiheessa James kuitenkin nai Lilyn eikä vain nai häntä joskus lauantai-iltaisin, kun me lupaamme pelata oleskeluhuoneessa oikein pitkään ja minä jotenkin sitten päädyn istumaan selkä makuusalin ovea vasten.

Tekisi mieli oksentaa koko keitos ulos. Miten tässä kävi näin, en tiedä, mutta se saa nyt loppua. Sellaistakin vannon joskus. Pelaan yhden huispauspelin luihuisia vastaan niin että maistan veren ja hien, hiukset liimaantuvat kaulaan enkä näe mitään. Menemme Tylyahoon nopeasti käymään keskiviikkoiltana, koska Remus haluaa lisää suklaata, ja juon niin paljon että vietän seuraavan aamun loitsujen tunnit pää vessanpöntössä. Istun kylpyhuoneen lattialla ja valutan kylmää vettä päähäni. Ei auta.

Haluaisin lyödä Jamesia, kun hän puhuu rakastumisesta. Ihan vaan siksi että mitä helvettiä hän siitä muka tietää. Haluaisin lyödä ryhmyn hänen kauniiseen päähänsä ihan siitä hyvästä, että haluaisin tarttua hänen olkapäihinsä ja riuhtaista hänet itseäni vasten ja suudella häntä niin lujaa, että hänkin tajuaisi.
James osaa tietysti puhua Lilystä kauniisti. Ja kyllä minä tajuan, viisi vuotta, onhan se pitkä aika olla toivottomasti lätkässä. Kyllä minä tajuan. Kyllä minä hitto tajuan.

Peter nauraa. Remus nauraa. Peterillä on joku uusi tyttö kierroksessa. Mietin mitä helvettiä minä teen. Remus haluaa suklaata. James haluaa lisää tuliviskiä, koska ei kuitenkaan enää ehdi nähdä Lilyä tänä iltana. Minä haluan pois. Rosmertalla ei ole vaihtoehtoja, koska me olemme jo kaikki seitsemäntoista. Peter puhuu siitä tytöstään. Remus lopettaa juomisen ja muuttuu hiljaisemmaksi. Minä juon lisää. James puhuu Lilyn tisseistä. Rosmerta kerää ylimääräiset lasit pois.
Että pitäkää varanne jos joskus rakastutte ystäväänne, helvetti Peter pysy vaan sen korpinkynnen kanssa, tämä on paskaa. Pakkomielle. Joskus haluaisin ihan vaan hakata pääni irti ja katsoa loppuuko, mutta en nyt vielä ole viitsinyt.

“Anturajalka? Anturajalka?”
Rypistän otsaani. Ainakin arvelen niin. “Mitä?”
“Et ole koskaan. Mitä sä et ole koskaan?”
Pullo seisoo keskellä pöytää. Tuijotan sitä. Muistan pelin säännöt jotenkin etäisesti, ehkä. “Mä en ole nainut sitä mustatukkaista korpinkynttä.”
Peter on. Tuijotan kattoon. Peterin vuoro.
“Suudellut poikaa”, hän sanoo.

Minä olen.

James nauraa ja törmäilemme toisiimme. Maistan tuliviskin hänen suussaan ja aika paljon likaista katkeruutta. Se on varmaan oma kieleni ja minusta tuntuu että tukehdun. Hän työntää sormensa niskaani ja ehkä sittenkin jään henkiin, ehkä huumaannun, ehkä tulen hulluksi ja jään juuri nimenomaan tähän.

Räpyttelen silmiäni, kun hän sysää minut kauemmaksi ja nauraa ja taputtaa minua olkapäälle ja huolestuu siitä, etten enää muka pysy pystyssä.
“Totta kai… pysyn.”
“Pitää kohta lähteä”, sanoo Remus. “Mä en ole ikinä… uinut alasti naisseurassa.”

Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Seuraavana aamuna makaan sängylläni silmät kiinni ja haluan oksentaa, mutta James on mennyt vessaan ja lukinnut oven. Hän viipyy siellä varmaan puoli tuntia, luultavasti runkkaamassa. Lilyä ei kauheasti kiinnosta mikään mikä maistuu edellisen illan juomilta. Niin hän kuulemma sanoo. Lilyllä on varaa valita mitkä päivät käyvät.

Lilyllä on kaikki.

[Sakura]

Oi vitsi, ihana. En muista, milloin olen viimeksi lukenut Potter-fikkiä, mutta kaikki piste-nimet ovat niin kivoja, ja vaikka Sokea piste -fikkejä tuntuu olevan ainakin tuhat, tää oli sun kirjoittamasi, joten tulinpahan lukemaan. En päättänyt, kunhan tulin, ja kaiken lisäksi aloitin lukemisen lopusta, mutta se on parasta niin päin, ihan totta :D

Vaikeeta sanoa mitään. Kyllä sä osaat, se on todettu ennenkin, ja kyllä Sirius/James on sitä parasta. Sirius on ihana tässä, niin Sirius. Ei tullut sellainen olo, että mikäs turhanpäiväinen katkeransuloinen nättipoika tuokin on, vaan Sirius on jotenkin realistinen, karunkaunis ja vähän hupaisakin. Tuo kiroilu esim. Ja sivumennen pohdiskelu. Ei sillä niin väliä mutta. Aika Siriusta.

Että pitäkää varanne jos joskus rakastutte ystäväänne, helvetti Peter pysy vaan sen korpinkynnen kanssa, tämä on paskaa. Pakkomielle. Joskus haluaisin ihan vaan hakata pääni irti ja katsoa loppuuko, mutta en nyt vielä ole viitsinyt.

Tuokin nyt, aww. Voisiko tätä sanoa ironisen angstiseksi tai joksikin sellaiseksi. Ihana Peterkin, eikä mikään no life nörttipoika. Ja ihanampi Remus ja suklaa. Todellakin siitä on kauan, kun olen viimeksi lukenut Kelmeistä, mutta tässä parilla sanalla taas taioit sen kaiken mun silmieni eteen.

Tästä tuli jännän pölyinen ja savuinen fiilis, käänteisenä se "eletään ikuisesti" -juttu. Silleen... ei eletä ikuisesti mutta so what. Jotenkin tuot kivasti esiin myös näiden teiniyttä tai jotain, mutta ei sellaista jenkkiteiniyttä, vaan just sellaista vähän vanhahtavaa brittiläistä meininkiä. Voisin kuvitella.

Joo, kiitos. Tää sai mut nauramaan, hyvällä tavalla, ehkä vähän hämmästyneelläkin.

[lurikko]

Kiitos, Sakura! Hui, muistaakseni aikoinaan tarkistin yleensä ficcien nimien suhteen ainakin sen, löytyykö Finistä jo samannimistä, mutta viime aikoina se tapa on kai jäänyt. Pitäisi kaiketi aloittaa uudestaan Mäkin olen kyllä kirjoittanut kaiken maailman pisteitä muistaakseni, tai sanotaanko että luulen kirjoittaneeni ainakin pari, ja sitten yhden sokeuden... Ei kauhean omalaatuista

Olen iloinen, ettei Sirius kuulostanut turhanpäiväiseltä nättipojalta ja että tästä löytyi vähän teinimeininkiä Pojista kirjoittaminen on aina sinällään vähän hassua ainakin jos sitä alkaa syvemmin pohdiskella, koska jotenkin tyttöjen kirjoittamat tarinat pojista tuntuvat usein vähän... siloitelluilta. Ficcimaailmassa tietysti IC-mielikuvat hahmoistakin rakentuvat aika pitkälti tyttöjen kirjoittamien ficcikliseiden perusteelle, eli sikäli ongelmaa ei tietenkään kauheasti ole, jos siihen ei halua kiinnittää huomiota. Mutta joskus tekisi mieli luetuttaa joku ficci, mielellään vielä minä-muodossa kirjoitettu ja poika siis kertojana, jollain tutulla pojalla ja kysyä, että kuulostaako tämä tyttömäiseltä

[emptiness]

Heij.

Valitsin ficcisi Feeniksin ficcikikiltaan tämän viikon ficiksi

[lurikko]

emptiness, kiitos hurjasti! Ficcejäni on pari kertaa päätynyt ficcipiireihin arvosteltaviksi ja se on aina suuri ilo, koska silloin yleensä saa palautetta sellaisiltakin lukijoilta, jotka eivät ole tykänneet ficistä. Eli yritän nyt tässä vihjata, että kritiikkiä saa antaa ihan reippaasti, olen aika paksunahkainen kirjoittamisen suhteen enkä ota nokkiini!

Ginevré, kiitos paljon! Täytyy muuten heti mainita, että tykkään tosi paljon avataristasi. Ja asiasta sen verran, että minäkään en ole kauheasti lukenut James/Sirius-ficcejä; olen jotenkin niin tottunut ajattelemaan Remus/Siriusta canonina, että Siriuksen ja Jamesin kirjoittaminen pariksi - ja vaikka tässäkään ficissä tunne ei edes tainnut olla molemminpuolinen - on pikkuisen hassua, sellaista että yrittää ihan tietoisesti väittää että asiat ovat niin niin kuin ne eivät ole Mutta Sirius/James on kyllä kiehtova, ei siinä mitään.

[Eeyore]

Aika katkeraa tekstiä Siriuksen suusta ja se toimi. Tässä oli hyvin saatu esille ajatusten sekavuus ja lentävyys, mutta silti teksti olo ehyt ja sitä oli helppo lukea. Pidin tämän ironisesta tuulahduksesta iltaan ja osittain tää sai nauramaan, osittain miettimään elämää.

Peter nauraa. Remus nauraa. Peterillä on joku uusi tyttö kierroksessa. Mietin mitä helvettiä minä teen. Remus haluaa suklaata. James haluaa lisää tuliviskiä, koska ei kuitenkaan enää ehdi nähdä Lilyä tänä iltana. Minä haluan pois. Rosmertalla ei ole vaihtoehtoja, koska me olemme jo kaikki seitsemäntoista. Peter puhuu siitä tytöstään. Remus lopettaa juomisen ja muuttuu hiljaisemmaksi. Minä juon lisää. James puhuu Lilyn tisseistä. Rosmerta kerää ylimääräiset lasit pois.

Tässä yks esimerkki tuosta ajatuksen nopeudesta ja kuvailevuudesta. Hyvin toimivaa! Ja pidin hirveesti tuosta Siriuksen hällä väliä -asenteesta ja en viitsi -ajatuksista. Hän haluaa Jamesin, pitää siitä, että tämä rakastaa Lilyä, mutta myös vihaa koko hommaa. Tahtoo pois ja ei tahdo. Tää oli hieno kiitos

[Jennea]

Olen ficcikillasta, iltaa!

Olen joskus huomioinnut ficin nimen, mutta en aukaissut silloin ficciä. Onneksi ficcikillan ansiosta aukaisin.

Siriuksen ääni kertojana tässä toimi mainiosti. Minulla on välillä vaikea kirjoittaa ficciä pojan äänellä. Jotenkin sitä ajattelee, että pojilla täysin erilainen ajatusmaailma ja sitä on tyttönä vaikea kuvailla. Olen tullut siitä jo omissa ficeissäni hieman vainoharhaiseksi. Harvoin enää kirjoitan niin, että minä-kertoja on poika. Pitäisi varmaan yrittää päästä siitäkin ajatuksesta eroon vähitellen. Mutta ainakin sinä olit mielestäni onnistunut hyvin. Sirius oli hyvin siriusmainen.

Haluaisin lainata saman kohdan minkä Eeyorekin on lainannut. Erittäin hyvä kohta. En tainnut koskaa lukea tekstiä, jossa olisi yhtä hyvin kuvailtu noin nopeasti ja ajatusmaisesti (hah, mikä sana, mutta varmaan ymmärsit ideani :-D).

Pidin todella paljon räävittömästä kielestä ja suorasta kerronnasta. Ei oltu keksitty synonyymiä sanoille tissi ja runkkaus. Lyhyet lauseet ovat minun rakkaus. En voisi elää ilman niitä, ja tässä ficissä ne toimivat loistavasti. Kertoivat paljon Siriuksesta.

Loppu oli katkeraa. Jotenkin tuntui pahalta Siriuksen puolesta. Viimeinen lause oikein tihkuu katkeruutta, että se tuntuu tänne ruudun toisella puolelle saakka. Uskomatonta.

Kiitos tästä todella paljon!

[SnowBlind]

Feeniksin ficcikillasta guten Morgen.

Ai, olipas tässä katkeransuloisuutta <3 Kävi oikein sääliksi Siriusta, kun hän oli mennyt rakastumaan hieman pulmalliseen kohteeseen. Hänen kertojanäänensä oli oikein uskottava, oikein siriusmainen. Muutkin kelmit olivat minusta oikein omanlaisiaan, ja koko illan kuvaus sellaista letkeää, mutta samalla synkkää. En ole koskaan-juomapeli <3

Siriuksen katkeruus ja mustasukkaisuus Lilyä kohtaan tuli tässä hyvin esille, mutta sillä ei kuitenkaan mässäilty liiaksi. Esimerkiksi tokavika lause oli minusta todella hieno, viimeinenkin sopi hyvin loppuun. Kappale, missä James suutelee Siriusta, jäi minulle jotenkin randomiksi. Miksi se sitä suuteli? Muutenko vaan humalassa? Ensiksi kelasin, että se oli aikahyppy, koska Sirius oli juuri myöntänyt suudelleensa poikaa, mutta kerronnallisesti se oli kyllä siinä hetkessä... Mutta se olikin sitten ainoa kohta, joka jätti minut hölmistyneeksi. Muuten tämä oli oikein etevä ja sujuva, kaunis ficci. Minäkin voisin lainata saman kohdan, minkä Eeyore

Oikein näpsäkkä ja ficci. Tässä oli paljon tunnetta ja ajatusta tiivistettynä lyhykäiseen oneshottiin, kiitos

[Adrianne Castellani]

Myöhähköinen ficcikiltalainen iltapäivää.

Minä tykkäsin tästä, vaikka ajoittain ehkä hiukan tuntui siltä, että hukun lyhyisiin lauseisiin. Mutta se toisaalta myös omalla tavallaan sopi tähän.

Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Seuraavana aamuna makaan sängylläni silmät kiinni ja haluan oksentaa, mutta James on mennyt vessaan ja lukinnut oven. Hän viipyy siellä varmaan puoli tuntia, luultavasti runkkaamassa. Lilyä ei kauheasti kiinnosta mikään mikä maistuu edellisen illan juomilta. Niin hän kuulemma sanoo. Lilyllä on varaa valita mitkä päivät käyvät.

Lilyllä on kaikki.

Tästä pidin erityisesti, varsinkin tuosta lopetuksesta, se jotenkin summasi tilanteen Siriuksen näkökulmasta tai jotakin muuta vastaavaa (kyllä, juuri tällä hetkellä osaan selittää niin maar loistavasti).

[lurikko]

Eeyore, kiitos! En minä nyt oikein muuta osaakaan sanoa. Olen iloinen, että pidit ja kommentoit

Jennea, kiitoksia Minäkin mietin usein tuota poika kertojaäänenä -ongelmaa! Tai siis, olen kirjoittanut niin paljon nimenomaan pojista varsinkin ficeissä ja pidän minä-kertojasta, joten sitä tulee todella usein harrastettua, mutta tietysti siinä aina välillä tulee mietittyä, käykö tämä nyt pojan ääneksi. Toisaalta tuntuu, ettei poikien ja tyttöjen ajatusmaailma kuitenkaan eroa kovin dramaattisesti, ja että persoonalla on suurempi vaikutus kuin sukupuolella. Se on rohkaisevaa Räävitön kieli ja lyhyet lauseet ovat ehkä peräisin vähän siitä, että tämä tarina on vähän sellainen rykäisy, jota ei juuri suunniteltu ja jonka vaan halusin kirjoittaa yhtenä iltana muistaakseni yhden, ja tämä on tosiaan kirjoitettu hyvin suunnittelemattomasti, tai sanotaanko että se suunnitteli itse itsensä sitä mukaa kuin kirjoitin. Ja puoliunisena ei jaksa kaivata kiertoilmauksia

SnowBlind, kiitos! Tuo suutelukohta on tosiaan vähän epäselvä, varmaan siksi, että tässä ficissä en oikein jaksanut/halunnut selittää enemmältä yhtään mitään, ja koska se tapahtuu niin yllättäen, en ehkä oikein osannut ilmaista sitä selkeästi mutta selittämättä Mutta siis itse tulkitsen sen suutelun nimenomaan kännitoilailuna, jota on tehty aiemminkin, ja kun se tulee pelissä puheeksi, James ja Sirius päätyvät taas suutelemaan. Sirius vaan kokee sen vähän merkityksellisempänä kuin James. Toisaalta en tiedä, miten tuollainen istuu 70-luvun lopun brittikulttuuriin, mutta kun omassa tuttavapiirissä ja kulttuurissa sitä sattuu, sen takia se tuntuu minulle luontevalta juonenkäänteeltä

Adrianne Castellani, parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai miten se nyt oli Kiitoksia! En muista olivatko lyhyet lauseet alun perin tarkoitus vai lopputulos, luulen että aika suuri syy oli sillä, että kirjoitin tämän ennen nukkumaanmenoa hetken mielijohteesta, enkä ollut mitenkään erityisen kuvailevalla tuulella Halusin vaan sanoa asiat suoraan

[Carmilla]

Voi, aivan ihana. Rakastan sinun ficin Siriusta! Suuri harmi, etten ole James.
Ihana kirjoitustyyli sinulla on edelleen, olen vissiin kommentoinut muitakin tarinoitasi (eri nickillä tosin). Kirjoitustapasi vie multa hengen jos luen tekstejäsi liian usein, tämäkin on jotain henkeäsalpaavan lumoavaa, ihan oikeasti. Lumoavaa. Sellaista ihanaa (huomaatko, miten monipuolisesti käytän sanoa. Monesko ihana?) ajatuksenvirtaa ja kuvailua. Ja katkeruutta ja epätoivoa ja voi että. Sirius on niin rakkaus. Kiitos.

[uni]

Ihana, kertakaikkisen mahtava! En ole mielestäni aiemmin lukenut sinulta tämän tyylistä tekstiä tai tätä paritusta, mutta hallitsit sen todella taidokkaasti. Kirjoitan tätä kommenttia nyt ensimmäisen lukukerran jälkeen, joten kaikki pyörii päässä vielä jokseenkin sekavana möykkynä, mutta menkööt.

Tai kuten tänään pubissa, ja haluaisin pyyhkiä Remuksen kasvoilta pois sen näkevän ilmeen, ja haluaisin kaataa Peterin tuolin.
“Mitä helvettiä”, James sanoo ja nauraa ja hakee uuden lasillisen.

Näin tämän edessäni, aivan loistava kohta! Siis ensin se Siriuksen sekava ajatustulva ja Jamesin kommentti ikään kuin hän olisi lukenut pojan ajatukset (tai ehkä Sirius höpisi humalassa itsekseen?).

Haluaisin lyödä Jamesia, kun hän puhuu rakastumisesta. Ihan vaan siksi että mitä helvettiä hän siitä muka tietää. Haluaisin lyödä ryhmyn hänen kauniiseen päähänsä ihan siitä hyvästä, että haluaisin tarttua hänen olkapäihinsä ja riuhtaista hänet itseäni vasten ja suudella häntä niin lujaa, että hänkin tajuaisi.
James osaa tietysti puhua Lilystä kauniisti. Ja kyllä minä tajuan, viisi vuotta, onhan se pitkä aika olla toivottomasti lätkässä. Kyllä minä tajuan. Kyllä minä hitto tajuan.

Sirius taitaa tajuta vähän liiankin hyvin, voi ressukkaa. Mullakin on jotenkin sellainen kuva Sirius/Jamesista, että se, mitä poikien välillä on, on jotenkin vahvempaa, kauniimpaa, aidompaa kuin mitä Jamesin/Lilyn välillä ikinä voi olla. Ja että James ei vaan tajua sitä. Ja se on raivostuttavaa.

Peter nauraa. Remus nauraa. Peterillä on joku uusi tyttö kierroksessa. Mietin mitä helvettiä minä teen. Remus haluaa suklaata. James haluaa lisää tuliviskiä, koska ei kuitenkaan enää ehdi nähdä Lilyä tänä iltana. Minä haluan pois. Rosmertalla ei ole vaihtoehtoja, koska me olemme jo kaikki seitsemäntoista.

Tämä oli myös mainio! Ihanaa tuo, miten Remus haluaa suklaata, mainitsit sen useammassakin kohtaa. Ja naurahdin ääneen tuossa Rosmerta-kohdassa, koska se vaan yksinkertaisesti sopi tähän niin täydellisesti.

Lilyä ei kauheasti kiinnosta mikään mikä maistuu edellisen illan juomilta. Niin hän kuulemma sanoo. Lilyllä on varaa valita mitkä päivät käyvät.

Ja tässä tiivistyy minun negatiivisväritteinen kuvani Lilystä. Voi argh sentään, miten upeasti olet nämä hahmot kuvannut! Alkoi oikein ärsyttää taas koko nirsoileva Lily, joka ei edes tajua, kuinka etuoikeutettu on, ihan vaan sen takia, että James on liian tyhmä tajutakseen että voisi saada jotain paljon parempaa!

Kiitos toyhto! Ihailen ja kadehdin kirjoitustaitojasi, ja rakastan tunteita joita tekstisi minussa herättävät.

[lurikko]

Carmilla, kiitos! En minä oikein muuta osaa sanoa Olen iloinen, että tykkäsit!

uni, kiitos Hih, itse asiassa jos ihan rehellisesti puhutaan, James/Lily taitaa olla minun suosikkiparitusteni listalla yläpäässä heti Remus/Siriuksen jälkeen, joten negatiivissävytteinen kuva Lilystä tulee ehkä nimenomaan Siriuksen kautta, ei niinkään minun mielikuvistani. Toisaalta luulen, että Siriuksen kertojaääni tässä on aikamoisen spontaani ja sanoo asiat harkitsematat, ja että todellisuudessa myös tämän ficin Sirius pitää Lilystä jollain tasolla melko paljon - mikä ei tietysti helpota yhtään sitä, että johonkin rakastuneena sen henkilön tyttöystävä ei ole mikään lempihenkilö maailmassa luonteestaan riippumatta. Ja liputan ehdottomasti Lilyn puolesta siinä, että ei Jamesin kanssa tarvitse hyvänen aika mennä sänkyyn silloin kun ei huvita Mutta kyllä James/Sirius on silti mielenkiintoinen paritus, ei edes tunnu siltä, ettenkö ikinä saattaisi kirjoittaa tästä jotain muutakin

[kakku.]

Varoitan jo etukäteen, että tästä kommentista ei tule yhtään mitään! Mutta tiedätpähän, että luin tämän ^^
Olet tehnyt Siriuksesta aivan upean. Tollanen... Kapinallinen?
Voisin lainata tekstistä kohdat, joista erityisesti pidin, mutta joutuisin lainaamaan varmaan jokatoisen kappaleen, joten se ei ehkä ole kannattavaa.... Harmi sinänsä
Olen sitä mieltä, että James ja Lily kuuluvat yhteen, mutta silti kävi jotenkin sääliksi Siriusta. Kerrankin kuuluisa naisten ja miesten mies ihastuu kunnolla, mutta saalis on mahdoton. :/ Voi Sirius.
Joo no mutta... Kiitos tästä lukukokemuksesta!

[Vendela]

Tämä tuli vastaan tuolla Hormipulverin "Suosittele luettavaa"-topassa ja koska sinä kirjoittajana, niin tulin kurkkaamaan.

En tiedä miten paljon ilahdut, että nostelen tätä vanhaa fikkiä mutta tämä oli tosi hyvä! Toki olet kehittynyt tämän kirjoittamisen jälkeen mutta minusta tämä on teksti joka pysäytti, sai ajattelemaan ja jonka lukemisesta nautin Toivottavasti joku muukin siis bongaa tämän ja tulee lukemaan.

Mutta sitten jotain tästä tekstistä.

Voihan Sirius! Miksi elämän pitääkin olla noin julmaa ja tuskaisaa. (No tietysti sen pitää olla, koska eihän tämä muuten olisi niin hyvä teksti!) Tuollainen vierestä katsominen kun oma ihastuksen ja rakkauden kohde palvoo vain toista on kamalaa ja julmaa. Ja James on ihan hirviö kun ei tajua tätä. Jotenkin nimittäin itseleni tuli semmoinen olo, että näillä kahdella on aina silloin tällöin jotain pientä säpinää tai on ainakin ollut, mutta James ei halua Siruksen kanssa mitään vakavaa koska Lily.

Ja kyllä minä tajuan, viisi vuotta, onhan se pitkä aika olla toivottomasti lätkässä. Kyllä minä tajuan. Kyllä minä hitto tajuan.

Tästä kohdasta tykkäsin tosi paljon! Tuo toisto toi tähän semmoista iskevyyttä ja tietynlaista rytmiä minkä läpi kuulsi Siriuksen tuska asian suhteen.

Lilyllä on varaa valita mitkä päivät käyvät.

Lilyllä on kaikki.

Hieno lopetus! Sellainen katkeransuloinen mikä saa nipistämään silmät kiinni ja toivomaan, että James tajuaisi sittenkin... Mutta ei se tajua. Ja hyvä niin, koska tämä toimii juuri tämmöisenä todella hyvin!

Ihanaa että löysin tämän, koska kuten jo sanoin, nautin tästä tosi paljon

Vendela

[lurikko]

kakku., kiitos kommentista, kiva kuulla että tykkäsit!

Vendela, hahaa ei haittaa yhtään että nostit tämän, vaikkakin hämmennyin kyllä että mikä ihmeen fikki tämä on, on tosi hämärät muistikuvat tästä! Tai on hämärä muistikuva että olen saattanut kirjoittaa tännimisen fikin ja myös että oon joskus kirjoittanut James/Siriusta jonkun yksittäisen tarinan, ehkä se on tämä! Ihanaa että tykkäsit! Kuulen kyllä jotenkin ihan oman vanhan kirjoitusääneni tästä, onpa nostalgista. Ja voi noita aikoja kun kirjoitin dialogia puhekielellä, sitä vois kyllä joskus tehdä nykyäänkin jo ihan treenimielessä. (Ja oot vaihtanut avan, yllätyin kovasti mutta toi on niiiiiin hieno!)