Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Uudenvuodenlupaus
Kirjoittaja: Picca
Beta: -
Hahmot: päähenkilönä Ron
Ikäraja: Sallittu
Genre: humoristinen draama
Summary: Kotikolossa vietetään uutta vuotta ja Ron miettii uudenvuodenlupaustaan. Sijoittuu kolmikon koulunjälkeiseen aikaan.
A/N Halusin kirjoittaa ficin uudesta vuodesta, ja sain tämän juuri sopivasti valmiiksi, joskin vähän kiireessä. Haluan omistaa tämän ensinnäkin
hobbylle, jonka kanssa on takuttu tarinaa varmaan koko vuoden verran ja toiseksi kaikille, jotka ovat vuoden aikana juttujani lueskelleet ja kommentoineet. Olette inspiroineet.
FF100-haasteessa tämä on sana 095. Uusivuosi. (Yllätys!
Ja aiheena oli Harry, Ron ja Hermione.) Lisäksi tämä osallistuu Anna-Liisan Parituksettomuus-haasteeseen.
Tehkäähän hyviä uudenvuodenlupauksia, mussut. Ja kiitän puolestani tästä vuodesta.
UudenvuodenlupausKeskiyö lähestyi hiljalleen, vuoden viimeinen ilta kallistui yöhön, joka oli kirkas ja hyvin kylmä. Puolikuu riippui taivaalla kalpeana ja painavana, mutta Ron huomasi, että kukaan Kotikolon pihalla ei katsellut sitä. Fred ja George varastivat kaiken huomion räjäyttämällä useita pakkauksia paranneltuja Weasleyn Willikulo-wiuhpokseja, jotka loksauttivat auki useita leukoja sekä kirvoittivat katsojista ihastuneita huokauksia ja kättentaputuksia.
"Viehättävää", sanoi Fleur, joka tyrmistytti kaikki alentumalla myöntämään, että oli pitänyt esityksestä. Hän tärisi kylmissään Billin kainalossa, mutta ei valittanut.
"Niin", Bill sanoi ja nyökkäsi kaksosille. "Te olette taitavia."
"Totta kai olemme", sanoi George.
"Tiedämmehän me sen", sanoi Fred.
"Mitä jos jatkaisitte taitavuutenne osoittamista auttamalla kattamisessa?" Molly kysyi. "Täällä on jäätävää..." Hänen katseensa osui Fleurin vapiseviin huuliin. "Voi, tule sinäkin sisään, ja Bill myös. Kuuma kaakao tekee kaikille hyvää."
"Hyvä ajatus", Arthur sanoi. "Minä aion kokeilla tinanvalahtamista."
Harry ja Hermione tyrskähtivät. "
Valamista", Hermione oikaisi. Arthur touhotti sisään vaimonsa ja muiden perässä.
"Onko se jokin jästitapa?" Ron kysyi, kun oli jäänyt pihalle kolmin ystäviensä kanssa.
"Joo", Harry sanoi. "Heidän tapansa ennustaa tulevalle vuodelle, vaikka ihan pelkkää huviahan se on."
"Kaikki ennustaminen on roskaa", Hermione tokaisi.
Hetken he seisoivat hiljaa katselemassa, kuinka siellä täällä raketeista purkautuneet värilliset kipinäsateet muodostivat vieläkin tekstejä, jotka toivottivat hyvää uutta vuotta. Ron ei voinut olla ajattelematta, että Fred ja George olivat neroja. Kun he vain viitsivät keskittyä, he saivat aikaan melkein mitä tahansa. Ilotulitteet olivat vain murto-osa heidän loisteliaista keksinnöistään, ja kaiken lisäksi he kehtasivat kyniä Ronilta täyden hinnan tuotteistaan. Veljien ei pitäisi toimia sillä tavalla.
"Näytät synkältä", Harry sanoi. "Mitä mietit?"
Ron kohautti harteitaan haluamatta jakaa kateellisia ajatuksiaan. Jonkin aikaa vallitsi vaivaantunut hiljaisuus, jonka rikkoivat vain rakettien hiljaiset poksahdukset, kun ne kieppuivat ilmassa osoittamatta häviämisen merkkejä.
"Mitä jos tehtäisiin uudenvuodenlupaukset?" Hermione ehdotti, kun hiljaisuus oli jo niin kireä, että sitä olisi voinut leikata.
"Joo", Harry sanoi selvästi helpottuneena siitä, että oli puhuttavaa.
"Toinen jästitapa?"
Hermione nyökkäsi. "On tapana tehdä joku lupaus seuraavalle vuodelle, ja yrittää pitää se. Usein kysymys on jonkun pahan tavan kuriin saamisesta. Vaikka syödä vähemmän makeisia, tai tehdä läksyt tunnollisemmin..."
"Ja mistä sitten tiedetään, onko pitänyt lupauksen?"
"Jotkut kirjoittavat sen ylös ja laittavat kirjekuoreen", Hermione sanoi. "Kokeiltaisiinko?"
Ron nyökkäsi yhtä aikaa Harryn kanssa.
"Hienoa!" Hermione taputti käsiään yhteen selvästi innostuneena, ja hänen hengityksensä huurusi pakkasessa. "Mennään sisään, siellä on pergamentteja... ja sitä paitsi täällä alkaa olla kylmä."
Tiiviiksi tallattu lumi nitisi askelten alla, kun Ron seurasi ystäviään ja mietti samalla, mitä lupaisi. Mikä oli hänen huonoin puolensa, millä tavalla hän voisi olla parempi ihminen? Hän vilkaisi vielä taakseen ovenraosta ja näki, miten raketit muodostivat taivaalle pienen tultasyöksevän lohikäärmeen.
Minä lupaan, että en ole niin kateellinen Fredille ja Georgelle. He ovat tehneet kovasti töitä keksintöjensä eteen ja ansaitsevat menestyksensä. Enkä minäkään ole ollut heille aina niin kovin mukava, vaan olen hankaloittanut heidän elämäänsä ja pyydellyt yhtä ja toista, joten voin kai antaa anteeksi ne kerrat, kun he käyttivät minua koekaniinina.Eteisen lämpö pisteli kasvoja ihanasti, kun Ron ripusti viittaansa naulakkoon. Hermione yritti järjestää kenkiä jonkinlaiseen riviin ja Harry pyyhki huurtuneita silmälaseja paitansa helmaan.
Arthur kurkisti keittiöstä ja piteli kädessään jotakin, mikä näytti hyvin pieneltä hevosenkengältä. "Harry ja Hermione... tuota, mitä tällä siis olikaan tarkoitus tehdä?"
Hermione livahti keittiöön perehdyttämään Arthuria jästitavan saloihin ja pyysi Ronia ja Harrya hakemaan pergamenttia heidän lupauksiaan varten.
Ron muisti, että hänen huoneessaan oli tyhjiä rullia, joihin hän ei ollut koskenutkaan koulun päättymisen jälkeen, ja alkoi juosta portaita ylös Harry perässään. Kaksosten huoneen ovi oli raollaan ja hän hiipi sen ohi varuillaan, sillä kokemus oli osoittanut, että sen kohdalla saattoi tapahtua aivan mitä tahansa, jos oli ajatuksissaan. Tällä kertaa mitään ei tapahtunut, ja hän alkoi taas kiivetä nopeammin kuullen Harryn askeleet takanaan.
Yllättävä punainen valonsäde sai Ronin sukeltamaan nopeasti vatsalleen portaikkoon. Hänestä oli harjaantunut myös hyvä loitsujen väistelijä, ja jos taika olisi suunnattu päähän, kuten hän oli luullut, hän olisi väistänyt sen. Tällä kertaa loitsun oli kuitenkin tarkoitus osua lantionseudulle, ja hän oli onnistunut tiputtautumaan juuri sen reitille. Hänen päänahkansa kutisi kauttaaltaan ja hän kohotti kädet raapiakseen sitä, vain huomatakseen että hänen hiuksensa kasvoivat hurjaa vauhtia.
"Miltä minä näytän?" hän kysyi hädissään.
"Öh. Sinulla on poninhäntä", Harry sanoi ja puri rystysiään, jotta ei nauraisi ääneen. Ron ei jaksanut olla hyvillään yrityksestä.
"Kirjaimellisesti", Harry lisäsi ja antoi sitten periksi, taittui kaksin kerroin ja putosi portaikkoon nauramaan niin, ettei henki meinannut kulkea.
Ron suki takaraivostaan kasvaneita paksuja jouhia hetken ennen kuin tavoitti Georgen virnistyksen ovenraosta. Kirotut kaksoset, taas kerran. Hän ei taatusti sisällyttäisi heitä uudenvuodenlupaukseensa.
"Anteeksi", Harry sanoi ja tyrskähteli vielä muutaman kerran. "En voinut mitään, tuo näyttää niin typerältä... ole paikoillasi, niin hävitän sen..."
Taikasauvan heilautuksessa Ron tunsi hiustensa palautuvan ennalleen. "Kiitti."
Kun Ron kaiveli sulkakynää esille huoneensa kaaoksesta, hänen katseensa osui upouuteen Kadlein Kanuunoita esittävään julisteeseen, jossa oli kaikkien joukkueen jäsenten nimikirjoitukset ja jonka hän oli saanut Harrylta joululahjaksi. Ensimmäisen kerran sen nähtyään hän oli suutahtanut, sillä tiesi, että Harry oli saanut nimikirjoitukset ihan vain siksi, että oli Harry - jos Ron olisi mennyt niitä pyytämään, hänelle olisi luultavasti tuhahdettu. Juliste toi hänen mieleensä ajatuksen.
Minä lupaan, että en ole enää niin kateellinen Harrylle. Hän on paras ystävä, mikä kenelläkään voi olla, ja minä olen hirveä kun kadehdin häntä sen takia, että hänellä on rahaa ja mainetta. Hän ei ole halunnut kumpaakaan, ja hän auttaa minua niin paljon kuin vain sallin. Auttaisi enemmänkin, jos antaisin. Minun pitäisi tukea häntä enemmän, oikeasti hänellä on täytynyt olla kamalaa. Minulla on sentään perhe."Ron?"
Ron hätkähti mietteistään kuullessaan Harryn äänen. "Joo, löysin sen", hän sanoi ja kiskaisi kynän voitonriemuisesti huispauslehden alta.
"Minä löysin pergamentin."
"Hyvä, mennään sitten."
He rymistelivät takaisin alakertaan, eikä portaissa ollut enempää kepposia. Molly oli singahtanut keittiöstä heitä vastaan ja heilutteli kädessään sinetöityä kirjettä. "Harry!" hän hihkaisi. "Tämä tuli juuri hetki sitten ministeriöstä! Sinulle!"
"Ai?" Harry ei näyttänyt kovin iloiselta ottaessaan kirjeensä Mollylta, joka selvästi odotti, että hän avaisi sen heti. Ron yritti kurkkia hienovaraisesti Harryn olan takaa, mutta tämä perääntyi selkä seinää vasten, jolloin se kävi mahdottomaksi.
"Mitä siinä on?" Molly kysyi. "Viestin tuoja vaikutti todella iloiselta, onhan siinä hyviä uutisia, onhan?"
Harryn silmät seurasivat rivejä, hän puri huomaamattaan alahuultaan. Ron tunnisti ilmeen. Se tarkoitti sitä, että Harry tunsi olonsa vaikeaksi, koska oli juuri saanut jälleen jotakin sellaista, mitä Ronilla ei ollut.
"Kerro", Ron sanoi latteasti.
"Ömh." Harry nielaisi. "Tuota. Minun S.U.P.E.R.-tulokseni eivät riittäneet auroriopistoon..."
Ron nyökkäsi. Ja toki hän tiesi sen ennestään, sillä hänelle oli käynyt aivan samoin.
"Nyt alkavana vuonna tulee kokeiluun uusi käytäntö."
Jäätä tuntui putoavan Ronin vatsaan. Hän tiesi jo, mitä Harry sanoisi seuraavaksi.
"Tuota. Siellä on mietitty, että koulutukseen voitaisiin ottaa myös sellaisia velhoja ja noitia, joilla olisi kokemusta ja käytännön taitoja, vaikka arvosanat eivät olisikaan riittävän hyvät..."
"Sinä pääsit sinne, vai mitä?" Ron kysyi.
"No. Öh. Joo."
Molly kiljahti ja kaappasi Harryn epämukavalta näyttävään rutistukseen. "Voi miten ihanaa!" hän sanoi taputellessaan nololta näyttävän Harryn selkää.
Ron ei tuntenut pienintäkään myötätuntoa ystävänsä ahdinkoa kohtaan, vaan käänsi selkänsä ja myrskysi keittiöön murjottamaan. Ja Harrya hän ei takuulla sisällyttäisi uudenvuodenlupaukseensa.
Mutta kenet sitten? Täytyihän olla olemassa sellainen henkilö, jonka onnesta hän voisi todella olla itsekin onnellinen ja olla tuntematta kateellisuuden jäytävää terää.
Keittiön ikkunan ääressä seisoivat Bill ja Fleur toisiaan tiukasti syleillen. Fleur oli painanut päänsä Billin hartiaa vasten niin, että hänestä näkyi vain kullanhopeinen ryöppy hiuksia, jotka näyttivät hohtavan tunnelmallisesti varustetussa keittiössä. Bill puolestaan oli laskenut kätensä Fleurin vyötärölle, joka olikin kaikin tavoin erittäin... pideltävä.
Ron päätti, ettei edes yrittäisi olla kadehtimatta Billiä ja Fleuria sekä heidän onneaan.
Hänen katseensa singahti Hermioneen, joka seisoi lieden vierellä ja antoi ohjeita Arthurille, joka sulatti hopeanväristä hevosenkenkää jännittynyt ilme kasvoillaan.
Lupaan, että en ole enää niin kateellinen Hermionelle siitä, että hän on niin älykäs. Ja hyvä opiskelija. Asiat vain tarttuvat hänen mieleensä ja hän muistaa ne siinä, missä minun on pitänyt päntätä lukemattomia iltoja. Mutta kyllä hänkin tekee töitä, kai hän on harjaannuttanut itsensä sellaiseksi. Ja hän on usein tarkastanut tehtäviäni ja auttanut muutenkin."Nyt se on sulaa", Hermione sanoi ja työnsi vesisangon lähemmäs Arthuria. "Nyt kaada se tänne, jolloin se jähmettyy..."
Ron seurasi laimean kiinnostuneena, miten hänen isänsä hulautti tinakauhan sisällön kylmään veteen, josta kuului sihahdus sekä vähäistä kilinää. Arthur tuijotti sangon pohjalle ilmestynyttä möykkyä aivan kuin ei uskoisi, että se todella oli sama hevosenkenkä kuin hänen sulattamansa.
"Voit ottaa sen, vesi on jäähdyttänyt sen jo", Hermione jatkoi samalla, kun Arthur kaiveli ämpärin pohjaa. "Yritä keksiä, mitä sen varjo muistuttaa."
Ronin mielestä se muistutti jätekasaa, mutta hän ei sanonut sitä ääneen.
"Se voisi olla... jokin lintu", Arthur sanoi. "Mutta tottahan sinäkin valahdat, Hermione. Noita kenkiä on vielä."
"
Valan", Hermione korjasi automaattisesti. "Niin, miksikäs en?"
Ron istuutui pöydän ääreen ja pureskeli synkkänä kinkkupiirasta. Ulkona hohteli vieläkin jäännöksiä aiemmasta ilotulituksesta, ja kun loistava raketti lensi ohi, Bill ja Fleur näkyivät yhtenä siluettina, niin tiiviisti he olivat painuneet yhteen. Eteisestä kuului Mollyn ja Harryn keskustelua siitä, mitä kaikkea Harryn pitäisi hankkia auroriopistoa varten. Ron lohduttautui ajatuksella siitä, että Hermione ei ollut kokenut mitään järisyttävää onnenpotkua, vaan joutui Arthuria ilahduttaakseen leikkimään jästiä.
Sula tina tipahti jälleen sankoon ja tiivistyi möykyksi sen pohjalle. Hermione kaapi käteensä runsaasti pieniä tinapisaroita sekä hyvin epätasaisen isomman möykyn. "Kas", hän sanoi esitellessään paloja Arthurille. "Tämän sanotaan tarkoittavan rahaa."
"Mutta jästit eivät oikeasti osaa ennustaa, eiväthän?" Ron kuuli sanovansa kumman värittömällä äänellä.
"Eivät tietenkään", Hermione sanoi. "Tämä on vain hupsutusta. Mutta siltikin, sain kevätlukukaudelle toivomani stipendin."
"Hienoa!" Arthur sanoi.
Ronista tuntui, että hän olisi voinut järsiä pöydänjalan poikki silkasta kiukusta.
Hermione kääntyi äkkiä katsomaan häneen. "Toitteko ne kirjoitustarvikkeet lupauksia varten?"
Ron tyrkkäsi ne pöydälle sanomatta mitään.
"Joko sinä tiedät, mitä lupaat?"
"Kyllä", Ron sanoi. "Lupaan, että -"
"Ei! Älä kerro, se kuuluu asiaan. Kirjoita vain."
Tarttuessaan sulkakynään Ron virnisti synkästi.
Lupaan, että muistutan ystäviäni ja perhettäni silloin tällöin siitä, miten paljon kadehtimisen arvoista heillä on.
