Nimi: Väärää päätöstä seuraa joskus oikea
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini
Fandom: Mustesydän-trilogia
Tyylilaji: Draama
Paritus: Tomusormi/Farid
Ikäraja: k-11
Yhteenveto: Joskus käy huono tuuri.
Vastuuvapaus: Kaikki mikä siltä näyttää on Cornelia Funken enkä minä hyödy tästä rahallisesti.
KK: Violet Baudelaire toivoi joskus Farid/Tomusormea, joka tarkemman miettimisen jälkeen ei tuntunutkaan niin absurdilta ajatukselta kuin aluksi. Kommentit ovat aina erittäin tervetulleita (:
Väärää päätöstä seuraa joskus oikea
Tomusormi ja Farid seisoivat tiheän aluskasvillisuuden, valtavien puiden ja pimeyden ympäröiminä metsässä. He olivat tulleet katsomaan näkyisikö siellä tulikärpäsiä, mutta Farid alkoi jo epäillä ettei niitä ollut olemassakaan, ei ainakaan Mustemaailmassa. Poika vilkaisi ylöspäin, puiden välistä näkyvällä pienellä taivaanpalasella ei ollut yhtään tähteä, mutta Tomusormen kädellä palava lieska valaisi heidän kasvojaan ja aiheutti pitkiä, lepattavia varjoja heidän ympärilleen. Farid kaivoi paljaalla varpaallaan maata ja keskittyi katsomaan Tomusormen ilmeettömiä kasvoja. Hän ihmetteli missä mietteissä ja kuinka syvällä niissä tämä oikein oli. Lieska hiipui hieman ja pimeys alkoi ahdistaa Faridia. Hän astahti lähemmäs Tomusormea.
”Tuli rakastaa sinua”, hän tokaisi haluten aloittaa keskustelun joka karkottaisi pimeyden ja henget pois hänen mielestään ja saattaisi johtaa siihen, että hekin lähtisivät pois metsästä. Tomusormi räpäytti silmiään ja katsoi Faridia.
”Voiko tuli rakastaa?” Hän kysyi ja hymyili saatuaan Faridin hämilleen.
”Sinun tapauksessasi se voi, minä luulen. Ei minua, ei muita, mutta sinua...” Farid vastasi epäröiden.
”Mistä se johtuu? Olenko minä muka rakastettavampi kuin sinä, nuori ja komea poika?” Tomusormi jatkoi vaikeiden kysymysten esittämistä.
”Minä... En osaa sanoa syytä, mutta ei tuli käyttäydy muille samoin kuin sinulle. Tulen mittapuulla merkitsevät eri asiat kuin ihmisten”, Farid vastasi.
”Mikä sinun mittapuullasi merkitsee?” Tomusormi kysyi edelleen vakavana.
Farid oli vaiti pitkään, mutta kun hän aikoi puhua, Tomusormi pysäytti hänet.
”Älä vastaa”, tämä sanoi, nosti pojan leukaa ja hymähti. ”Luultavasti tiedän sen jo, minä tunnen sinut. Tämä ei ole oikein, mutta...”
Tomusormi suuteli Faridia eri tavalla kuin poika oli nähnyt tämän usein suutelevan Roxanea. Hän oli kuuma. Hänen huulensa, hänen kätensä... Ne olivat tulikuumat ja kutittivat Faridia. Tomusormi hehkui villeyttä ja outoa voimaa, ja se täytti pojan kummallisella tavalla. Hän vastasi kevyesti huulillaan, mutta hänen kätensä pysyivät kiinni kyljissä. Farid oli nolostunut väärältä tuntuvan tilanteen takia, ja kun Tomusormi ei lopettanut suudelmaa, hän astui taaksepäin. Hän katsoi tyyniä, arpisia kasvoja joilta ei voinut nähdä miehen ajatuksia ja Tomusormi katsoi takaisin häneen.
”Ei ole oikein ei. Mennään takaisin Roxanen luo”, Farid sanoi.
”Joskus väärää päätöstä seuraa oikea, sinä olet viisas nuorukainen Farid. Mennään takaisin Roxanen luo. Mutta usko pois, tulikärpäsiä on olemassa. Meillä kävi vain huono tuuri tänään.”