Tää oli kyllä söpö ♥ Rakastan Arthur/Molly-tarinoita, he on kyllä niin relationship goals! (Vaikka moista lapsikatrasta en itselleni koskaan haluaisi
) Ihana lukea siitä, miten heidän suhteensa on vielä nuori ja he ovat itsekin loppujen lopuksi ihan kakaroita, siinä on jotenkin niin hellyttävä ja herttainen tunnelma :3 Molempien jännitys on ihan käsin kosketeltavaa, mut eihän se mikään ihmekään ole, että jännittää. Onneksi kuitenkin saivat lahjansa annettua ja sanottavansa sanottua (ja sitä kyllä oli runsaasti
♥)
Tykkäsin siitä, miten Molly ei vielä osaa kovin hyvin neuloa mutta haluaa opetella, ihan vain haaveilemaansa tulevaisuutta varten. Vaikka taidot eivät vielä huipussaan ole, vaivaa on nähty. Ja siitähän ne taidotkin sitten karttuvat. Todella symppis kyllä villapaidan osakseen saama kuvaus
Arthur ajatteli Mollya ja itseään ja tuli siihen tulokseen, että vaikka tuhannet ihmiset luulisivat voivansa samastua tuohon kappaleeseen, niin kenestäkään muusta se ei kertonut yhtä täydellisesti kuin heistä.
Siis just tällaista imelää höttöä mä rakastan! Ja kyllä sen huomaa, miten rakastunut Arthurkin on. Ihan täydellinen lopetus ♥