Tahtoisin olla vielä lapsi [S]

[Natural]

Otsikko: Tahtoisin olla vielä lapsi
Kirjoittaja: Natural
Genre: Draama, ehkä ihan pikkuinen angst, kuinka nyt tahtoo tulkita.
Paritus: Ei ole, mutta pääroolissa Bellatrix
Vastuunvapaus: Kaikki minkä vain satutte tunnistamaan Rowin käsialkaksi, on siis hänen. En saa muutakuin hyvän mielen.
Beta: Ei ole, joten virheistä saa huomauttaa.
Ikäraja: S, jos jokin muu, potkaiskaa ja kertokaa mihin tämä kuuluu
A/N: Idea lähti nyt jostain ihmeestä, lähinnä kesälomasta. Tätä oli mielestäni kiva kirjoittaa ja itse tykkään loppu tuloksesta jonkin verran. Tuon otsikon kanssa oli taas jotain ongelmia, joten en ole oikein varma sopiiko tämä tähän.
Haaste(et): Vuodenaika -haasteeseen, vuoden ajalla Kesä ja sitten Ficlet300 -haasteeseen sanalla 8. Nuori
Omistan tämän ihanalle ja rakkaalle sennamiilalle synttärilahjaksi. Toivotan hänelle myös hurjan paljon onnea<3! Toivottavasti pidät ! Ja anteeksi, kun tämä tulee myöhässä.

Tahtoisin olla vielä lapsi

Bellatrix PoV
Kävelen pitkin hiekkarantaa, muistellen viime lukuvuotta. Se oli täynnä jännitystä ja käänteitä. Huvittavaa sinänsä, että viihdyin viimeisenä vuotena koulussa.

Nyt on taas kesä, meri tuuli heiluttaa hiuksiani, kukkien hento tuoksu leijailee nenääni, linnut laulavat kauniita laulujaan, aurinko paistaa täydeltä taivaalta, jolla ei ole pilven pilveä. En voi uskoa, että kesä tuli näin nopeasti takaisin, sulatti lumet ja herätti kukat.

Eniten minua ihmetyttää se, kuinka vanha jo olen. En enää ole pikkutyttö, kuten vähän aikaa sitten. Juoksentelin ilman kenkiä rantahiekassa, kahlaten meressä ja leikkien pikkusiskojeni kanssa. Silloin elämäni oli täynnä kahleita ja esteitä. Mutta nyt olen jo seitsemäntoista, melkein aikuinen. Mutta vielä olen nuori ja vapaa menemään minne ikinä tahdon, eikä kukaan voi kieltää minua - olen itseni herra. Silti toivon vielä olevani lapsi. Ei tarvitsisi miettiä tulevaa.

Tunnen hymyn nousevan huulilleni. Käännän katseeni merelle. Tuulee vain vähän, ja pienet aallot pyrkivät rantaan kastellen kenkieni kärjen. Hento, lämmin kesä tuuli heilauttaa mustia hiuksiani ja mekkoni helmaa. Heitän kengät pois jalastani ja kävelen kauemmas rannasta. Hiekka on lämmintä ja pehmeää. Pian käännyn ympäri ja katson taas merelle. Lähden juoksemaan ja kun vesi ylettää polviini, hypähdän sukelluksiin pää edellä ja nousen pintaan. Vesi valuu niskaani pitkin ja liimaa hiukseni vasten kasvojani. Hymyilen, naurahdan lapsellisesti. Roiskutan vettä ympärilleni samalla nauraen. Oloni on kevyt, aivan kuin olisin lapsi jälleen.
Jonkin aikaa leikittyä vedessä, nousen pois ja otan kengät käsiini. Katson taas merelle hymyillen.

Kumpa voisin olla taas lapsi, mutta en voi.

Lähden kävelemään pois päin rannasta, toivoen voivani olla vielä lapsi. Mutta mennyttä lapsuuttaan ei koskaan voi saada takaisin.

The end

A/N2: Paljon onnea sennamiila, rakas ihmeellinen höpöttäjä !

[sennamiila]

Nyt en kyllä mitään muuta osaa sanoa kuin että sä olet aivan uskomattoman hirvittävän kamalan ihana Kiitän omistuksesta ja onnistteluista ja kaikesta muustakin (eikä kukaan sitä huomaa, että olet päivän myöhässä). Thank you dear

Tiekkö, tämä oli kyllä juuri tähän tilanteeseen sopiva, pystyin niin täysin samaistumaan Bellaan, koska itselläni eilisestä lähtien on liikkunut juuri samanlaisia ajatuksi päässäni (oletko sä lukenut mun ajatukseni tai jotain?). Iskee kriisi siitä, ettei enää ole se pikkutyttö, on aika kasvaa aikuiseksi. Tahdon muuttaa Mikä-mikä-maahan, en tahdo koskaan tulla aikuiseksi!

Mutta nyt olen jo seitsemäntoista, melkein aikuinen.

Tämä, tämä oli sitä jotakin. Herranjumala oikeasti. Mä en tiedä, että mitähän ihmettä mun tästä oikein pitäisi edes sanoa, koska en osaa sanottavaani muotoilla mitenkään järkevästi. Suoraan kuin miun pääkopastani. Seitsemäntoista on loppujen lopuksi melko maaginen ikä. Ei ole enää pikkulapsi, muttei vielä aivan aikuinenkaan. Lapsuus häämöttää takana, edessä odottaa aikuisuus omine vaaroineen. Pelko aikuistumisesta häilyy ympärillä, pelko siitä, että joutuu pian itsenäistymään, ottamaan sen ratkaisevan askeleen kohti omaa elämää, tekemään itse omat päätöksensä ja ennen kaikkea huolehtimaan itse itsestään. Sitten ei enää ole ketään, joka pitäisi huolta, kaikki täytyy tehdä itse ja se jos mikä siinä pelottaa.

Katson taas merelle hymyillen.

Whii, mulle tuli tästä mieleen ihan Teleksin kappaleesta Tyttö joka katsoo merelle yksi kohta. "Sä oot aina mulle se tyttö, joka katsoo merelle. Mitä siellä näätkään? Näätkö siellä jotakin, johon voisi tarttua? Jotain kestävää ja pysyvää."

Omnomn, pitiköhän mun vielä jotain sanoa. Nyt ei ainakaan tule mieleen ja olenkin varmaan jo ihan tarpeeksi höpöttänyt kaikkea erittäin ihmeellistä, koska olen se ihmeellinen höpöttäjä. Kiitos, kiitos, kiitos tuhannesti tästä rakas Alieni <3 Taidan jäädä ikuisesti 17-vuotiaaksi, tämä on oikein loistava ikä

senna

// joo, muutetaan yhessä Mikä-mikä maahan Arvasin, että kuitenkii luit mun ajatukseni ja hyvää kesälomaa siullekii. Niin ja sen muuten unohdin vielä mainita, että kun tämän luin, meinasin oikeasti alkaa itkeä pelkästä liikutuksesta (sekä siitä, miten vahvasti liitin tämän itseeni ja omiin ajatuksiini)

[Natural]

jeiii, kommentti!

Tiesitkös, sennamiila sen, että mä en keksi yhtään mitä pitäs sanoo? Mä oon ihan pihalla tuollaisen ihanan ja rakentavan kommentin jälkeen .

Ja totta kai mä sun ajatuksia olen lukenu, mä olen maailman paras meedio (joo ehkä mun unelmissa ).
Ideahan oli koko ajan, että kirjoitan jotain sellaista missä joku on täyttänyt 17-vuotta tai jotain sinne päin

Ja jos lähet sinne Mikä-mikä-maahan, mä lähen mukaan

Muuta en enää keksi kuin: Paljon onnea vielä sennamiila ja hyvää kesälomaa!

Kiitos kommentistasi

// mitä ihmettä?! Melkein itkit, eikä! no oli kiva kuulla, että on koskettannut tai liikuttanut(en nyt keksi tähän mitää järkevää sanaa).

[Tala Sohalia]

Kesäpäivän kuvaus sopi täydellisesti pariin edelliseen päivään. Pilvetön kesäpäivä sopii myös hyvin kuvaamaan Bellan halua olla lapsi, koska milloin sitä onkaan lähempänä lapsuuttaan kuin kuumina kesäpäivinä, kun ei ole muuta tekemistä kuin nauttia olostaan? Lopussa lapsi sana toistui häiritsevän usein. Kuitenkin mukava lyhyt tunnelmateksti.

[Natural]

Beatrice: kiitos kommentistasi. Piristi kovasti iltaani. Mukavaa jos olet tykännyt.

Tala Sohalia: Kiitän sinuakin kommentistasi. Kiva jos on mielyttänyt. Ja joo, tuo 'lapsi' tuntuu tuolla lopussa moneen otteeseen olevan, anteeksi.

Ja taas huomataan, että osaan vastata kommentteihin...