Title: Ystävän neuvo
Writer: Minä, Sekoleptikko
Beta: Pics, kiitos taas<3
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Puhdasta fluffia, femme
Pairing: Lavender Brown/Parvati Patil
Rating: K -11
Word count: 607
Summary: ”Tule, mennään makuusaliin, niin minä selitän. Siellä ei ole nyt muita.”
A/N: Aaa, ensimmäinen femmeni. Tajusin tätä kirjoittaessa, että tykkään tästä parituksesta ja ei sitä femmeä ole sen erilaisempi kirjoittaa kuin hettiä tai slashia. Hihii, mulla on kivaa. : )) Femme kymppiin menee, samoin genreen fluffilla ja sataseen (Harryn vuosikurssin tytöt) sanalla 21. Ystävät.
”Hei, Parvati, onko sinulla hetki aikaa?”
Parvati nosti katseensa laiskasti liekeistä Lavenderiin, mutta ryhdistäytyi heti, kun huomasi kuinka epävarma toisen tytön ilme oli. Lavenderin katse harhaili, hän pureksi hieman alahuultaan ja pyöritti muutamaa hiusta sormensa ympäri. Se ei ollut kovinkaan erikoista, että Lavender oli hermostunut, mutta nyt siinä oli jotain erilaista, jotain syvempää. Parvati nousi istumaan suorempaan osoittaakseen, että oli valmis kuuntelemaan toista täysin.
”On. Mitä asiaa sinulla on?” Parvati vastasi hymyillen rohkaisevasti. Hän odotti kärsivällisesti, kuinka Lavenderin katse jatkoi harhailuaan pysähtyen lopulta Weasleyn kaksosiin, jotka pitivät esitystä yhdessä huoneen nurkassa. Hetken päästä Lavender avasi suunsa, mutta sulki sen nopeasti. Tämä toistui muutaman kerran, kunnes Lavender lopulta otti itseään niskasta kiinni, käänsi katseensa Parvatiin ja kysyi:
”Minä en ole koskaan suudellut ketään. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä sellaisessa tilanteessa pitäisi tehdä ja mikä siinä on ideana. Paitsi siis, sillä osoitetaan hellyyttä ja rakkautta tai jotain sinne päin, mutta muuten minä en käsitä sitä”, hän laukaisi kaiken kerralla ilman, että veti välissä henkeä. ”Voitko sinä auttaa minua?”
Parvati tuijotti lievästi punastunutta Lavenderia ihmeissään ja tajusi omillekin poskilleen nousevan punan. ”Miten minä voisin auttaa sinua?” hän sai puristettua huuliensa välistä hämmennykseltään. Hän ei käsittänyt, miten Lavender kuvitteli hänen voivan auttaa häntä. Jos Lavender halusi suudella jotakuta, niin hänen pitäisi mennä puhumaan jollekin pojalle. Tai jos hän on vain utelias, hänen olisi kannattanut mennä kysymään joltain vanhemmalta oppilaalta, Parvati mietti hämmentyneenä.
”En minä oikeastaan tiedä. Tai siis, minulla on yksi idea, mutta vain jos sinä lupaat auttaa minua siinä. Lupaatko?” Lavender katsoi anovasti ja punastellen parasta ystäväänsä, joka huokaisi ja nyökkäsi. Lavenderin kasvoille nousi heti säteilevä hymy ja hän tarttui Parvatia ranteesta kiskoen tämän ylös. ”Tule, mennään makuusaliin, niin minä selitän. Siellä ei ole nyt muita.”
Parvati seurasi nyt kaksi kertaa uteliaampana Lavenderia portaita ylös kolmasluokkalaisten tyttöjen makuusaliin. Hän arveli, että Lavender halusi pyytää häntä kertomaan jollekin pojalle, että Lavender oli ihastunut tähän. Juuri kun Parvati oli kahden vaiheilla, oliko salaperäinen ihastus ylempiluokkalainen vai heidän vuosikurssillaan, Lavender päästi irti hänen ranteestaan ja istui sängylleen.
”Istu tuohon, jooko?” hän sanoi osoittaen viereensä. Parvati istui ja kysyi hetken päästä, mikä Lavenderin idea oikein oli. Kun hän esitti kysymyksen, Lavender punastui ja käänsi katseensa käsiinsä. Hän alkoi mutista jotain, josta Parvati ei saanut selvää.
”Lavender, en minä naura, minä lupaan. Kerro mikä se sinun ideasi on?” Lavender katsoi ystäväänsä pitkään ja näytti harkitsevan ideaansa vielä kerran. Parvati vastasi katseeseen kannustavasti ja odotti kärsivällisesti. Hiljaiset sekunnit kuluivat ja vaihtuivat pian minuuteiksi, kunnes Lavender viimein sai kerättyä rohkeutensa.
”Me voitaisiin suudella”, hän sanoi katse tiukasti Parvatissa. Kun hän sai viimein lausuttua ideansa ääneen, hän punastui rajusti, mutta piti edelleen katseensa toisessa tytössä. Hän näki, kuinka Parvatin silmät laajenivat hieman ja kuinka hänenkin poskensa punehtuivat. Kun Parvati avasi suunsa sen näköisenä, että aikoi sanoa jotain epäystävällistä, Lavender jatkoi nopeasti. ”Siis ihan vain kokeilumielessä, että tietäisi miltä se tuntuu. Siis kun, ethän sinäkään ole koskaan suudellut ketään, niin se olisi tasan ja…”
Parvati huokaisi ja laski toisen käden parhaan ystävänsä hartialle. Hän mietti hetken mitä vastaisi, mutta vain hetken, ettei loukkaisi tai ahdistaisi toista. Parvati tiesi, että hänen pitäisi sanoa ei ja siten tiputtaa Lavender varovasti pilvilinnoistaan, mutta jokin esti häntä. Ja niin hän vastasi jotain aivan muuta kuin oli tarkoitus.
”Käy se”, hän sanoi ja kumartui lähemmäs Lavenderia. Parvati ei ollut sen enempää kuin Lavender selvillä suutelusta, joten ensimmäinen oli kömpelö suukko suulle, jossa nenät kolahtivat yhteen. Kolmannen kohdalla Lavender ymmärsi kallistaa jo hieman päätään, jolloin suut kohtasivat paremmin. Jossain viidennen jälkeen Parvati raotti suutaan hieman ja hengitti hetken Lavenderin huulia. Viidennentoista aikoihin Lavenderin kieli löysi tiensä Parvatin suuhun. Jossain suurin piirtein kolmannenkymmenennen kohdalla Parvati sekosi laskuissa, eikä jaksanut välittää, koska leijui jossain korkealla makuusalin yläpuolella.
