Ikäraja: K-11
Kirjottaja: Kukapa muukaan kun Böö
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistatte J.K.Rowlingin omaksi, on myöskin hänen.
Omistus: Tämä on tehty ystävänpäivä-lahjaksi Kikalle.
I LOVE YOU!Vilkaisu tulevaisuuteen:
Seisoin. Minä vain seisoin ja koetin ymmärtää. Ymmärtää ajan kulua. Jos tämä olisi elokuva, näkisin hidas¬tettuja väläyksiä menneisyydestäni: sodasta, kuolemista, onnellisimmista hetkistäni. Mutta tämä ei ole elo¬kuva. Tämä on elämän todellisuutta.
Pieni kaunis mustahiuksinen tyttö juoksi edestäni. Hän oli nähnyt perhosen, jota koetti ottaa kiinni, hänen pienten ja sirojen käsien väliin. Hänen mustatukkansa liehui tuulenvireen johdosta ja hänen suklaanruskeista silmistä paistoi onnellisuus. Onnellisuus ja ilo.
Tyttö sai perhosen kiinni ja varoi tarkkaan satuttamasta sitä.
”Äiti, äiti, katso mitä minä sain!” Tyttö huusi innoissaan ja juoksi luokseni.
”Se on oikein kaunis Mione”, vastasin lempeästi hänelle.
Mione päästi perhosen lentämään ja jäi lumoutuneena katsomaan sen lentoa.
”Mione me myöhästymme, jos et pidä kiirettä”, mies sanoi hymyillen.
Mione juoksi miehen luokse, joka kaappasi hänet syliinsä.
En voinut olla nauramatta. ”Tuo kärryjen työntö saattaa olla hieman hankalaa noin”, huomautin lempeästi miehelle.
”Ehkä vähän”, hän vastasi virnistäen ja laski tytön alas.
”Minä en halua lähteä”, Mione sanoi surullisena.
”Kyllä sinä haluat. Siellä tulee olemaan hauskaa”, lupasin.
”Minulle tulee ikävä teitä”, Mione sanoi.
”Me lupaamme kirjoittaa sinulle joka ikinen päivä”, lupasin lempeästi.
Mione räpytteli silmiään kyyneliä vastaan.
”Älähän nyt”, lohdutin ja halasin häntä. ”Sinä et edes tule muistamaan kirjoittaa meille kaiken hauskuuden lomasta”, lupasin hymyillen rohkaisevasti.
Mione hymyili arasti kyynelten läpi.
Severus oli jo työntänyt kärryt junaan ja halasi nyt Mionea vuorostaan.
”Missä setäsi viipyy? Heidän olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten”, mutisin huolissani ja vilkaisin kelloa.
”Kulta rauhoitu”, Severus rauhoitteli ja silitti hiuksiani.
Räks.
”Olemmeko me pahasti myöhässä?” Harry kysyi ilmiinyttyään.
”Ette. Juna lähtee kymmenen minuutin päästä”, ilmoitin.
”Hyvä”, Harry huokaisi.
Mione, joka oli katsellut junaa, ei ollut huomannut heidän tuloaan. Toinen velho hiipi hänen taakseen ja peitti hänen silmänsä käsillään. ”Arvaatko kuka?”
Mione otti kädet pois silmiltään syöksyen halaamaan velhoa. ”Draco-setä on ihan hassu”, Mione kikatti miehen sylissä.
”No ehkä vähän”, Harry myönsi ja pörrötti Dracon tukkaa.
Dracon suu meni mutruun ja hän valitti, ”Sinä sotkit minun hiukseni.”
En voinut olla nauramatta Dracon murjotukselle. Harry virnisti ja painoi suukon Dracon huulille. Mione kikatti ja siirtyi Harryn syliin. Harry rutisti tyttöä lujaa, ennen kuin laski hänet maahan.
Mione katsoi kelloa. ”Kello on viisi vailla. Minun pitää mennä junaan.”
Halasin Mionea vielä kerran. ”Minä rakastan sinua”, kuiskasin tytön korvaan.
”Ja minä rakastan sinua äiti”, Mione kuiskasi takaisin. Mione halasi vielä kerran miestä takanani ja ei halunnut päästää irti.
”Nähdään joululomalla”, Severus sanoi ja päästi Mionen irti.
Junan pilli vihelsi kimeästi.
Mione kiipesi junaan ja jäi ikkunaan vilkuttamaan. Vilkutin hänelle takaisin katsoin kun juna lähti liikkeelle. Mione kurkotti ikkunasta ja lähetti lentosuukon meitä kohti. Neljä kättä nousi samaan aikaan ottamaan sitä kiinni.
Katsoin kun juna kiihdytti vauhtia ja koetin olla itkemättä. Räpyttelin silmiäni vimma-tusti ja painauduin Severuksen rintaan lujasti. Hän kietaisi kätensä vyötäisilleni ja piti minua lähel-lään. Hän joutui luopumaan tänään jo yhdestä elämänsä valosta, eikä halunnut päästää irti toisesta. Minä ajattelin ihan samalla tavalla.
Katsoin hiljaa, kun juna lipui pois. Näin, etten ollut ainoa, joka räpytteli silmiään kyyneleitä vastaan. Harry puristi Dracon kättä ja koetti olla itkemättä. Ojensin käteni Harrya kohti ja hän tarttui siihen.
Katseemme kohtasivat ja näimme toistemme poskilla samat kyyneleet: Onnen kyyneleet.Harryn ääni herpaannutti minut. Horjahdin taaksepäin lasipallosta.
”Hermione, oletko tulossa?” Harry kysyi.
”Minun pitää tehdä Ennustuksen läksyni”, vastasin.
”Sinä olet tuijottanut tuota Ennustuspalloa varmaan tunnin! Näitkö edes mitään?” Harry kysyi.
”En. En yhtään mitään”, vastasin huulillani salaperäinen hymy.
”No minä menen nukkumaan”, Harry virnisti.
”Öitä”, vastasin ja katsoin kun mustahiuksinen poika kiipesi portaat ylös makuusaliinsa.
Katsoin lasipalloa ja koetin päästä takaisin tulevaisuuden näkymään. Se ei onnistunut.
Jostain syystä kaipasin Severuksen lämmintä kättä lanteilleni, Harryn kättä omaani ja Mionen vilkutusta minulle. Tiesin, että Ennustus on taikuuden yksi epävarmoista lajeista, mutta en voinut olla toivomatta tuon näyn toteutumista. Mutta toisaalta, kuinka todennäköistä on se, että mi-nä ja professori Kalkaros päädyttäisiin yhteen? Tällä hetkellä, emme edes puhuneet toisillemme, jos se ei ollut välttämätöntä. Huokaisin ja nousin ylös. Lasipallon tuijottaminen ei vahvistaisi mitään muuta, kuin tyhmyyttä.
Kello oli jo kaksitoista ja minun pitäisi olla nukkumassa, mutta tiesin tarvitsevani ul-koilmaa. Lähdin ulos ja kiipesin muotokuva-aukosta. Ehdin juuri ulos siitä, kun törmäsin johonkin kovaan.
”Hermione?”
”Severus?” Kysyin tunnistettuani äänen.
”Mitä sinä -”
Painoin huuleni hänen huulilleen ja lause muuttui muminaksi.
”Minun huoneistoni on tyhjä”, Severus huomautti vihjailevasti.
”Loistavaa”, voihkaisin ja liu’utin Severuksen kaavun pois. Se saattoi olla alku minun kauniille tulevaisuudelleni…
//Rins lisäsi ikärajan myös otsikkoon.
