Title: Lentokenttäkohtaus
Writer: Mie, Sekoleptikko
Disclaimer: Mie omistan, paitsi että Jurin esikuva omistaa itsensä : D
Genre: Yleisdraama
Rating: S
Word count: 249
Summary: Tuntui hassulta että en ollut kysynyt nimeä heti alkuun tunti sitten kun uskaltauduin puhumaan hänelle bussissa, mutta se oli vain jäänyt.
A/N: Tämä on nyt nopea tunnelmakirjoitus äikänkokeeseen luvun välissä. Näin tapahtui lähes oikeassa elämässä.
”Hei apua, enhän mä älynnyt kysyä sun nimeä! Mä oon Marika”, sanoin äkkiä kun torniolaispoika oli ottamassa uutta kulausta kahvistaan. Tuntui hassulta että en ollut kysynyt nimeä heti alkuun tunti sitten kun uskaltauduin puhumaan hänelle bussissa, mutta se oli vain jäänyt. Ja hyvin keskustelu oli sujunut ilman nimiäkin.
Poika naurahti ja laski kupin takaisin pöydälle. ”Mun nimi on Juri. Heikkinen”, hän lisäsi ja otti kahvia. Tartuin itsekin kuppiini ja yhdistin nyt kasvot nimeen. Enää ei tarvinnut ajatella torniolaispoika vaan nyt saatoin ajatella Juri. Ihan hauska nimi, niin kuin sillä astro- ei kun kosmonautilla. Mieleni teki kysyä jotain Jurin taustoista, oliko hänen äitinsä venäläinen, mutta en uskaltanut kokeilla kepillä jäätä.
Välillemme laskeutui hiljaisuus ja huomasin katseeni seikkailevan torniolaisen, siis Jurin, korjasin itseäni, paidannapeissa. Nostin katseeni hieman kiusaantuneena takaisin pojan kasvoihin, mutta hän ei ollut huomannut tarkkailuani. Jurin kasvot olivat hieman hämmentyneen näköiset ja hän tuijotti keskittyneesti jonnekin taakseni. Käännyin ympäri tuolissani uteliaana ja näin lähtevien lentojen taulun.
Olin avaamassa suutani kysyäkseni mitä Juri tuijotti, kun tämä tokaisi huokaisten: ”Mun lento on myöhässä. Lähtöaika oli vielä äsken sen seittemän viiskymmentä mut nyt se on kakskyt kolkyt. Perkele.”
Käännyin uudestaan ja katsoin Kemi-Tornion kentälle lähtevää lentoa. Viereen oli ilmestynyt laatikko joka ilmoitti koneen olevan myöhässä. Kuulin tuolin kirskahduksen kun Juri nousi.
”Mitä sä nyt?”
”Haen lisää kahvia, koska mä joudun oottaan vielä pitkään. Voin saattaa sut sinne omalle portilles eikä toisin päin.” Seurasin katseellani hänen askeliaan kahvilan tiskille ja purin huultani etten olisi hymyillyt. Ei minulle tulisikaan niin tylsää loppu aikaa lentokentälle.
