Nimi: Hänen Tohtorinsa
Kirjoittaja: Codename
Ikäraja: K-11
Paritus: The Doctor / River Song
Fandom: Doctor Who -jjb lisäsi fandomin otsikkoon[/size]
Genre: Romance, Angst, One-Shot
Disclaimer: Doctor Who kuuluu tv-sarjana BBC:lle, River Song hahmona on Steven Moffatin upea luomus ja minä vain lainaan niitä.
Varoitukset: Ficissä suunnitellaan uhrausitsemurhaa
Summary: River Songin viimeisiä ajatuksia ennen hänen kuolemaansa.
A/N: Pitkästä aikaa palaan kirjoittamisen – ja ficcikirjoittamisen – piiriin ja luvassa onkin ensimmäinen Doctor Who – ficcini! Teki mieli kirjoittaa kyseisestä ohjelmasta ja päädyin kirjoittamaan sitten River Songista, kenen tarina on äärettömän surullinen: kun tämä sarjan aikamatkustava päähenkilö The Doctor (tai Tohtori) tapaa ensimmäisen kerran River Songin, on Riverillä takanaan kokonainen elämä Tohtorin kanssa ja tämä tapaaminen päättyy Riverin kuolemaan. Toivottavasti ficille löytyy lukijoita, koska DW ei ole kovinkaan tuttu Suomessa!
Hänen Tohtorinsa
“Spoilers.”
Mies sinertävässä puvussa makaa tajuttomana lattialla. Hänen hengityksensä kuuluu hiljaisena, mutta rytmi on vahva: miehen kaksi sydäntä takovat ponnekkaasti kuten ennenkin. Nainen hänen vierellään hymyilee vienosti kahdelle sydämelle, joista kumpikaan ei ole hänelle vieras.
Nainen nielaisee kuuluvasti ja hiukan surumielisenkin hymyn tilalle vaihtuu pelko, kun hän katsahtaa taaksensa kohti tuolia, jonka päällä makaavat piuhat ovat kytketty tietokoneen verkkoon. Kirjaston tietokoneen. Nainen tietää, mitä on tehtävä. Hänen on istuttava tuoliin, sidottava piuhat yhteen ja samalla itsensä tietokoneen verkkoon. Eikä siitä voi selvitä hengissä.
Mutta hän ei voi antaa tämän lattialla makaavan miehen tehdä sitä. Hän aikoi tehdä sen – tietenkin aikoi, sellainen sankari ja uhrautuja, kun hän on, nainen naurahtaa hiljaa mielessään. Tämä mies, joka on naiselle samaan aikaan niin tuttu, mutta vieras. Tämä mies, jonka nainen tuntee kokonaan, mutta joka ei häntä tunne ollenkaan. Tämä mies, joka ei ole päässyt kokemaan vielä sitä kaikkea, minkä nainen on hänen kanssaan kokenut. Tietenkään hän ei voinut antaa tämän tyhmän miehen vain mennä tappamaan itsensä. Sillä kaikki se, mitä he yhdessä kokivat, ei olisi ikinä tapahtunut. Heidän yhteinen elämänsä pyyhkityisi pois silmänräpäyksessä.
”Funny thing is, this means you've always known how I was going to die. All the time we've been together, you knew I was coming here.”
Nainen kääntää miehen ruumiin ympäri ja kohtaa hänen kasvonsa. Ne ovat niin nuoret ja vieraat hänelle, mutta niissä on pilkahdus sitä, mitä mies tulee olemaan. Pilkahdus hänen tohtoriansa. Kyyneleet tahtovat vieriä alas hänen kasvojansa pitkin, mutta nainen tukahduttaa ne. Miehen kasvot tuovat mieleen aikaisemman hetken tänä samaisena päivänä. Sen hetken, kun hän oli kohdannut ne ensimmäistä kertaa ja nainen oli miettinyt, kuinka nuorilta ne näyttivätkään. Ja kun he olivat puhuneet toistensa kanssa, nainen oli tajunnut.
Tämä ei tuntenut naista.
Nainen oli katsonut miehen silmiin ja oli tiennyt, että tämä oli puhunut totta. Sillä samaisella hetkellä nainen oli todennut, että se oli loppu – hänen osaltaan. Heidän tiensä kulkivat vastakkaisiin suuntiin, pääsääntöisesti. Ensimmäisen kerran, kun nainen oli nähnyt miehen, hänen Tohtorinsa, tämä oli tiennyt kaiken hänestä. Nyt, kun Tohtori näki naisen ensimmäisen kerran, nainen tiesi kaiken heidän yhteisistä hetkistään. Hänen osaltaan heidän yhteiset hetket ovat kuitenkin loppumassa.
”Itsetuho kolmessa minuutissa.”
Nainen kiinnittää Tohtorin kädet käsiraudoilla pylvääseen ja naurahtaa. Hän, tohtori ja käsiraudat – aina yhdessä. Nainen katsoo tuolia kohti ja sen jälkeen tietokoneen laskuria. Sekuntit kuluvat nopeasti ja hänellä on enää alle kolme minuuttia aikaa elää. Mutta se ei tunnu naisesta ollenkaan oudolta ajatukselta. Istuessaan tuoliin hän nimittäin tajuaa sen majailleen aina hänen takaraivossaan naisen ja Tohtorin ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Ajatus siitä, että hän tulisi kuolemaan, kun hän ja Tohtori tapaisivat viimeisen kerran. Joskus nuorempana nainen ajatteli, että silloin kun Tohtori ei enää tuntisi häntä, tämä vain satuttaisi naista syvältä. Mutta vanhetessaan hän alkoi tajuta, ettei voinut olla elämää Tohtorin jälkeen.
Ja kaikki kiitää hetkessä naisen silmien ohi. Kaikki hänen ja Tohtorin parhaimmat hetket, kaikki hauskimmat, kaikki jännittävimmät, kaikki surullisimmat ja kaikki pahimmat. Koska elämä Tohtorin kanssa ei voinut olla mitenkään yksinkertaista, vaan kaikki oli paljon monimutkaisempaa. Mutta mitään hän ei vaihtaisi pois. Vahventuva hengitys herättää lopulta naisen pois mietteistään. Lattialla Tohtori alkaa heräillä ja nainen on siitä onnellinen. Hän tahtoo kuulla vielä viimeisillä minuuteillaan tämän äänen. Hän tahtoo tämän olevan naisen vierellä, kun hän vihdoin kuolee. Nainen hengähtää raskaasti. Tästä se lähtee, vielä viimeisen kerran. Vielä viimeisen kerran hän tulee muistamaan kaikki ne hetket, jotka nainen vietti kanssa
Hänen Tohtorinsa.
”I live for the days when I see him. But I know that everytime I do, he'll be one step further away. And the day's coming, when I'll look into that man's eyes...my Doctor...and he won't have the faintest idea who I am. And I think it's going to kill me”
~~ River Song, The Impossible Astronaut ~~
A/N 2: Käytin siis ficissä lainauksia tv-sarjan jaksoista. Tekstin alussa ja keskellä olevat ovat jaksosta ”Forest Of The Dead”, jossa juurikin tämä ficin kuvaama kuolema tapahtuu ja loppulainaus on eräästä myöhemmästä jaksosta – myöhemmästä Tohtorin näkökulmasta, mutta aiemmasta Riverin.
