Nimi: Muistoja kuun kera
Kirjoittaja: Tiijau (minä)
Tyylilaji: Fluff, Drama?
Ikäraja: K- 11
Varoitukset: paljon söpöilyä!
Paritus: Draco/Hermione
A/N: One shot. Mun ensimmäinen ficci ikinä! Rakentavaa kommenttia toivoisin (:
Astuin syvänpunaiseen makuuhuoneeseemme. Tuhisit hiljaa minun astuessani muutaman askeleen kohti sänkyä. Mutisit jotain hiljaa ja käänsit kylkeä niin, että sotkuinen kiharapilvesi valahti kasvojesi eteen. Istahdin sängylle ja asetuin makuulle viereesi. Kiedoin käteni vyötärösi ympäri ja sipaisin hellästi hiuksesi takaisin otsasi yli. Suutelin otsaasi ja annoin silmieni vaipua kiinni.
Sisälläni kiehahti ja käännyin kirjaston ovelta salamannopeasti ympäri. Siellä hän taas oli. Punaiset hiukset liehuvina mutta maailmanpelastaja Potterin sylissä. Raivon vallassa käännyin käytävän kulmasta ja törmäsin suoraan kuraveri Grangeriin.
"A- anteeksi en huomannut sinua," oli ainoa asia mitä tyttö sanoi.
"Saastainen kuraverinen! Älä koske minuun likaisilla käsilläsi" kiljahdin ja työnsin hoikan tytön pois päältäni.
Granger nousi, otti laukkunsa ja kiiruhti kohti kirjastoa. Huomasin vasta tytön kadottua näkyvistä, että vaaleanvihreä, sametilla päällystetty kirja lojui lattialla. Potkaisin kirjan kauemmas itsestäni. En kaivannut kuraverisen omaisuutta itselleni. Se olisi liian saastaista. Hetken kuluttua nousin ylös ja suuntasin kohti tyrmiä.
Nuuhkaisin mansikalta tuoksuvia hiuksiasi ja hymyilin muistolle, joka oli silloin kaikkea muuta kuin miellyttävä. Nykyisin me muistelemme kouluaikoja nauraen toistemme kommelluksille. Äkkiä mieleeni hypähti muisto eräästä iltapäivästä viimeisenä kouluvuotena...
Oli talvi. Katsoin tarvehuoneen ikkunasta ulos ja huomasin sirojen lumihiutaleiden leijailevan alas. Jo huomattavan korkeaksi kasvanut lumipeite näytti kaikkea muuta kuin houkuttelevalta, vaikka aurinko paistoikin kirkkaasti.
"Mmm.. " Hermione huokaisi katse suoraan silmissäni.
Kohotin kulmiani kysyvästi ja sipaisin sormellani tytön pehmeää alahuulta. Tyttö yritti sanoa jotain mutta sulki silmänsä ja värähti etusormeni koskettaessa hänen amorinkaartaan.
"Hahaa! Löysin herkän paikkasi" naurahdin ja käänsin katseeni suoraan Hermionen suklaanruskeisiin silmiin.
Tyttö rutisti minua kovemmin ja sanoi helmiäisen kauniilla äänellään:
"Minun ei tarvitse löytää sinun herkkää paikkaasi. Minä tiedän sen jo."
Sen sanottuaan Hermione nousi ja käveli ulkovaatteidensa luo. Hän kääntyi ja katsoi minua kysyvästi..
Säpsähdin kun muistojen virta yhtäkkiä katkesi. Avasin silmäni ja huomasin Hermionen silmät suoraan edessäni. Hämmästyin vielä enemmän, kun nainen aloitti hitaan suudelman huulilta edeten pitkin kaulaani. Äkkiä hänen huulensa pysähtyivät ja Hermione katseli minua kuin enkeliä. Ajatukseni raksuttivat. Hän oli niin kaunis. En ikinä olisi ansainnut näin ihanaa ja rakastettavaa naista. Nousin istumaan ja huomasin kun Hermione hätkähti voimakkaasti. Katsoin hetken seinään ja kun nainen istahti viereeni, kiepautin hänet päälleni mahdollisimman hellästi. Vedin hänet lähemmäs itseäni ja kuiskasin Hermionen korvaan:
"Minä en ansaitse sinua, vaikka rakastaisin sinua koko sydämestäni. Olet liian hyvä minulle"
Huomasin että naisen silmäkulmasta valui kirkas kyynel.
"Minäkin rakastan sinua. Ja tulen aina rakastamaan." Hermione kuiskasi ja suuteli minua intohimoisesti.
Sillä hetkellä ikkunasta paistoi kuu. Se oli melkein yhtä kaunis kuin sinäkin.
