Alaotsikko: Me kolme ja jengi/ Taistelukala, Crossover, K-11
Nimi: Veli älä lähe, meit ei maailma ansaitse
Author: Minä, Granada
Rating: K-11
uno lisäsi otsikkoonFandom: S.E Hinton Crossover, Me kolme ja jengi x Taistelukala
Disclaimer: En omista mitään, en rakastamiani S.E Hintonin kirjoja, enkä Kid Rockin kappaletta.
Jos omistaisin, olisin aika helvetin paljon rikkaampi, ja varmaan iloisempikin
Genre: drama, romance, etc.?
Pairing: Curly Shepard x Rusty James
Warnings: kiroilua.
Summary:
Kaikki katto aina Rustya eka, ja sitte mua. Sil on vitun hyvät luut, ja sen hiukset oli ku heinää, valkeeta ja paksuu, karheeta sellasta, ennen ku se ajo ne pois. Mun oli ikävä niit kutreja - ne oli aina ollu kulmakunnan komeimmat, ennen ku se väsy niihin iteki.
Nii. Me oltiin niinku veljeksiä. Veljii meiän oman taivaan alla, vaan me kaks.Challenges:
Tavoita tunnelma-haaste – Kid Rockin kappaleella ”All Summer Long”,
Murre-haaste lahtelaistyylisellä sementinohuella puhekieli-väännöllä.
A/N: Juu. Omistus eräälle tietylle henkilölle, joka tän idean alun perin antoikin kun mietiskelin yks ilta asioita, ja ketä kävin tän aikana ajattelemaan; tiedät kyllä itsekin sitten, jos tän ikinä päädyt lukemaan. Kyllä mä sua vielä aattelen, ja ikävöinki, vaikken ny haluaiskaa myöntää. Oot sä mun veli vielki. :') rakastan.
Tän kirjoittaminen oli yllättävän nopeeta, parissa hassussa hetkessä, mutta tosi ihanaa ja helppoa, ja ehkä se välittyykin: hope so. Nostalgiahan täs ihan nousee, huoh, I’m trying to suck it all in. Anyway.
Juu, on ihan vitun ikävä kesää! Aurinko, vapaus, musiikki.
Biisi on siis tosiaan Tässä..
Jos muistat, lukija, niin pysäytä [solo] merkityssä kohdassa lukeminen lopussa tulevan kitarasoolon ajaksi, ja jatka taas kun se ompi ohi
. näin ite sitä ajattelin, mutta, no jaa. Feel free.
Viva Curly S. & Rusty James.
Kaikenlaisia kommentteja arvostaisin tosi, tosi paljon! Enjoy!
Veli älä lähe, meit ei maailma ansaitse
Voi vitun vittu ku oliki kuuma.
Ruispelto oli vielki märkä, vaik keskipäivä läheni ja tuuli poltti niin et ihoa kärvensi. Korret karhens jalkoja, mut mä en lopettanu kävelemistä, koska en jaksanu. Sweet home Alabama, mä lauloin ja otin taas ryypyn, niin että kitalaki roihus tulessa. Sweet home Alabama, where the skies are so blue, lord I’m comin’ home for you. Big wheels keep on turning, carry me home to see my kin, sweet home Alabama, sweet home Alabama, where skies are so blue, I’m comin’ home for you. Rusty olis kyl tienny miten laulu loppu, mut mä en enää muistanu enkä viittiny enää ajatella. Oli niin kirkast. Se ei ollu enää tääl jakamas tätä mun kans.
Terva, Jack Daniels ja savu valssas kielellä, ku vedin syvään henkee, nielasin lisää tulta ja viskasin natsan jonneki kullankeltasee korsimereen. Rustyn ääni huus mun päässä mut en viittiny välittää vaan käskin sen helvettii, jos siit syttyis peltopalo nii mä olisin jo kaukana. Ei se ollu mun asia ku ei ollu mun peltokaa, vaa vitun paska säkä jos se päätti leimahtaa. Lasien sangat oli jo jättäny mulle jo rusketusrajat. Olo oli aika alaston, mut vaan sil hyvällä tavalla. Mul ei ollu mitää muuta ku Rusty ja rusketusta harteil.
Sweet home Alabama, mä tanssin ja pistin ääneni rätisemää ku epävireisen kitaran. Mun sydän tako rokkia ja mä annoin mennä, koska olin mä ja mulla oli kouras vapautta. Rusty ties mut paremmin ku mä ite ja se olis kyl laulanu mun kanssa, vaikka sen ääni oliki liian karhee ja ihan paskassa kunnossa röökin ja murrosiän jälkee.
Muistan vielki sen naaman kekäleitten valossa, ku me puhuttii nuotiolla et mitä meist vielä tulee, syötii maissintähkii ja soitettii kahestaan ilmakitaraa paikat täynnä hiekkaa. Me tehtiin ain kaikki, vaan me kaks, kaadettii katukylttejä, annettii eteläpuolen jannuille turpaa ja juoksutettiin horoja, juotiin ittemme kanttu vei niin et ei omia nimii muistettu. Kaikki katto aina Rustya eka, ja sitte mua. Sil on vitun hyvät luut, ja sen hiukset oli ku heinää, valkeeta ja paksuu, karheeta sellasta, ennen ku se ajo ne pois. Mun oli ikävä niit kutreja, ne oli aina ollu kulmakunnan komeimmat, ennen ku se väsy niihin iteki. Se oli nyt jossain Coloradossa, lähti joku aika sitten ja vanno tulematta takasin. Se ties kaikest kaiken, ja halus et kaikki muutki ties sen. Maailma ei ansaitsis sitä.
Se käski pitää huolen itestäni, vaik tieski et en tottelis. Sweet home Alabama, mä lauloin taas, join taas ja sytytin uuden sätkän. Rusty leikkas sen kutrit veke, ja mä jäin ittekseni polttamaa pelloille tupakkaa kädet liimassa, koska mul ei ollu varaa valmiisii röökeihi. Sweet, sweet home Alabama, mä lauloin ja tanssin taas, kädet ilmassa niin et tunsin itteni vast pikkupojaks. Olin unohtanu paidan johonki ja jätin sen sinne, jalat oli täynnä naarmui ja rakkuloit, mut mä kävelin ja keinuin ja nielasin lisää Danielsia, kaduin sitä samantein ku puolet pääty valumaan alas leualta ku koitin laulaa samaan aikaan. Joka paikkaa poltti ja pakotti kosk se ei ollu jakamassa sitä mun kans. Mä olisin koht siel.
Se ei ollu tääl, mut se oli mun veli. Sil oli mun sydän, mut mul ei ollu sen. Kenelkää ei ikin tulis olemaa. Se oli ain vapaa. Se oli puhunu jostain mitä mä en muista enää, ja mä olin haistattanu sen vittuun.
Ja vittu mul oli sit ikävä.
Mä olisin koht siel.
Ilmas oli se taas se tuoksu. Rustyn tuoksu. Nahan, auringon ja amerikanraudan tuoksu, vaik mä olinki jo kolme kilsaa maalla. Se oli kirpee ja raikas ja samalla rauhalline ja nii voimakas et se sai mun aistit vauhkoomaa lujempaa. Koht vielä, mä olisin koht sielä. Mun pää täytty kitaroista ja rummuista ja pistin juoksuks, tein voltin ja kaaduin, nousin ylös ja nauroin. Pelto tuntu nielevän mut joka askeleella, mu en pysähtyny, koska mä en vaan välittäny. En jaksanu.
Mä olin vapaa, tai ainaki mä halusin. Se riitti.
Son, does your conscience bother you? Tell the truth! Sweet home Alabama, mä melkei itkin. Onnest tai surust, siit en ollu ihan varma. Mul oli rusketusraja jo lanteillaki, eikä se lähteny hankaamal pois.
Se puu oli vielki siinä. Mä juoksin lopun matkaa, tuuli nuoli mun korvia ja halas mut lämpimästi päästä varpaisii. Puu oli vielki siin, vaik kaikki muut oli poissa, ja se oli edelleen juurist paikallaan ja hillittömän korkee. Keskel peltoa, kaiken kesäkullan sylissä, ja nauroi siin hiljaa. Onni nous mun kurkkuun, ja mä juoksin sen luo ja kattelin sitä juurist oksanlatvoihin. Se muistutti nii paljon Rustysta, et mun sydän meinas pakahtuu onnesta.
Mä olin ain ollu nopeempi ja eka ylhäällä, ja tipuin aina kans ekana ku Rusty kiskas mut nilkasta alas. Se ei ikin osannu hävitä, niinku en mäkää. Me ei oltu häviäjii. Me oltiin ain kuninkaita, mut tykättiin siit niin et oltiin niitä yhessä.
Mä siemasin taas tulta pullon suulta, ja kaadoin sit loput pullosta suoraa puun juureen. Näytti ku se olis juonu koko viinan, ihan yhtä ahnaastiki ku me aina. Me tehtiin ain niin Rustyn kans, et puuki sais joskus jotain juotavaa, vaik me tiedettiin et se ei ikinä eläiskää. Ehkä me vaan aateltiin niin, ja haluttii et se ainaki kasvais. Me oltiin aina me; pidettii huoli vaa toisistamme ja kasvettiin vaa kieroon.
Carry me home to see my kin, singing songs about the Southland, oh Sweet home Alabama, mä lauloin, ja tiesin sillon et itkin vaan onnesta.
Ne sauhut ei ollu koskaa maistunu paremmalta.
Me oltiin ain oltu kuninkaita.
[solo]
Mä kävin istuu viel siihen, juurien ja korsimeren sekaa, niin et ne kutitteli mun korvia ja karhens selkää. Nii, ehk me viel joskus oltais, minä ja Rusty. Aurinko poltti mun niskaa, ja oisin voinu lyödä vetoa et se oli jo punanen. Me oltiin joskus vitsailtu siitä, kuinka nopeesti mä paloin. Ihan ku mä en olis kuulunu Oklahomaan. Tääl paisto aina. Ainakin aina, ku Rusty oli täällä.
Se oli niinku mun veli, enkä mä pystyis elää ilman sitä. Mun kädet kävi viel koskemaan puun runkoa, ja ihan siin mun kasvojen korkeudella, mis mun lantio olis ollu, oli vielki se kaiverrus. Se oli vielki mun veli. Ja miten mä rakastinkaan sitä.
Viva Curly S. & Rusty James, Tulsa Oklahoma 1969.
Karhee, epätasane ja onnest tehty, siin mis me aina maattiin, ja mist koko pelto oli kaikkein lämpimin. Rusty oli tehny sen meille sen linkkarilla, ku mul ei ollu varaa omaan, ja se piti mun kättä omassaa kun se kaivers. Se oli vielki mun veli - me oltiin veljeksiä luihin ja ytimii, eikä ikinä lakattais olemasta.
Mä koitin viel saada pisaran pullon pohjilta, mut heitin sen sit tyhjänä pois, ja jäin siihen makaamaa. Ehk me kateltii vielki samaa taivasta, vaik Rusty oliki ny siel jossain muual ku kotona, ja se näkis kans kaikki samanlaisena kirkkaana ku mäki ny. Mut must silti tuntu, et taivaskaa ei ollu enää sellai samanlainen, selkee ja sininen niinku se oli joskus ollu, ku Rusty oli jakanu sen mun kaa. Se vaan oli, niinku mäki olin.
Maa joi taas kaiken, mikä vieri mun silmistä alas heinien sekaan. Ahneesti, niinku seki olis halunnu saada kaiken, mitä mulla oli Rustysta vielä jäljellä. Maailma ei ansainnu Rustya, mut jakoi sen mun kanssa. Ja mulle ei riittäny jakaminen. Me oltiin kuninkaita, ja mä halusin Rustyn kokonaan itelleni. Et se olis taas mun oma, ja vain mun, niinku sillon joskus.
Et me oltais taas vaan, me kaks. Aina.
Ilman Rustyy mä vaa kuihduin veke. Mun sydän oli sillä, vaik mä en halunnukkaa sitä myöntää.
Sweet home Alabama
Where the skies are so blue
Sweet Home Alabama
Lord, I'm coming home to you
Here I come Alabama
Me oltiin niinku veljeksiä. Veljii meiän oman taivaan alla, ja vittu mä rakastin sitä.
Mä rakastin sit niin paljon.
Sweet Home Alabama
Lord, I'm coming home to you.
Nii.
Ehkä me viel joskus oltais, Curly Shepard, ja Rusty James.
